Suomen ensimmäiset viralliset snooker-kilpailut

Lauantaina 15.6.2019 tehtiin historiaa, kun oma seuramme (JAT) järjesti Suomen ensimmäiset, viralliset snooker-kilpailut.

SporttiRakin sivuilta löytyy hyvä artikkeli mistä snookerissa on kyse: Mitä on agilityn snooker?

Kävin sunnuntaina 9.6. Sykkeen kanssa kertaamassa snookerin sääntöjä, vaikka sen idea onkin käynyt minulle selväksi menneen kevään epiksissä. Koulutuksen piti tuomari Laura Mättö, joka tuomaroi niin ikään myös itse kisat. Koska kyseessä oli ihka ensimmäiset viralliset snooker-kisat Suomessa, ratojen profiilien ja estevalintojen suhteen tavoiteltiin matalaa kynnystä uskaltautua osallistumaan. Näin ollen Laura oli sitä mieltä, että ei ole mitään järkeä jättää Sykettä niistä karkeloista ulos. Alunperinhän oli tarkoitus käydä korjaamassa menneen kesän SM-kisojen sössimiset vain Hekan kanssa. Hekan ja Sykkeen kartturointi ei kuitenkaan allekirjoittaneelle riittänyt, vaan nappasin ohjattavakseni vielä seurakaverin bordercollie Mozartin.

Tasoja oli tarjolla 2 - aloittelevat ja kilpailevat. Tavalliseen agilityyn verrattuna snooker on siitä(kin) hauska kilpailulaji, että siinä kilpailija saa ratapiirroksen 30 minuuttia ennen rataantutustumista. jolloin voi jo etukäteen miettiä taktiikkaa.

Olin ilmoittanut kaikki kolme koiraa aloittelevien radalle, mutta koska kilpailevien rata ei sisältänyt lainkaan kontaktiesteitä, Heka siirrettiin sinne.

Syke sai kunnian olla koko Suomen ensimmäinen, virallinen snooker-kisaaja joka starttasi radalle.

Syke suoriutui aikaan 37,85 s (-12,15) ja kahmaisi mennessään hurjat 49 pistettä ja näin ollen se myös voitti pikkuminien luokan.

Hetken ennätin hengähtämään, kunnes oli aika siirtyä maksikoiran puikkoihin. Noudatin Mozartin kanssa samaa suunnitelmaa kuin mitä Sykkeellä, mutta ison koiran nopeus tuli PIENENÄ yllätyksenä. Kun olin antanut Mozartille lähtöluvan, se olikin hetkessä ihan vieressä ja homma meni hetkittäin pieneksi pelasteluksi. Saatiin kuitenkin raavittua kasaan 36 pistettä aikaan 45,10 s (-4,90) ja silläkin irtosi niin ikään voitto maksiluokasta.

Kilpailevien radan rakennuksen aikaan oli vielä hyvin aikaa hioa pläänit kohdilleen Hekankin suhteen ja rata oli profiililtaan ihan valkoiselle villaeläimelle tehty. Onnistuttiin tekemään sama kuin mitä kesäkuun alussa Laukaassa - elämämme parasta agilitya. Yhdessä ja toisiamme kuunnellen. Se tuotti meille yhteensä 49 pistettä aikaan 37,10 s (-12,90) ja selvän voiton miniluokassa. Peliluokat on kuin luotu Hekalle. Harmittaa vain, että ne tulivat Suomeen vasta nyt, kun Heka on jo harrastusuransa lopettanut. Onneksi kuitenkin päästiin edes tämän yhden kerran. 

Hekan kesäkuun aikana hankkimat lahjakortit menivät suoraan Sykkeen kisakirjan väliin odottamaan käyttöä.

Treenikatsaus

Joo-o, niin. On sitten jäänyt ihan "parit" treenit päivittämättä. Meidän instagram kuitenkin päivittyy enemmän reaaliajassa, mutta siellä kaikki on vain sellaista "pintaraapaisua." Se on kuitenkin kanavana nopeampi.

Joka tapauksessa nyt on kulunut hyvän aikaa siitä, kun hankin meille Sanni Kariniemen "ajatteleva agilitykoira"-verkkokurssin. En voisi enää edes kuvitella tekeväni muunlaista agilitya. Syke on kuluneen kevään aikana ottanut todella isoja harppauksia lajin parissa eteenpäin ja kaiken lisäksi minä olen kehittynyt sekä treenaajana, että kouluttajana. Oli sinulla sitten nuori koira joka vasta aloittelee lajiharjoituksia tai sitten jo vähän kokeneempi tapaus tai koet halua päivittää omaa osaamistasi, suosittelen lämpimästi ko.verkkokurssia.

Kuluneen kuukauden treenit ja erityisesti epikset on olleet aivan loistavia "tasotestejä", missä on päästy kokeilemaan opittuja juttuja tositilanteissa.

Syke suorittaa rataa informatiivisesti kerrottuna ja esim. in-in sekä out-out ovat sille käskyinä jo selvää pässinlihaa. Viime viikon tiistaina saimme tuurausvuoron Haukkuvaaraan ja siellä oli tarjolla muunnelma Anne Saviojan tuoreesta PM-radasta. Se oli teknisesti haastava ja hetkittäin mietin, että olenko epäreilu kun vien Sykkeen suorittamaan moisia kiemuroita. Nyt jos koskaan harmittaa, ettei meidän menosta ole videota. Syke nimittäin suoritti semmoisia kokonaisuuksia ja haastaviakin kohtia radalla, että hetkittäin mietin voiko tämä olla edes totta. Se eteni mm.kahden aidan takaakierron itsenäisesti, minun nähdessä siitä vain perävalot. Syke kuuli käskyt ja sen suoritustyyli näytti takaa katsottuna huikealta! Se tiesi tasan tarkkaan mitä tehdä.

Verkkokurssin ohella olemme viimeiset 4½ kuukautta tahkonneet myös operaatiota nimeltä juoksupuomi. Moni on kysellyt, että mikä sen suhteen tilanne on tällä hetkellä. Sen tilanne on juuri nyt tämä:

Kokonainen ja täyskorkea puomi (linkki aukeaa uuteen ikkunaan.)

Kaikki mitä viimeisen puolen vuoden aikana on tehty, tukevat toinen toisiaan. Syke on enää keppien pikkuviilausta vaille valmis hyppyradoille. Hekan kohdalla oli se ero, että sen kouluttamisessa kuuntelin paljon muita ja uskoin jokaista vaikka sitä itse koulutinkin. En ollut vielä löytänyt sellaista "omaa käsialaa", mutta se alkoi löytyä kun aikoinaan pääsin sen kanssa Vitikaisen Tiian säännöllisen oppiin. Sykkeen kanssa se oma käsiala on vain vahvistunut.

Siksi tämä niin hienolta tuntuu.

Koiratanssin kisadebyytti a'la Syke

"Ilmoitan. Enkä ilmoita. Ei se osaa mitään. En pysty. Ehkä sitten kuitenkin. Ei huvita. Ei kiinnosta. Ei olla harjoiteltu..."

Nämä ajatukset risteilivät päässäni viimeiset 1½ viikkoa ennen kesäkuun ensimmäistä sunnuntaita, jolloin PopDog ry järjesti Jyväskylässä viralliset koiratanssikisat. Keväällä olin vielä hippulat vinkuen ilmoittamassa Sykettä sinne tekemään ko.lajin kisadebyyttiä, mutta mitä lähemmäksi ajankohta tuli, sen enemmän mielenkiinto laski kuin lehmän häntä. Vuodatin asiaa instagramin storylineen, että mistä ihmeestä kaivan sen tahdon ja energian. Silloin Landenin Jessi viestitti:

"Sun nuoresta, ihanasta ja energisestä koirasta - Sykkeestä! You can do it! Me uskotaan teihin!"

Silloin sisuunnuin ja ajattelin, että syteen tai saveen. Syke kilpaili freestylen alokasluokan toiseksi viimeisenä koirakkona ja kehään mennessä tunnetila oli aika sekava. Olen ollut lähes 5 vuotta poissa koiratanssikisoista. Laji on kehittynyt tässä ajassa hurjasti ja olen sitä tiiviisti kuitenkin taustalla seurannut. Silti hetkittäin pakokauhu oli vallata mielen. Meillä ei ollut minkään sortin koreografiaa ja musiikinkin valitsin vasta perjantai-iltana, kun kisat olivat sunnuntaina. Tiesin sen, että Syke ei ole teknisesti taitava ja mitään jackpottia ei kannattanut odottaa. Kuitenkin tuon pikkulikan asenne tekemiseen on AINA 5/5 ja kunhan se pysyisi näpeissä, se riittäisi meille.

Kuva kertoo ehkä enemmän kuin tuhat sanaa. Vastoin kaikkia odotuksia, Syke sitten meni ja ylsi peräti alokasluokan 3.sijalle kuudesta koirakosta! Kokonaispisteitä saimme 152,34 eli hurjan paljon siihen nähden, että miten huonosti olimme ylipäätään valmistautuneet. Katsojilta, talkoilijoilta ja muilta kisaajilta sain todella ihanaa palautetta siitä, että kuinka motivoituneesti Syke minun kanssani työskentelee. Siinä se on tullut Hekaan, että Syke ei tee duunia pelkästään herkkujen toivossa. Se nauttii, kun saa olla juuri minun kanssa ja tehdä kaikkea siistiä.

Me mentiin. Me tehtiin. Me onnistuttiin. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

“Mut jos tän takas vois alkuun kelata, mä tekisin tän kaiken uudestaan”

Ensimmäistä kertaa yli kahdeksaan vuoteen, meillä ei ole tänä kesänä mitään kisakautta tiedossa. Heka nimittäin juoksi lauantaina viimeisen, virallisen kisastarttinsa Johanna Nybergin hyppyradalla. Hänen radoilta se kaikki aikoinaan alkoi ja jotenkin koin, että se on oikea paikka myös lopettaa. Järjestävä seura oli myös kuullut tästä ja sen vuoksi en laittanut alla olevalle videolle musiikkia ollenkaan. Kuuluttajan sanat ansaitseva tulla kuulluksi.

“Ne sanoo et’ upottais mut’ pysyttiin pinnal. Saatiin mitä haluttiin, mut’ kovalla hinnal. Tänhän piti olla mahdotonta. Mikä paljon antaa, paljon myös vaatii.”

Agility Hekan kanssa ei ole ollut koskaan helppoa. Ei sillä, se on vaativa laji kenelle tahansa. Hekan impulsiivisuus ja kiihtyvyys nollasta sataan vain pelkkiä sormia napsauttamalla, tekivät harrastamisesta ja kilpailemista todella haastavaa. Me joko onnistuttiin rytinällä tai epäonnistuttiin täysillä. Ollaan koettu yhdessä unohtumattomia hetkiä agilityn parissa; Matkustettu satoja kilometrejä kisojen ja treenien vuoksi, vuodatettu kyyneliä, jaettu onnistumisen iloja, tutustuttu mahtaviin ihmisiin...listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Olen ihan äärettömän kiitollinen kaikille, ketkä ovat tavalla tai toisella olleet osana minun ja Hekan yhteistä agilitytaivalta; Kaikki kouluttajat ja valmentajat, erityisesti Tiia Vitikainen, joka näki Hekassa paljon potentiaalia ja ennen kaikkea; antoi minulle henkistä tukea sekä neuvoja kun omat hermot olivat räjähtää tuhannen atomeiksi. Tiia sai minut näkemään agilityn suhteen asioita, mitä en ollut nähnyt aiemmin. Lisäksi meidän seura -ja treenikaverit, lukuisat yhteistyökumppanit, tuomarit ja kaikki Hekaa hoitaneet sekä huoltaneet ammattilaiset. Ilman teidän tukea, sparraamista ja läsnäoloa tämä kaikki tuntuisi kovin tyhjältä.

Heka on auttanut minua kehittymään paitsi agilityohjaajana, myös ihan tavallisena kouluttajana ja koiranomistajana. Olen siitä sille ikuisesti kiitollinen, toivon todella että Heka jollain tasolla tietää sen. Heka nautti tänään radalla joka sekunnista ja juuri tämmöisenä haluan agilityn sen kanssa muistaa - vedetään täysillä ja yhdessä. Huipulle on hyvä lopettaa ja vielä silloin, kun koira on elämänsä kunnossa. Sen jos jonkun olen Hekalle velkaa meidän yhteisistä vuosista agilityn parissa.

Hekan tienaamat lahjakortit on nyt käytetty ja kisakirja suljettu. 

KIITOS HEKA! My soulmate.

Paljon parjattu peruna

Yhteistyössä: Dagsmark Petfood Oy

"Sitä perunatonta ruokaa odotellessa." "Peruna ei kuulu koiranruokaan."

Se paljon parjattu peruna. Poimin ylläolevat kommentit Dagsmarkin facebook-sivulta, sillä olen jo pitkään seurannut keskustelua liittyen perunan käyttämisestä yhtenä raaka-aineena. Jo pelkästään sen mainitseminen on osalle koiraihmisistä kuin kirosana. En nyt sen tarkemmin ala erittelemään perunan hyödyistä ja haitoista koirien kohdalla. Tietoa löytyy pilvin pimein, kun vähän googlettelee.

Yksi varmasti yleisimmistä haitoista mitä peruna joillekin koirille voi aiheuttaa, ovat ilmavaivat. Ei sillä, kuka sitä nyt haluaisi moisen hajuhaitan kanssa elää lähes 24/7? Eikä koirallakaan liiemmin ole mikään hyvä olo, jos koko ajan paukututtaa. Lisäksi on havaittu oksentelua ja/tai ripulia.

Kuinka moni loppujen lopuksi tulee ajatelleeksi sen perunan laatua ilman, että syy-seurauksen uskotaan heti olevan siinä itse perunassa?

Otetaanpa esimerkki. Omistaja kokeilee koiralleen ulkomailta tuotua nappulaa, missä yhtenä raaka-aineena on käytetty perunaa. Menee hetki ja koira alkaa kärsiä ilmavaivoista. Sitten omistaja tulee päätelmään, että peruna ei sovi sille koiralle ja alkaa vältellä sitä. Olen jo aiemminkin tullut todenneeksi, että varmasti yksi syy Hekan suoliston hyvään kuntoon johtuu nimenomaan puhtaista raaka-aineista. Yhtään sen enempää asiaa väheksymättä, mutta mistä voit olla varma minkä laatuista se peruna on vaikkapa nyt sieltä jenkkilästä tuodussa nappulassa? Et käytännössä mistään. Me kaikki tiedämme. että millaisia vaikutuksia huonolaatuisella ruokavaliolla voi olla.

Esittelypäivä Hankkijalla 27.4.2019

Dagsmark käyttää ruuissaan yhtenä raaka-aineena perunaa ja tämä tuntuu olevan monelle kiinnostuneelle kompastuskivi. Taustalla on ehkä juuri edellämainittuja, huonoja kokemuksia perunan soveltuvuudesta omalle koiralle tai sitten alitajuntaan juurtunut ajatus siitä, kuinka turhaa täytettä se vaan on.

Sitten tulee tosielämän, käytännön esimerkki.

Annoin eläinlääkärimme koiralle tänä keväänä Lappia kokeiltavaksi. Oikeastaan koko ajatus heräsi siitä, että hän kertoi kuinka koiran, vielä sillä hetkellä syömä ruoka aiheuttaa sille ilmavaivoja ja epäili syyksi sen sisältämää perunaa. Kuitenkin kotimaisuus ja puhtaat raaka-aineet saivat hänet kokeilemaan Lappia, perunasta huolimatta. Nyt siitä ensihetkestä on ehtinyt kulua aikaa kolme kuukautta. Ilmavaivoista ei ole enää tietoakaan ja perheen muutkin koirat ovat siirtyneet syömään Dagsmarkin ruokaa. Tulimme yhdessä siihen samaan loppupäätelmään kuin Hekankin kohdalla, että syyt ovat varmasti kotimaisuudessa, puhtaudessa ja turvallisissa raaka-aineissa. Voimme siis luottaa siihen, että raaka-aineiden laatu on heillä hyvällä tolalla. Ja onhan se kotimainen peruna nyt aika paljon luotettavampi vaihtoehto kuin ulkomainen.

Voisitko sinä olla juuri se, joka saattoi alkaa miettimään uskaltaisiko Dagsmarkin ruokia ehkäpä sittenkin kokeilla perunasta huolimatta? 

Valot sammuivat Eläinystäväni-messuilla 13.4.2019

Yhteistyössä: Showlink Oy

On kulunut vähän yli kuukausi huhtikuussa järjestetyistä Eläinystäväni-messuista ja nyt pystyn muistelemaan tuota reissua ilman kyyneliä.

Heka jätti ko.tapahtumassa isot areenat taakseen, esiintyen siellä viimeisen kerran. Halusin tehdä tämän reissun Hekan kanssa kahdestaan, joten Syke jäi kotipuoleen äitini hoteisiin.

Yhteistyömme jatkui ko.messuilla Showlinkin toimesta. He olivat varanneet minulle sekä Hekalle vastikään remontoidusta Holiday Inn Expo-hotellista, joka oli tasoltaan ja sijainniltaan enemmän kuin täydellinen. Matkaan lähdimme perjantaina iltapäivällä ja perillä Pasilassa olimme alkuillasta. Heka jäi hotellille nukkumaan siksi aikaa, kun itse kävin kaupassa sekä tarkistamassa messualueen. Tuotin pitkin viikonloppua sisältöä erityisesti instagramin storylineen, mutta tunnelmia pääsee fiilistelemään myös näin jälkikäteen. 

Myöhemmin saatte katsottavaksi my day-tyyppisen videon meidän messuviikonlopusta.

Lauantaiaamuna, hyvin nukutun yön ja tuhdin aamupalan jälkeen, oli vielä hetki aikaa chillata hotellilla ennen itse esitystä. Tuo aika me vietettiin Hekan kanssa sängyssä makoillen. Silittelin sitä ja juttelin sille kaikkea maan sekä taivaan väliltä. Kerroin sille, että tänään tämä päättyy ja kuinka kiitollinen näistä kaikista vuosista olen.

Heka esiintyi tyylilleen uskollisena - huutavana kiljukaulana, mutta silti niin kaikkensa antaneena. Lisäksi tein itse jotakin sellaista, minkä en uskonut koskaan tulevan päivänvaloon. Koska minun ja Hekan yhteinen taival on kovin erityinen, koin että haluan kertoa yleisölle mitä kaikkea Heka minulle merkitsee. Kerroin siitä kuinka minua kiusattiin. Kuinka yksin olin. Vuodesta toiseen ja kuinka Heka oli niiden vuosien ajan ainoa kontaktini ulkomaailmaan. Heka piteli minua pystyssä. Nyt olen vahvempi, saanut ihania ihmisiä ja huikeita yhteistyökumppaneita ympärilleni sekä työn, mitä rakastan tehdä. Yhteistyökumppaninne Showlink ja erityisesti Erika, tekivät tästä kaikesta mahdollista. He lahjoittivat meille esityksen jälkeen upean lahjakassin, mihin oli lisäksi kiinnitetty ruusuke missä lukee "BEST IN HOME." 

Heka on isojen areenoiden tähti, mutta nyt se saa olla tähti myös kotona. En olisi voinut saada kauniimpaa ajatusta. En voi sanoa mitään muuta kuin...kiitos.

Esityksen jälkeen meillä oli vielä aikaa kierrellä, sekä tavata Hekaa aktiivisesti näiden vuosien aikana seuranneita ihmisiä ennen kotimatkaa. Junaan päästyämme pieni, mutta isoelkeinen stara, nukahti välittömästi ja nukkui koko matkan aina Jyväskylään saakka.

Ajatteleva agilitykoira - palapelin puuttuva palanen

Oma motivaationi agilityn suhteen on kuluneen kevään aikana heitellyt laidasta laitaan. Paljon on mitä pitäisi treenata, joka suunnalta tulee ohjeita ja neuvoja miten edetä. Vähemmästäkin meinaa ahdistus iskeä.

Olen alusta lähtien pyrkinyt Sykkeen kohdalla samaan kuin Hekankin kanssa - irtoava, hyvä estefokus ja lukitus. Koen, että näiden tavoitteiden toteutuminen on onnistunut, mutta silti jotakin on tuntunut puuttuvan. Kaikki junnasi paikallaan ja kun ohjaaja ei ollut kartalla siitä miten kannattaisi edetä, se näkyi tottakai myös koirassa.

Juoksupuomi itsessään on avannut omia silmiäni ihan uudenlaisella tavalla kouluttaa paitsi omaa koiraani, myös muita ja se on muuttanut käsitystäni itse lajia kohtaan kokonaisuutena. En tiennyt mitä haluan, mutta nyt tiedän. En halua meille sellaista koira/ohjaaja-suhdetta, missä minä juoksen koiran edellä ja ikään kuin jarruttamalla varmistan, ettei se ajaudu väärille esteille. Ei. Haluan sellaisen agilitykoiran, joka menee rataa vapaasti ja virtaavasti, informatiivisesti kerrottuna. Siksi ilmoitin meidät Sykkeen kanssa tässä taannoin Sanni Kariniemen "ajatteleva agilitykoira"-verkkokurssille. Alla oleva video puhukoon puolestaan.

Jo kolmen treenikerran jälkeen pystyn toteamaan, että tämä on se kauan kaivattu, palapelin puuttuva palanen. Saimme Sykkeen kanssa myös ihan fyysisen ryhmäpaikan seuraavaksi neljäksi kuukaudeksi ja se tukee verkkokurssin ohella meidän etenemistä parhaimmalla mahdollisella tavalla. Sykkeen henkinen ja fyysinen kehitys tuntuu menneen kokonaisen valovuoden verran eteenpäin. Nimittäin viime ja tällä viikolla se on kyennyt tekemään treeneissä sellaisia asioita, mitkä olisi olleet sille mahdottomia vielä puoli vuotta sitten. Tästä tulee NIIN hyvä!