tiistai 14. toukokuuta 2019

Ajatteleva agilitykoira - palapelin puuttuva palanen

Oma motivaationi agilityn suhteen on kuluneen kevään aikana heitellyt laidasta laitaan. Paljon on mitä pitäisi treenata, joka suunnalta tulee ohjeita ja neuvoja miten edetä. Vähemmästäkin meinaa ahdistus iskeä.

Olen alusta lähtien pyrkinyt Sykkeen kohdalla samaan kuin Hekankin kanssa - irtoava, hyvä estefokus ja lukitus. Koen, että näiden tavoitteiden toteutuminen on onnistunut, mutta silti jotakin on tuntunut puuttuvan. Kaikki junnasi paikallaan ja kun ohjaaja ei ollut kartalla siitä miten kannattaisi edetä, se näkyi tottakai myös koirassa.

Juoksupuomi itsessään on avannut omia silmiäni ihan uudenlaisella tavalla kouluttaa paitsi omaa koiraani, myös muita ja se on muuttanut käsitystäni itse lajia kohtaan kokonaisuutena. En tiennyt mitä haluan, mutta nyt tiedän. En halua meille sellaista koira/ohjaaja-suhdetta, missä minä juoksen koiran edellä ja ikään kuin jarruttamalla varmistan, ettei se ajaudu väärille esteille. Ei. Haluan sellaisen agilitykoiran, joka menee rataa vapaasti ja virtaavasti, informatiivisesti kerrottuna. Siksi ilmoitin meidät Sykkeen kanssa tässä taannoin Sanni Kariniemen "ajatteleva agilitykoira"-verkkokurssille. Alla oleva video puhukoon puolestaan.


Jo kolmen treenikerran jälkeen pystyn toteamaan, että tämä on se kauan kaivattu, palapelin puuttuva palanen. Saimme Sykkeen kanssa myös ihan fyysisen ryhmäpaikan seuraavaksi neljäksi kuukaudeksi ja se tukee verkkokurssin ohella meidän etenemistä parhaimmalla mahdollisella tavalla. Sykkeen henkinen ja fyysinen kehitys tuntuu menneen kokonaisen valovuoden verran eteenpäin. Nimittäin viime ja tällä viikolla se on kyennyt tekemään treeneissä sellaisia asioita, mitkä olisi olleet sille mahdottomia vielä puoli vuotta sitten. Tästä tulee NIIN hyvä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti