maanantai 19. tammikuuta 2015

"Älä elä menneessä vaan nykyhetkessä"

Päivitykset senkun kasaantuu mutta se nyt vaan on ollut viime aikoina kaikista pienin "murhe." Murhe lainausmerkeissä siksi, ettei kukaan lukiessaan luulisi että asiat olisivat jotenkin huonosti. Ehei. Heka voi päivä päivältä paremmin ja viime viikon aikana sieltä on tullut jälleen esiin se minun tuntema, tulinen ja pippurinen pikkuärrieripuudeli. Jos Heka osaisi puhua, uskoisin sen takovan minulle tuota otsikkona olevaa tekstiä. Jäin ehkä liiaksikin miettimään kaikkea tapahtunutta, mutta koska Heka on toipunut erinomaisesti ja koirathan ei todellakaan mieti menneitä eikä tulevia vaan elävät hetkessä, sopii se mainiosti tähän ajankohtaan.

Meni muutamia päiviä ennenkuin pääsin takaisin normaaliin arkirytmiin kiinni ja mietinkin, että pitäisikö asioiden päivittäminen aloittaa uusimmasta vanhimpaan vai toisinpäin. En kuitenkaan halua että seuraava asia tippuu ihan alimmaiseksi, joten mennään edellä mainitulla kaavalla. 

Kuva puhukoon puolestaan. Olimme eilen vuoden ensimmäisellä kisareissulla Hekan, Lauran sekä Osku-pumin kanssa. Jimi oli matkassa mukana yleisenä seuraherrana kotipuolessa sattuneen hämmingin vuoksi. Juoksin Hekan kanssa vain ja ainoastaan A-radan joka oli agi-sellainen. Tuomarina toimi Henri Luomala ja rataantutustumisessa se tuntui ihan mielettömän kivalta. Radalla oli hyvä flow, tein lähtötilanteesta hillityn sekä rauhallisen ja Heka oli koko ajan hyvin handussa. Kontakteista radalla oli vain puomi sekä A ja koska tilanne kontaktien kanssa ylipäätään on vielä vähän levällään, ne aiheuttivat sen pienen jännitysmomentin. Ajattelin kuitenkin että syteen tai saveen, välttelemällä asiaa vain pahennan sitä ja joskus sitä härkää on otettava sarvista kiinni. Puomilla Heka stoppasi hieman sivuun (ohjaaja taas vaihteeksi vähän myöhässä) ja A:lla rytmitys kärsi ihan pienen pienestä mokasta. Heka oli lähdössä lukittamaan lähellä olevaa aitaa, kunnes se kuitenkin kääntyi mutta sen linja oli A:lle lähestyessä sen verran kärsinyt ettei tyylipuhdasta juoksaria tullut vaikka alastulolle osuikin. Mutta ei ole koiraa syyttäminen, olisin itse saanut linjata paremmin jotta suunta olisi ollut suora. Nollatuloksella maaliin ajassa 30,36 s (8,64 s) 2.sija sekä SERT-A!

Ihan uskomatonta. Vuoden ensimmäiset kisat ja vain yksi rata juostavana jolla tehtiin nolla sekä saatiin vielä kylkiäisiksi agilityserti. Mietin pitkään uskallanko edes lähteä koko kisoihin viimeaikaisten tapahtumien vuoksi, mutta saimme hyväksynnän ja luvan joten ajattelin että lähden ainakin pitämään Hekan kanssa kivaa. Sillä sen kanssa on aina kivaa ja niin oli nytkin. Se hyvä fiilis ja hauskanpito olikin sekä minulla että Lauralla päivän teema. Ja tämä serti-rata on vielä kaiken lisäksi ikuistettu videolle joka on tässä:



Ehkä vähän huvittaa koko tilanne. En päässyt kunnolla siihen normaaliin kisafiilikseen kiinni kuin mitä yleensä, vaan vähän mietitytti ja nauratti että olenko tosiaan kohta menossa radalle. Kuitenkin yksi nolla lisää kisakirjaan ja mitä tästä eteenpäin tuleekaan, nautin niin täysillä että saan kisata ja rundailla Hekan kanssa. 

Se oli se viime viikon tärkein päivitettävä asia. Sitten on aikaa muuhunkin. Kävin kisoja edeltävänä päivänä Hekan kanssa hallilla muistuttelemassa kontakteja, mitään muuta ei tehty. A:lle olen vihdoin ja viimein löytänyt Hekalle parhaimman palkkion - eli pallon ja puomilla sekä keinulla on edelleen käytössä namikuppi. Lähinnä olen pelännyt nimenomaan sitä, että osaanko naksuttaa juoksaria oikein jos ei ole ylimääräistä silmäparia sitä tekemässä mutta ei se nyt niin vaikeaa ollutkaan kuin luulin. Kolmen laukan rytmitys on selvästi alkanut pureutua Hekan mieleen, saimme monta onnistunutta toistoa tehtyä ja huomasi kyllä heti, että jos rytmitys kärsi, koira hyppäsi joko yli tai himmasi. Mutta kun oikea tatsi löytyi...no video kertokoon loput.


Jimin kanssa kävin viime keskiviikkona tuttuun tapaani kaverikoiravierailulla Väinönkadun palvelutalolla ja Heka oli sillä aikaa mummoni luona hoidossa. Ei tosin arvostanut sitä yhtään, että tällä kertaa oli Jimin vuoro lähteä allekirjoittaneen mukaan...

Semmoinen viime viikko ja uusi on taas alkanut. Elämä jatkuu ja niin edelleen. Aksasta pidetään tällä viikolla taukoa ja keskitytään enemmän fribailuun. Lauantaina on Jyväskylän porukalla treenit Haukkuvaarassa ja sieltä saankin nyt sitten neuvot ja hyvän startin kahdelle viimeiselle tempulle jotka on tarkoitus ottaa freestyleohjelmaan mukaan.

2 kommenttia:

  1. Onnea vielä tätäkin kautta! Vaikeuksien kautta voittoon. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! :) Ne on ne pikkujutut mitkä alkaa hitaasti mutta varmasti toimimaan ;)

      Poista