Koirafrisbeen kisakausi avattu

Jottei päästäisi tylsistymään näin juhannusviikonloppuna, pitkän pohdinnan ja pähkäilyjen jälkeen lähdettiin tänään avaamaan koirafrisbeen kisakautta helteiseen Laukaaseen. Itse en tykkää tehdä kahta näin fyysisesti vaativaa lajia yhtä aikaa näin kisakaudella mutta koska meiltä on Laukaaseen vain 19 km:n matka, olisi ollut hukkausta jättää menemättä. 

Säätiedotus lupasi hellettä ja voimakasta uv-säteilyä. Elohopean varoiteltiin kipuavan jopa +28 asteeseen. Kyllä siinä taas hetken mietti sitä samaa, ettei tämä viisaiden hommaa ole. Olin aloittanut Hekan nesteytyksen jo toissapäivänä ja kylmälaukkuun lähti FitDogin juomien lisäksi viilennysmantteli ja- alusta kevythäkin pohjalle.

Heka on nähnyt kiekkoja viimeksi kesäkuun alussa, kun ollaan keskitytty pääasiassa pelkkään agilityyn viime aikoina. Freestyleen ei ole rutiinia, saatika sitä ohjelmaa tai musiikkia joten päädyttiin kisailemaan vain tarkkuusheitossa. Kovasti meitä kyllä siihen freestyleen yritettiin houkutella, mutta pidin pääni. Jätin suojatkin aamulla kotiin ettei vain vahingossakaan mieli muuttuisi.

Päädyin käyttämään Jawzin Deja Flew-kiekkoja, sillä paikanpäällä tuuli satunnaisesti jonkun verran. Ensimmäinen kierros meni ihan silkkana lämmittelynä. Heka kyllä koppasi hyvin, mutta oli aika räyh räyh-fiiliksessä. Toisella kierroksella sen sijaan sujui jo enemmän rutiinilla. Taidettiin tehdä oman tarkkuusheiton pisin heitto tähän mennessä, kahden pisteen rajalle. Tämä kaikki yhdessä riitti tarkkuusheiton microdog-luokan 1.sijaan! Joka tuli muuten melkoisena yllätyksenä.

Myös ihanat Jasmin & Domi olivat kisaamassa ja he voittivat ansaitusti freestylessa ja tulivat lisäksi hienosti toisiksi tarkkuusheitossa. Oli ihanaa nähdä heitäkin pitkästä aikaa ja tulipahan taas näytettyä muille, että kyllä nämä pikkukoiratkin kykenee fribailemaan siinä missä isotkin.

Heka jaksoi hyvin, vaikka lämpöä oli ihan liikaa. Uskon suurimman syyn olevan etukäteen aloitetussa nesteytyksessä ja paikanpäälläkin FitDogin juomia upposi kiitettävällä tahdilla. Ensi viikkokin on täynnä kaikkea mahdollista, niistä lisää sitten aikanaan.

Keskikesän keinuoheiset

Siinä missä normaalit ihmiset viettää juhannusta, joku "massasta poikkeava" koiraihminen lampsi koiransa kanssa mieluummin hallille treenaamaan. Sai ainakin tehtyä huolella ja pidemmän kaavan kautta. Oli meinaan ihan "vähän" hiljaista.

Keinun kanssa on ollut epävarmuutta, Heka tuppaa tulemaan sieltä pois ennenkuin alastulo on ehtinyt osua maahan. Toisinaan loikkaukset on ihan selkeitä, mutta välillä taas ollaan siinä rajalla että ei oikein tiedetä oliko se virhe vai ei. Julian kanssa teimmekin suunnitelmaa, miten lähteä työstämään keinua uudelleen eteenpäin ja tänään sitten otettiin härkää sarvista. Koiralle mahdollisimman korkea vire ylle, täysiä keinulle, ihan päähän asti palkalle, jolloin päästetään irti ja keinu pamahtaa maahan. Koiralle pitäisi saada pääkoppaan että vasta keinun osuttua täysillä maahan, sieltä saa poistua. Ensin ihan pelkkää keinua, sitten lisäsin yhden aidan ja lopulta putken, jonka kautta sain Hekan (yli)korkeaan vireeseen. Niin pätevä villaeläin! Toivon todella, että tällä saadaan ratkaistua ne lähellä olleet tai jo tapahtuneet lentokeinut.

Noin muuten juhannuksen vietto on sujunut rauhallisissa merkeissä. Kavereita, grillausta ja lämpöä. Nyt voi oikeasti sanoa kelien olleen kohdallaan, sillä aurinko on paistanut ja on pystynyt olemaan ulkona ilman tumppuja käsissä ja pipoa päässä.

Btw, allekirjoittaneen kamera toimii taas! Onneksi meillä on töissä yksi kameraguru ja häneltä tulin kysyneeksi, että mistähän moinen musta raita keskellä kuvaa voisi johtua. Pienen tutkiskelun jälkeen syy selvisi - sulkimen läppään oli jäänyt kiinni pitkä hius! Se kun saatiin pois ja jännityksellä kokeilin kuvata, olin hypätä katosta läpi kun musta raita oli tipotiessään!

Moni onkin jo ennättänyt kysellä kuvagalleriani perään ja tulen palauttamaan sen tässä viikon sisällä takaisin. Olen jopa harkinnut ihan kokonaan uutta palvelinta, mutta se jää nähtäväksi. Infoan kyllä minne se sitten lopulta avautuukin uudelleen.

Putkeen! Oho hupsis! Siellä olikin kepit!

Viime viikonloppuna agilitykansa kokoontui Nastolaan ja livestreamin äärelle seuraamaan ja jännittämään, kun vaadittavat SM-tulokset hankkineet koirakot kilpailivat suomenmestaruuksista.

Ehkä eniten puhetta itse h-hetkellä ja jälkikäteen on aiheuttanut Lee Gibsonin maxien finaalirata - ja erityisesti ihan radan alkupuolella ollut kohta, jossa todellakin laitettiin koirien esteosaaminen puntariin. Putken ja keppien erottelu. Siinä jo yhdessä vaiheessa tuli jo pohdiskeltua että saakohan kukaan yhden yhtäkään tulosta. Saatika sitä nollaa aikaiseksi.

Lee sanoikin haastattelun aikana, että hän haluaa nähdä ja katsoa kuinka hyvin koirilla on ko.tilanteen erottelut hallussa. Muutenkin kyllä itse tykästyin ko.tuomarin ratoihin, hyvin pitkälti sellaisia jossa koiran esteosaamista todella koeteltiin ja sellaisesta minä tykkään. Ja kysehän oli siis tästä. Kuva editoitu Lee Gibsonin ratapiirroksesta. 

Kuuluttajakin totesi, että tämä kuvio taitaa löytyä seuraavalla ja lähiviikkoina useammankin paikkakunnan treenikentältä. Niin myös meiltä. Laitoin nimittäin Julialle jo finaalin aikana viestiä, että tuota härdelliä on ihan pakko päästä kokeilemaan. Sitä saa mitä tilaa.

Heka on päässyt juoksemaan ko.finaalirataa maanantaina Annin ja tänään sitten minun kanssa. Jo finaalia seuratessa pohdiskelin kummalta puolelta olisi kannattavampaa viedä, jottei tuo houkutteleva putken pää imisi koiraa yhtään. Anni oli ensin aikeissa viedä vasemmalta puolelta, mutta silloin rintamasuunta olisi automaattisesti sojottanut kohti putkea. Oikealta puolelta ohjatessa poispäinkäännös voisi olla varmempi vaihtoehto. Niinhän se oli.

Kepit on aina olleet Hekan vahvuus esteosaamisessa. Jotenkin pienesti osasin Hekan handlaavan tuon, voisinko sanoa vaativan erottelun, mutta Juliakin totesi eilen sekä tänään "Hekalla on erottelu hallussa, ei mitään ongelmaa."  Hauskaa sinällään, että tuollaisia ansajuttuja ei ihan hirveästi ole meidän treenilistalta löytynyt mutta luotaan Hekaan kuin kallioon. Annin kanssa menivätkin hienosti ihan sinne radan loppuun asti, kun allekirjoittaneen juoksu tyssäsi esteelle nro.19. Tulipa taas todettua, että ohjaa niitä linjoja äläkä esteitä. Siinä missä Heka on irtoava koira, sen kanssa saa ihan tosissaan tehdä töitä ajoituksen sekä rytmityksen kanssa. Juoksemisen suhteen saattaa päästä helpommalla kuin sellaisen koiran kanssa jota pitää saatella esteeltä toiselle, mutta irtoavan koiran kanssa saa olla entistä enemmän tarkkana ajoituksen sekä rytmityksen kanssa.

Juhannuksen suunnitelmat on vielä vähän avoinna, mutta melko todennäköisesti ainakin mökillä tullaan käymään ja juhannusaaton vastaiseksi yöksi sovittiin jo yhteistreenit seurakavereiden kesken. Siinä missä muut lähtee juhannuksen viettoon jo torstaina, me hullut koiramuijat painellaan hallille.

Because we love what we do

Eilistä päivää oli kyllä odotettu ja tuli taas todistettua että ei turhaan. Hoidettuani työasiat alta pois, lähdettiin Hekan kanssa köröttelemään kohti Kuopiota ja meidän ehdottoman lempparikoutsin, Tiian, treenejä. Tiia oli ihanasti raivannut kalenterista meille tilaa, vaikka meneillään on SM-kisoja edeltävä viikko. Mehän ei olla aikaisemmin ACEn uudessa hallissa käyty, joten odotin mielenkiinnolla miltä koirakeskus Metkan luonnonkorkki-täytteinen tekonurmi tuntuisi juosta.

Hekahan oli revetä liitoksistaan kun se kuuli hallissa ensitöikseen Tiian ääneen. Koira, joka ei normaalisti piippaile silloin kun itse tutustun rataan, inisi ja vänkäsi menemään kuin vinkulelu. Ratapiirroksen sain ollessani Hekan kanssa lämppälenkillä ja meidän tehtäväksi tuli suoriutua pinkeillä numeroilla varustetusta, 29 esteen radasta. Videota treeneistä ei valitettavasti ole olemassa, sillä hallilla ei ollut meidän lisäksemme ketään muita.

Heti alussa päivittelin Tiialle meidän nykypäivän kuulumiset ja koska olin toivonut työstettäväksi pakkovalsseja, niitä sitten piisasi. Heti alussa 2.esteelle pakkovalssi-valssi ihan sen vuoksi, että sen 2.aidan takana oli kivasti putki ihan tyrkyllä ja pelkällä pakkovalssilla oma rintamalaser oli osoittanut suoraan sinne. Alussa oli vähän hakemista moisen ohjauksen kanssa, mutta pakko kyllä sanoa että ylitin itseni täysin. Tiiakin sanoi treenin loppupuolella, että ei olisi koira voinut enää paremmin siitä suoriutua, niin hyvin se liikkui ihan siivekkeitä nuolemalla eksymättä juoksulinjalta yhtään mihinkään. Ainoa ongelma vaan oli jatkotilanne, johon en aluksi uskaltanut lähteä tarpeeksi rohkeasti liikkeelle jotta olisin saanut koiran tyrkättyä takaakiertoon. Eihän siinä auttanut muu kuin laittaa jalkaa toisen eteen ja juosta viitapirun lailla. Sitten kun se onnistui, niin anti mennä vaan.

Lisäksi radalla oli PALJON takaakiertopersjättöjä. Teen niitä nykään aika harvoin, joten kyllä se kieltämättä hirvitti että onnistuuko ne enää edes alkuunsa. Yllätyinkin melko paljon, että ne toimi niissä tietyissä kohdissa varsin näppärästi. Lopun juoksu-suora oli kyllä sellaista "kidutusta" että huhhuh. Ensin olet juossut henkihieverissä esteelle nro 22.asti ja sitten kohti maalia ja Tiia eikun huutaa "mene mene! juokse!" Ja minähän juoksen minkä ikinä jaloistani pääsen.

Vitsit mikä flow oli sen jälkeen kun Heka juoksi viimeisenä esteenä olevaan putkeen. Ihan mieletön, kaikkensa antanut. Tiiakin totesi, että meidän yhteistyö radalla on ottanut huiman harppauksen eteenpäin sitten viime näkemän. Heka reagoi paremmin tiukoissakin kohdissa eikä enää päättömästi sinkoile joka ikiselle esteelle joka sattuu olemaan lähinnä. Kaikki kontaktit oli ekalla rundilla supereita! Jos tuo koira on tehnyt hyviä juoksareita A:lla, niin tämä kyllä meni luokkaan priimaa. Toisella kerralla Heka sitten näytti sisäisen porsaansa ja keskusteltiinkin pitkään mitä asialle kannattaa nyt lähteä tekemään. Edelleen Hekalle on hakusassa sellainen palkka, josta se menettäisi malttinsa ihan holtittomasti. Tiian mielestä itse esteilläkin voi lähteä asiaa työstämään, mutta siinä pitää itse olla äärimmäisen kartalla ja tarkkana. Katsotaan mitä keksitään, ruokapalkka on melkeinpä pois laskuista, se on Hekalle aivan yhtä tyhjän kanssa. Syö vain kun on pakko you know.

Motivaatio nosti kyllä huimasti päätään, Tiian silmien alla on niin ihanaa treenata. Palaute on tiukkaa, mutta silti positiivista. Ja Hekahan nyt oli ihan onnessaan kun kuuli silloin tällöin niitä tuttuja "JES"-huutoja. Ihan erityispropsit tulee vielä tuosta teknonurmesta, se todellakin osoittautui täysin sellaiseksi mitä odotinkin. Jopa paremmaksi. Ehdottomasti tähän mennessä paras tekonurmi jolla olen juossut. Vaikka nyt tietää juosseensa ja jokainen lihas kertoo tällä hetkellä olemassaolostaan, eilinen treeni oli täyttä kultaa.

Sovittiin, että neuvotellaan seuraavat treenit johonkin alkusyksyyn ja silloin saadaan todennäköisesti seuraakin mukaan.

Heka - valkoinen elosalama the McQueen

Heka on saanut palautua viime keskiviikon kraniohoidosta ja pakko kyllä todeta, että vapaa viikonloppu tuli ihan oikeaan aikaan. Allekirjoittanut nukkui yhteensä sellaiset 27 tuntia ja ei sitä unta sitten meinannut enää riittää uuden viikon alkaessa.

Viikko on pyöräytetty perinteisesti käyntiin, milläpäs muullakaan, kuin agilitylla. Maanantaina Heka oli jälleen Annin aisaparina viikkotreeneissä ja tällä viikolla huristeltiin yhden SM-tuomarin, Jari Helinin, kiemuroissa. Itse en ole muistaakseni kertaakaan ko.tuomarin radoilla käynyt, mutta aika pian kävi selväksi että siellähän on paljon meille vahvoja tekniikoita ja niitä omimpia osaamisalueita. Annihan pamautti Hekan kanssa koko radan heti sinne 32.esteelle asti, pienillä "kauneusvirheillä" höystettynä mutta loppuun asti hei kuitenkin! Anni on jo selvästi tietoinen miten Hekaa kuuluu ohjata ja kun miettii tilannetta mistä lähdettiin aikanaan liikkeelle, on ero huomattava.

Tänään oli sitten itse aika siirtyä "puikkoihin." Rata oli jo juurtunut mieleen Annin suoritusta seuratessa. Tai ainakin niin luulin. Nimittäin unohdin peräti kahdesti minne sitä oikein piti juosta. Loppuun asti kuitenkin mentiin, vaikka viime metreillä oli happi loppua. A:n juoksari, puomin kontakti sekä siellä tehty layerointi olivat kyllä isoa prosenttiluokkaa. Ainoastaan keinun kanssa on pieni pohdinnan paikka ja siihen saatiinkin nyt ihan konkreettiset neuvot mitä lähdetään asialle tekemään. Julia totesi lopuksi, että olen ohjaajana kuin diesel. Ensin pitää vähän ravistella ja sitten lopussa asenne muuttuu että "nyt prkl mennään eikä meinata." Hän haluaisi saada sen saman asenteen esille jo alussa, ettei menisi tuollaiseen säätämiseen aikaa. Ajattelinkin nyt seuraavaksi kokeilla samaa lähestymistapaa kuin kisoissa ja se on kuulemma erittäin suotavaa. Katsotaan kuinka meidän käy.

Heka sen sijaan kulkee ja liikkuu kuin rasvattu salama. Vertasin keväällä otettuja videoita tähän hetkeen ja se on aina ilo silmälle nähdä, kun koira on saavuttanut kisakuntonsa. Tietysti viime viikon huollollakin oli osuutta asiaan. 

Ja jottei nyt ihan päästä heti "tylsistymään", lähdetään huomenna työasioiden jälkeen kohti Kuopiota. Tiian treenit! Wuhuu jee, satamiljoona sydäntä ja hymynaamaa! Päästään vihdoin ja viimein koeajamaan koirakeskus Metkan teknonurmi ja se kuulemma tekee nopeista koirista vieläkin nopeampia. Jäiks. Tiedossa on varmasti paljon epämukavuusalueelle menemistä, mutta silti odotan huomista innolla.

Waldogs - jokaiselle jotakin

Rotutuotteiden ihmeellinen maailma. Kukapa meistä ei olisi jotain omaan rotuun liittyvää oheistavaraa omistanut. Itseäni on henkilökohtaisesti jo useamman vuoden ajan ärsyttänyt villakoira-rotutuotteissa se, että ne ovat juuri sitä perinteistä puudelia - pompulaa, pampulaa ja rusettia. Yh. Varmaankin juuri siksi, että Heka (ja aikoinaan myös Jimi) on ollut jo yli puolet elämästään ilman sitä muhevaa turkkia. Ei ole tuntunut omalta hankkia esim. hupparia, jossa olisi pampuloilla ja ruseteilla kuorrutettu villakoiraprofiili.

Asiaan tuli tällä viikolla muutos, sillä Waldogs-kuosien takana oleva suunnittelija kertoi facebookin villakoirat-ryhmässä kaipaavansa kuvia, joiden pohjalta hän voisi suunnitella erilaisia villakoira-kuoseja. Mikä on sellainen kuva, jonka miellyttää omaa silmää eniten? Näin oitis tilaisuuteni olevan tässä, annoin hänelle Hekan kuvan käytettäväksi ja toivoin kovasti että nyt siihen vastattaisiin ja joku loisi sen sporttimallin villakoira-kuosin.

Waldogs on todellakin lunastanut lupauksensa, että se tarjoaa jokaiselle jotakin. Olinkin pudota tuoliltani, kun näin että ylläolevaa Hekan kuvaa oli käytetty apuna sporttimallin villakoiraprofiilin suunnittelussa. 

Tekstivaihtoehtoja on monia ja itse olin äärimmäisen innoissani juuri tästä tekstistä. Aion kuun lopussa tilata vielä jotakin lisää, kunhan osaan päättää että mitä. Oikea koiraihmisten karkkikauppa!

Kiitos Waldogs ihan mielettömän hienosta kuosista! Hekan kuvan pohjalta tehtyä villakoiraprofiilia saa lisäksi eri värisenä (mm.mustana, harmaana, aprikoosina ja ruskeana) joten ei kun vaan selailemaan ja shoppailemaan Waldogsille!

Aina jaksaa aksaa

Hyvä jos oltiin Tamperestin reissusta toivuttu, kun jo heti seuraavana päivänä rynnistettiin Haukkuvaaraan. Hekan jaloissa edellisen päivän kisat eivät painaneet yhtään, ohjaajasta en olisi ihan niinkään varma. Rata näytti piirroksessa kuitenkin niin kivalta, ettei skippaaminen käynyt edes mielessäkään.

Teemana oli täysin omat ohjaussuunnitelmat ja rata oli itsessään ihan selkeä sekä helppo. Ei mitään erityisiä hifistelyjä tai kikkailuja. 

Kuten videolta hyvin näkee, putkiin syöksymisten, yhden päällejuoksun ja vastakäännöksen kanssa oli hieman "neuvoteltavaa." Hekalle tuppaa edelleenkin tuottamaan probleemia tuo putken oikean pään hakeminen pitkästä matkasta. Sitä on treenattu, on palkattu, mietitty linjoja ja vaikka mitä. Joskus toimii. Joskus ei ja nyt se ei sitten toiminut. Flippi sen sijaan onnistui kohdassa 7-8, pelkäsin Hekan sinkoavan 3.aidalle, mutta kun muisti itse ne linjat niin sitä riskiä ei ollut eikä tapahtunut. Päällejuoksuissa on ollut viimeisten kahden kuukauden aikana vähän mietittävää. Heka on ruvennut juoksemaan niistä ohi. Toisinaan saan syyttää ihan omia jalkojani, mutta eilen tyyppiä piti lähteä alkeiskurssi-tyyppisesti palkkaamaan reagoinnista. On se jännä, miten vuosia toiminut asia alkaakin tökkimään. Mutta treenataan sekin kuntoon, simple as that.

Vastakännöksessa tein aluksi ihan saman virheen kuin mitä maanantain kisoissa, rynnistin aivan turhaan koiran edelle ja siitä seurasi vääränlainen rytmitys. Turha olettaa että silloin mikään onnistuu. Julia kun oli käskyttämässä missä kohtaa himmata ja lähteä kääntämään kroppaa menosuuntaan, niin onnistui jopa törkeän hyvin.

Tänään Päivi tulikin sitten tarkistamaan sähikäisen kunnon sekä aukaisemaan mahdolliset nikamalukot ja lihasjumit. Mitään lihasperäistä ei koko koirasta löytynyt, sillä lihakset olivat kimmoisat ja elastiset. Siihen on varmasti omalta osaltaan vaikuttanut oikeanlainen nesteytys ja FitDogin jauheita onkin kumoutunut melkoisella tahdilla.

Ainoastaan vasemman puolen SI-nivelessä oli pienenpientä jumia, joka sekin kyllä aukesi lähes välittömästi. Heka on viimeisen viikon aikana maiskutellut ja vedellyt suupieliään niin irveen, että vain hampaat näkyy. Minähän jo heti paniikissa maalasin pirut seinille kipeistä hampaista, tikuista, luunpalasista ja ties mistä. Olen syynännyt tuon koiran purukaluston läpi lukemattomia kertoja, koputellut hampaita, painellut, pessyt ja ei mitään missään. Päivi löysi syyn - vatsalaukussa oli jonkin verran polttoa/mahahappoja jotka aiheuttaa närästystä ja se sitten saa moisia oireita aikaan. Heka saikin laseria sekä munuaisiin, että pernaan ja vatsalaukkuun. Täytyy varmaan miettiä, että tuon koiran siirtäisi näin aktiivisen treeni ja- kisakauden ajaksi kolmelle ruokintakerralle per päivä. 

Heka syö käytännössä kuin hevonen, koska kulutuskin on suurta ja sellaisina määrinä kaksi annosta suht.tuhtia ruokaa aiheuttaa närästystä. Eiköhän sillä saada helpotusta asiaan. Nyt Heka saa huilata ja palautua koko loppuviikon.