Vuosi 2016 pähkinänkuoressa

Tuntuu kuin vasta eilen olisin pohtinut mitä kaikkea vuosi 2016 voisi mahdollisesti pitää sisällään. Aika kuluu ihan liian nopeasti.

Vuosi 2015 oli siltä osin mielenkiintoinen, että löysin silloin ne omat, oikeat vahvuuteni ja yksi vuoden 2016 tavoitteista oli opetella tuntemaan itseäni uudelleen entistä paremmin. Siinä koen onnistuneeni, sillä lopulta sain Nuorten Taidetyöpajalta työpaikan ja se on tuonut elämääni sitä kauan kaivattua muutosta. Tänä vuonna olenkin keskittynyt enemmän omaaan elämääni myös koiraharrastusten ulkopuolella. Olen esimerkiksi tietoisesti pitänyt x-määrän mittaista taukoa kouluttamisesta, vaikka joitakin satunnaisia kertoja kävinkin kouluttamassa mm.agilitya. Kyse ei ole ollut siitä etteikö muiden kouluttaminen enää innostaisi, vaan ihan puhtaasti omasta hyvinvoinnista. Se on tuntunut uskomattoman hyvältä, vaikka aluksi pelkäsinkin muiden suhtautumista siihen asiaan. Kaiken lisäksi olen saanut nykyisessä työssäni hyödynnettyä myös koiraharrastuksessa hankittuja taitoja sekä osaamista. Heka on ollut paljon mukanani töissä ja olen nyt entistä varmempi, että jatkan nykyisellä tiellä ja lisään työhöni enemmän eläinavusteisuutta. Se on se minun juttuni ja hyvinvoinnin tuottaminen eläinten avulla on nykypäivänä todella merkittävää.

Tämän kaiken tiivistää SuomiLOVElle antamani haastattelu, jonka pääsee lukemaan seuraavaa linkkia klikkaamalla: Heka-koira pelasti koulukiusatun Tiinan.

Mitä tulee harrastuksiin, niin agilityssa Haukkuvaara vakiintui meidän treenipaikaksi ja koko vuoden kävimme ahkerasti Julian koutsattavana. Tänä vuonna myös opettelin ohjaamaan Hekaa kuin maksikoiraa ja sen myötä agility alkoikin tuntumaan siltä, että olimme useasti samalla radalla molemmat. Sen näki mm.kilpailukaudella, jolloin menin reilusti omalle epämukavuusalueelleni ohjaamalla Hekaa sellaisten tuomareiden radoilla, joilla en 2-3 vuotta sitten olisi kyennyt suoriutumaan. Mitään varsinaista nollien tulosjuhlaa emme saaneet aikaiseksi, mutta päällimmäinen tavoite olikin nauttia siitä että saan kilpailla noin upean koiran kanssa. Kesän aktiivisimman kilpailukauden lisäksi kävimme alkuvuodesta Jennan seminaarissa kouluttautumassa sekä Tiian yksärillä Kuopiossa.

Päällimmäisenä mieleen jäi oma, henkinen onnistuminen sekä olympiavoitto Luxin kanssa sekä pronssi Hekan kanssa. 

Koirafrisbeen osalta tarkoitus oli osallistua kaikkiin kilpailuihin, mitkä tänä vuonna Suomessa järjestettiin. Vuoteen mahtui kahdet kisat, joista kotiin tuotiin microkoirien tarkkuusheiton suomenmestaruus sekä hopeaa freestylessa. Itse harjoittelu jäi naurettavan minimaaliseksi, mutta kai se menee niin että laatu korvaa määrän. Tai jotain. Heka lähettää frisbeekaverilleen, Domille, erityisterveiset sekä hännänheilutukset. Vuoden aikana kävimme myös paljon esiintymässä eri tapahtumissa.

Heka ei olisi suoriutunut näin aktiivisesta vuodesta ja kilpailukaudesta ilman säännöllistä kehonhuoltoa. Päivi kävi tarpeen vaatiessa antamassa Hekalle kraniohoitoa sekä laserterapiaa ja näiden hoitojen välissä hieroin ja venyttelin Hekaa omatoimisesti. Myös tasapainotyynyllä tehtävää kehonhallintaa tehtiin jonkun verran enemmän kuin mitä aiemmin. Uiminen kuului tietysti olennaisena osana "harjoitteluohjelmaan." Kilpailukauden päätteeksi saatiin jälleen kerran todeta, että Heka oli fyysisesti ja henkisesti erittäin hyvässä kunnossa ja suuremmilta "äksidenteiltä" vältyttiin.

Kun kilpailukausi saatiin pakettiin, aktiivisempi lajiharjoittelu tietysti väheni vaikka treeneissä kävimmekin kerta per viikko. Kuitenkin sekä vuoroin minä, että Heka olimme sairaana ja sen vuoksi loppuvuodesta tuli aika katkonainen. Heka kävi isommassa hammasoperaatiossa, kuten myös minä ja sitten itse sairastuin antibioottien aiheuttamaan suolistotulehdukseen ja toipuminen siitä oli todella hidasta. Silloin kun en itse ollut kykeneväinen harjoittelemaan Hekan kanssa, vuoroin sekä Anni että Linda ohjasivat mielellään valkoista elosalamaa. Kiitokset heille molemmille vielä tämän bloginkin kautta!

Yksi suurimmista asioista oli se, että Hekan hammasoperaation myötä löysimme sen meille sopivan klinikan, AlmaVetin, ja saimme samalla palan taivasta.

Tämä vuosi ei olisi ollut tietysti yhtikäs mitään ilman meidän MAHTAVIA sponsoreita - Nutrolinia, FitDogia ja KanaCollectionia. Jokainen heistä oli turvaamassa meidän vuotta omalla osa-alueellaan ja en voisi olla kiitollisempi. Lupaamme tehdä vähintään yhtä parhaamme myös ensi vuonna. Kiitos jokaiselle, olette meille kultaakin kalliimpia Hekan kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa.

EDIT: Kiitos myös tietysti teille lukijoille, sekä tietysti seuraajille niin facebookin kuin instagraminkin puolella. Just no words, olette ihania!

Kiitos Nutrolin, KanaCollection & FitDog

Tämä vuosi ei olisi ollut kokonainen ilman meidän MAHTAVIA sponsoreita. Laitoin jokaiselle ihan oman kiitoskorttinsa facebookin kautta, mutta haluan jakaa ne myös tänne blogin puolelle.

Nutrolinin ansiosta Hekan tassut kestävät treenistä toiseen niin agility, kuin- koirafrisbeekentällä sekä ympäri vuoden - säästä riippumatta.

KanaCollection on huolehtinut Hekan edustuskelpoisuudesta mm.messuilla, pr-tehtävissä, kisoissa sekä erilaisissa koiratapahtumissa. 

FitDog on turvannut Hekan nestetasapainon ylläpitämisen sekä edesauttanut nopeaa palautumista fyysisten suoritusten aikana ja niiden jälkeen.

Yhteistyö ylläolevien tahojen kanssa jatkuu myös ensi vuonna ja en voi muuta sanoa kuin että...KIITOS! Kiitos luottamuksesta.

Joulu mennä jollotti

Niin ne ajatuksetkin muuttuu ja jäimme sittenkin Hekan kanssa viettämään joulua tänne kotimaisemiin. Jouluaattona lunta satoi lisää ja katsottiin pipareiden leipomisen lomassa lumiukko sekä tietysti joulurauhan julistus. Perinteitä kunnioittaen.

Iltapäivällä pakkasin Hekan sekä lahjakassin mukaani ja lähdettiin joulun viettoon äitini luokse. Itse tykkään tämmöisestä rauhallisesta joulusta perheen ja läheisten ihmisten kesken, omassa rauhassa ja hiljaisuudessa. Ehkä siinä oli se suurin syy, miksi juuri se kotona vietetty joulu tuntui yksinkertaisesti loppujen lopuksi parhaalta ratkaisulta.

Syötiin, saunottiin ja avattiin tietysti lahjat. Hekakin oli ollut kiltti pieni puudeli ja pukki toi tietysti sillekkin paketteja.

Paketeista paljastui 2 uutta lelua, jotka näkyivätkin koiramessujen ostosten esittely-videolla. Ne menivät ko.videon kuvaamisen jälkeen kaappiin odottamaan paketointia ja jouluaattona Heka sai ne sitten omakseen. Vihdoin ja viimein. Jouluyönä käytiin vielä viemässä haudoille kynttilät.

Viimeiseen kuvaan kiteytyy mielestäni se fiilis - kyllä lomalla on mukavaa! Ei ole aikatauluja minkä mukaan täytyisi elää. Ilmakin on ihanan talvinen, joten mikäpäs tässä. Hekakin on jo kennelyskän puolesta toipumisen suhteen paremmalla puolella. 

Kohti rennompaa mielentilaa - osa 4

Järjestyksessään neljättä rentoilusessiota käytiin harjoittelemassa jo joulukuun puolivälissä. Olin lisäksi varannut Hekalle ajan laserterapiaan ja ensimmäinen käynti siihen liittyen sisälsi myös Suvin suorittaman tarkastuksen, hoitotarpeen suunnittelun sekä yhden laserhoidon.

Heka oli jo odotustilassa yllättävänkin rento, sillä sitä pystyi jo palkitsemaan alle viiden minuutin jälkeen mikä taisi olla tähän hetkeen mennessä ennätys. Toimenpidehuoneessa Heka sen sijaan oli jo lähes samantien "haluan täältä pois"-fiiliksellä. Kaveri jopa kurotteli ovelle, että nyt äkkiä karkuun. Pöydällä olon aikanakin Heka oli enemmän puupökkelö, mutta se ei kuitenkaan väistänyt Suvia yhtä pahasti kuin aikaisemmin. Se jopa pystyi katsomaan Suvia, kun aikaisemmin se on kääntänyt päätään pois päin. Itse laserhoitoa Hekalle antoi hoitaja-Arja ja vaikka sekin aluksi jännitti, hyvin nopeasti Heka kuitenkin lähti rentoutumaan ja hoidon lopuksi se käveli ympäri toimenpidehuonetta reippaasti ja häntä ylhäällä.

Ehkä kaikista suurin jackpot tällä käynnillä tapahtui odotustilassa hoidon lopuksi. Heka otti Arjalta herkkuja ja pystyi vielä syömään ne! Kaiken lisäksi Suvi tuli käytävältä Hekaa kohti eikä kaveri väistänyt tässä vaiheessa yhtään. Edelleen odotan sitä päivää, koska Heka ensimmäistä kertaa kykenee ottamaan herkkuja myös Suvilta.

Heka on aina pitänyt Päivin antamasta laserista kraniohoidon yhteydessä ja uskon, että tällä tulee olemaan jatkossa myös vaikutusta Hekan rentoiluharjoituksiin klinikalla. Sitä hyvää oloa voi nimittäin saada aikaan myös siellä. 

T&H toivottavat hyvää joulua

Se on se aika vuodesta kun hiljennytään joulun viettoon. Näin teemme myös me ja huomenna lähdetään perinteitä kunnioittaen äitini luokse viettämään joulua. Sain peräti tehtyä KAIKEN aikataulussa mitä suunnittelinkin, blogia myöten.

Nyt kuitenkin...me toivotamme Hekan kanssa teille kaikille oikein rauhallista joulua!

Hekan hyppelyharjoitukset

Kennelyskä toi väistämättä meille treenitauon, mitä en kyllä sinällään pistä pahakseni motivaatio-ongelman vuoksi. Hekan puolesta tietysti tuntuu kurjalta, että sen piti siihen sairastua mutta nyt on jo kolmas oireeton päivä meneillään. Näin ollen karanteeni on "kärsitty" tammikuun 2.päivään mennessä, mutta sain Hekalle ajan kraniohoitoon 4.1 ja treeneihin palaillaan vasta 11.1.2017. Tuleepahan ihan kunnon tauko, jolloin koira saa ihan rauhassa toipua ja otetaan yksi viikko ylimääräistä palautumisaikaa.

Kuitenkin ennen sairastumistaan Heka ennätti käymään kaimani kanssa treeneissä, jolloin pääasiallisena teemana oli hyppytekniikka. Ko.harjoite oli Hekalle tuttu ennestään, siinä koiran tulee pystyä suoriutumaan kaartella olevista hypyistä in-outina. Siitä sitten sai mahdollisesti jatkaa eteenpäin tekemään sitä kahdeksikkona. Kahdeksikko vaati koiralta harjoituksen lukemista, irtoamista, taipumisen ja laukanvaihdon osaamista sekä askelmitan sovittamista.

Tiinalta ja Hekalta sujui näin hienosti.

Harjoitus itsessään sujui hyvin, joten pääsivät sitten vielä tekemään treeniä valkoisilla numeroilla. Tästä on video vielä kamerassa, mutta noin yleisesti hyvin sujui vaikka Tiinalle taisi rytmittäminen Hekan kanssa tulla pienenä yllätyksenä. Mutta hei...Heka osasi tehdä Tiinan kanssa SOKKARIN! Minä taas itse pidän lähes mahdottomuutena, mutta eipä se näköjään sitä sitten kuitenkaan ole. 

Nyt yritän tässä joululoman ja Hekan pakollisen karanteenin aikana nostattaa omaa treenimotivaatiota. Huomenna heti aamusta menen seuraamaan erään maksikoiran treenejä, jota pääsen itse sitten ohjaamaan ensi viikolla. Jeij!

Kun saimme palan taivasta - #AlmaVet

Jos joku palvelu tai tuote saa minut vakuuttuneeksi, tottakai annan siitä silloin palautetta mahdollisimman näkyvästi. 

Sen ajan mitä olen koiria omistanut (kohta 11 vuotta) sekä Heka, että nyt jo edesmennyt Jimi ovat saaneet pääosin hyvää hoitoa niillä klinikoilla missä olemme näiden vuosien aikana käyneet. Ikävä kyllä Hekalla on kuitenkin takanaan yksi melkoisen kurja ja kivulias eläinlääkärikokemus.

Avataan tilannetta hieman tarkemmin:

Heka koki vuosia sitten tarpeetonta kipua eläinlääkärin vastaanotolla ja se alkoi yhdistämään jo tietyn tieristeyksen kivun tunteeseen. Olen tapahtuneen vuoksi ehkä jopa pienesti menettänyt luottamusta eläinlääkäreihin. Se tulee esille silloin, jos kyseessä on vaikka rokotusta isompi toimenpide. Saatan jännittää, hikoilla sekä palella yhtä aikaa enkä välttämättä saa kuvailtua eläinlääkärille kaikkea, mitä ehkä pitäisi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin tästä johtuen jättänyt koirani hoitamatta. En missään tapauksessa pystyisi toimimaan niin. Heka peilaa omaa käytöstäni jopa loistavan ärsyttävästi takaisin ja tottakai se reagoi omaan tunnetilaani. Kuitenkin myös Hekan omat kokemukset vaikuttavat sen käytökseen.

Sanotaan että koira ei elä menneessä eikä tulevaisuudessa, vaan hetkessä. Se onkin totta, mutta jos/kun sille koiralle on joskus tapahtunut jotain ikävää, se tuppaa muistamaan sen loppuikänsä. Hekalle kävi juuri näin. Pelko ei kuitenkaan ole onneksi mennyt sellaisiin sfääreihin, että se voisi estää eläinlääkärin tekemät toimenpiteet. Enemmän se ilmenee mm.pyrkimällä tilanteesta pois, jännittyneisyytenä ja tärinänä. Tämä puolestaan aiheuttaa sen, että Heka on joka kerta klinikalta lähtiessä joko oksentanut tai ripuloinut. Muutenkin koko koira on ollut jännityksestä johtuen aivan poikki.

Palataan takaisin tähän hetkeen ja Hekan marraskuiseen hammasoperaatioon, jolloin tuo koira piti saada perusteelliseen hammashoitoon jollekkin klinikalle. Mutta minne? Olin kuullut kavereiltani pelkästään positiivista täällä Jyväskylässä keväällä avatusta, eläinklinikka AlmaVetistä. En miettinyt asiaa hetkeäkään, vaan sähköpostiviestittelyn jälkeen päädyin varaamaan ajan ell Suvi Heinolalle. Jo klinikalle tullessa sieltä huokui jotenkin ihan omanlaisensa tunnelma, aivan erilainen kuin missään muualla. Itseäni jännitti, mutta tällä kertaa Heka oli meistä se rauhallisempi. Kun Suvi sitten otti meidät vastaan ja kävi koko koiran läpi ennen nukutusta, olin hyvällä tavalla hämmentynyt hänen tavastaan kohdata Heka sekä tietysti myös minut. Kaikki se oma jännittyneisyys ja hermostuneisuus alkoikin vaihtumaan kiitollisuuden ja luottamuksen tunteeseen. Alitajunnassa tiesin, että nyt jos koskaan Heka on ehdottomasti luotettavissa sekä osaavissa käsissä. Kun sitten sain hakea tuon koiran operaation päätteeksi, luottamus ja kiitollisuus kasvoi entisestään. Kukaan muu eläinlääkäri ei ole saanut minussa aikaiseksi vastaavanlaista reaktiota. Olenkin kysynyt itseltäni että miksi, oi miksi en ole ymmärtänyt käydä Suvin vastaanotolla jo aiempina vuosina?

Heka olisi ehdottomasti pitänyt saada kurjan kokemuksensa vuoksi näin loistavan eläinlääkärin hoidettavaksi jo aiemmin. Kai se menee niin, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Tuntuu kuin olisimme saaneet Suvin, Tepon ja koko AlmaVetin henkilökunnan myötä palan taivasta. Heistä jokaisella on sydän paikallaan niin eläinten hoidossa, kuin omistajan kohtaamisessa. Meille vielä aukesi lisäksi ihan mielettömän upea mahdollisuus lähteä häivyttämään Hekan kokemaa kurjuutta pikkuhiljaa pois, vierailemalla klinikalla silloin tällöin vaikka mitään ei välttämättä edes tehtäisi. Tässä projektissa olemme saaneet apua myös klinikkamanageri Taijalta ja hoitajiltakin. Tätä kiitollisuuden määrää on vaikea pukea sanoiksi. Heka edistyy koko ajan ja myös minun on helpompi olla omalta osaltani tukemassa tuota koiraa, sillä tiedän että meille on nyt löytynyt se eläinlääkäri, jonka kanssa on hyvä lähteä työstämään sitä luottamusta. Heka ei ole enää esimerkiksi ripuloinut klinikalta lähtiessä, vaan se on poistunut sieltä selvästi rennommassa mielentilassa.

Tähän loppuun voisi lainata Diandran Onni on-kappaleen kertsiä:

"Onni on niin arvaamaton, se voi ruosteisesta räystäästä tipahtaa niskaan."