Sekakäyttäjä-Syke

Heti alkuun pahoittelut tuosta huomiota herättävästä otsikoinnista. Se vaan tulee kuvastamaan tätä blogitekstiä kokonaisuudessaan aika hyvin. Koska Hekan elämään ei vielä kuulu muuta kuin niskajumppailua ja lenkkeilyä, voisin kertoa hieman tarkemmin mitä punaiselle superpallolle kuuluu. Hetkeen en ole siitä syväluotaavammin kirjoitellutkaan.

Pitäisi pikkuhiljaa tehdä selkeää treenisuunnitelmaa, että mitä harjoitellaan milloinkin. Se on edelleen työn alla. Sen vuoksi Syke touhuilee tällä hetkellä kaikkea sekaisin. Viime keskiviikkona Syke pääsi tuuraamaan Hekaa sen omalle agilityvuorolle, sinne sentään sain aikaiseksi tehtyä kunnon suunnitelman. Kun muut tutustuivat rataan, Syke kävi tutustumassa puomin alastuloon naksuttimen voimalla. Todella nopeasti ja rohkeasti se sinne kiipesi eikä jännittänyt yhtään. Tainan avustuksella harjoiteltiin omalla vuorollamme ensin yhden aidan siivekkeiden läpi juoksemista ponnarilla ja lopuksi jopa kahta. Tältä se näytti:

Aikamoinen tenava. Yhä enemmän tuntuu siltä, että siitä tulee Hekalle ihan kelpo seuraaja agilityradoille. Sykettä ei haitannut lainkaan viereisellä kentällä harjoittelevat, toiset koirat. Se keskittyi täysillä vain omaan tekemiseensä. Vaikka mitään suunnitelmaa ei ole, Syke kuitenkin oppii koko ajan häiriössä toimimista ja silloin kun harjoitellaan, kaikki muu ignoorataan.

Syke täytti viime viikolla JO 5 kuukautta. Se ei ole enää mikään pikkukakara, vaikka pentu edelleen onkin. Painoa sillä on tällä hetkellä 3,7 kiloa ja mitoissa Syke alkaa olla edesmenneen toyvillakoirani, Jimin, kokoluokkaa. Eniten olen keskittynyt siihen, että Syke on saanut omaksuttua tärkeimmät arkirutiinit ja niiden suhteen kaikki onkin jo miltei ihan selvää pässinlihaa. Ulkona on harjoiteltu ahkerasti ohituksia ja se on meinannut olla toisinaan melko haasteellista. Ei Sykkeen, vaan nimenomaan niiden ohikulkijoiden vuoksi. Syke kyllä osaa ohittaa, mutta tottakai tuollainen söpö pentu kiinnittää ihmisten huomion ja jos joku erehtyykin vaikka hymyilemään Sykkeen suuntaan, menee ohitusharjoitukset ihan plörinäksi. Onneksi olen kuitenkin löytänyt harjoitteluun hyviä apukeinoja, yritän omilla eleilläni viestittää ohikulkijoille, että tässä oikeasti harjoitellaan jotain. Ainakin toistaiseksi tämä keino on toiminut.

Asia jota olen hämmästellyt nyt kuukauden ajan, on sisäsiisteys. Syke ei ole enää kuukauteen tehnyt kumpaakaan hätää sisälle. Ei edes öisin tai päivisin kun ovat Hekan kanssa kahdestaan kotona. En ole kuitenkaan vielä uskaltanut laittaa pissakaukaloa -ja alustaa pois, sillä vahinkoja voi vielä sattua. Jotenkin oletin, että sisäsiisteyden opetteluun saa kulutettua eniten aikaa kun kyseessä on syys/talvipentu. Aina voi kuitenkin yllättyä positiivisesti ja tässä kävi juuri niin.

Lopuksi voisin vielä kertoa Sykkeen hammaskuulumisista, ne nimittäin tuntuu kiinnostavan ihmisiä tällä hetkellä eniten. Kaikki muut hampaat on vaihtuneet paitsi ylhäällä olevat maitokulmurit, jotka eivät ole vielä tulleet ikenien läpi näkyiin. Ell-Tiina seuraa Sykkeen tilannetta viikottain ja tällä viikolla saatiin erittäin positiivisia uutisia. Yläleuka on kirinyt alaleukaa hurjasti kiinni ja on todellakin enää millistä, korkeintaan kahdesta kiinni että purenta voisi muuttua oikeanlaiseksi. Tilanne elää siis edelleen ja käy koko ajan jännittävämmäksi.

Osuvan nimen olen ainakin tälle neidille valinnut. Hän todellakin pitää sykkeet kaikilla korkealla, näköjään loppuun asti.

Heka testaa suomalaista koiranruokaa - ensivaikutelma Savosta

Kaupallinen yhteistyö - Dagsmark Petfood Oy

Heka sai eilen odotettua ja mieluisaa postia Dagsmark Petfood Oy:ltä, joka siis on täysin kotimainen lemmikkieläinruokien valmistaja. Ruoka valmistetaan Suomessa ja kaikki käytettävät raaka-aineet ovat puhdasta, kotimaista laatua.

Dagsmark Petfood Oy:n perustaja ja toimitusjohtaja, Laura Strömberg, on sponsoroinut koiriani jo useamman vuoden ajan FitDogin toimesta. Muistan kun ensimmäisen kerran kuulin, että hän aikoo lähteä luomaan kotimaista kuivaruokaa koirille, innostuin hiljaisesti. Erään sähköpostiviestittelyn yhteydessä mainitsin ohimennen: "kehitä joskus sellainen nappula, joka on joko kana -tai kalkkunapohjainen ja mikä ei sisällä lainkaan kananmunaa, maissia, kalaa tai kalaöljyä ja jota ei ole kuorrutettu kaikenmaailman rasvakerroksilla eikä lisä -ja täyteaineilla." Ensin markkinoille tuli kala -ja possupohjainen Häme ja nyt...Häme saa rinnalleen siipikarjapohjaisen Savon, joka löytää tiensä kauppojen hyllyille maaliskuun aikana. Kun Laura sitten julkaisi Savon raaka-aineluettelon, suurinpiirtein itkin onnesta ja ilosta. Savo ei sisällä yhtään yllämainittuja raaka-aineita. Ei niin yhtään. Ei ole muuten ollut mitenkään helppoa näiden vuosien aikana löytää Hekalle sellaista kuivaruokaa, joka ei sisältäisi ko.raaka-aineita lainkaan. Täysin raakaahan Heka ei kestä, on kokeiltu ja sen seurauksena kesti todella kauan saada koira takaisin terveeksi.

En tiedä pystyykö kukaan miettimään omalle kohdalle sitä fiilistä, kun olet odottanut jotain yli kahdeksan vuotta ja sitten hetkessä tulee tunne, että ihan kuin ne toiveet olisi todellakin kuultu ja niihin on vastattu. Ehkä tätä tunnetta ei välttämättä pysty sellainen koiranomistaja ymmärtämään, jonka koira ei ole koskaan kärsinyt pahoista suolisto-ongelmista. 

Laura on ollut tietoinen Hekan suolisto-ongelmista ja hän kysyikin, että olisinko kiinnostunut kokeilemaan Savoa sille. Ei tarvinnut kahdesti kysyä. Tottakai olin! Eilen perille tulleessa paketissa oli yhteensä neljä 2 kg:n pussia Savoa. Eilen iltapäivällä annoin Hekan maistaa tasan 3 nappulaa ja hän ei tahtonut alkuunsa ymmärtää, että tähänkö se nyt loppui. Saman päivän illalla annoin vielä n.20 kappaletta Savoa sekoitettuna tuttuihin nappuloihin. Valehtelisin jos väittäisin, etten olisi odottanut aamua hieman kauhunsekaisin tuntein. Meidän blogia seuranneet ymmärtävät varmasti että miksi. Olin positiivisesti yllättynyt. Aamuruokana annoin Savoa n.puoli desiä ja siitä enää puolet rc:tä. Kotiin tullessani olin lähes varma, että Hekalla on kova kiire ulos. Ja mitä vielä. Maha pelittää eikä suolisto käy myöskään kierroksilla. Toki nyt aikaa on ehtinyt kulumaan käytännössä vain yhden päivän verran, mutta jo tuossa ajassa Hekan suolisto antaa yleensä tiettyjä signaaleja sopimattomuudesta. Sen jos jonkun olen tässä vuosien varrella laittanut merkille.

Uskon vahvasti siihen, että Savo tulee sopimaan Hekalle pitkälläkin tähtäimellä. Nyt olen 100% varma mitä Heka syö sekä mitä sinne mahaan lopulta menee. Ko. ruuan valtti on omasta mielestäni ehdottomasti siinä, että raaka-aineiden alkuperä on selvillä - kotimaista sekä täysin puhdasta, ilman turhia lisä -ja säilöntäaineita.

Kiitos Laura & Dagsmark Petfood Oy!

Vapautetaan vagushermo

Heka on "opettanut" minulle paljon asioita koirien suolisto-ongelmista. Jotkut kaverinikin ovat jopa vitsailleet puoliksi tosissaan, että pitäisi perustaa jonkinlainen Tiinan tukinurkkaus asiaan liittyen. Myönnän, että tieto on lisännyt tuskaa ja paljon mieluummin olisin jättänyt kaiken kokematta. Silti sillä tiedolla olen saanut helpotettua Hekan tuskaa ja tänään opin jälleen eräästä aiheesta vähän lisää - nimittäin närästyksestä.

Hekalla oli tänään varattuna Marjolle tarkistusaika jolla kartoitettiin, että missä kuosissa kroppa mahtaa tällä hetkellä olla. Tuo koira on todellakin saanut tähänastisen elämänsä isoimman (ja toivottavasti myös viimeisen) tällin agilityradalla ja etuosa oli vielä jonkin verran juntturassa. Siinä sitten otin puheeksi myös kipulääkekuurin seurauksena ilmaantuneen, pienimuotoisen närästysoireilun johon sain Suvilta ohjeistuksen antaa lyhyehkön Antepsin-kuurin. Koska Hekan maha on mikä se on ja kipulääkekuurit ärsyttävät sen suolistoa aika herkästi, Antepsinia oli pakko antaa. Se on selvästi helpottanut Hekan oloa ja oireilu on vähäistä, mutta ei ole kokonaan poistunut. Sanotaanko näin, että onneksi otin asian puheeksi. Marjo alkoi käsitellä tiettyä aluetta Hekan kehosta ja n.10 minuutin kuluttua tuo koira päästi ilmoille elämänsä mojovimman röyhtäisyn. Katsoin Marjoa ilmeellä "mitä ihmettä sää sille teit?!" ja hetken päästä sain oppia jotain uutta sekä mielenkiintoista. Sen uuden ja mielenkiintoisen nimi on: Vagushermo.

Mikä ihmeen Vagushermo?

Marjo selitti siitä minulle hyvin tarkkaan ja perinpohjaisesti, mutta tottakai halusin googlata asiasta vielä hieman lisää.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kiertäjähermo eli vagushermo on kaulassa lähelle pintaa tuleva kymmenes aivohermo ja tärkein parasympaattinen hermo. Se vie aivoihin tietoa esim. suoliston ja sydämen tilasta. Stressistä tai traumasta johtuva hermoston yliaktiivisuus vaimentaa kiertäjähermon toimintaa ja voi aiheuttaa ongelmia esim. ruuansulatuskanavassa. 

Ruokatorven hermotus. Ruokatorven hermottaa kymmenes aivohermo, vagushermo (kiertäjähermo) ja se on tärkein parasympaattinen hermo. Pisin aivohermoista, alkaa aivojen pohjasta ja ulottuu aina paksusuolen alkuosaan asti. Siitä lähtee lukuisia haaroja eri alueille: keuhkot, sydän, ruokatorvi, suolisto, maksa, munuaiset, korva, kurkunpään lihakset ja äänihuulet. 

Ruokatorven alaosan hermopäätteiden ärsytys pystyy aiheuttamaan oireita heijastevaikutuksen kautta ilman konkreettista hapon ylösnousua reagoivalle alueelle. Kiertäjähermo voi happoärsytyksen myötä herkistyä niin, että kivun aistiminen lisääntyy tai voimistuu. Tietyn tyyppisten hermojen katoaminen tai hermotoiminnan epätasapaino saa aikaan ruokatorven liikehäiriöitä.

Hekan närästysoireilun ovat varmasti saaneet aikaan paitsi ne kipulääkkeet, niin myös vagushermon toimintahäiriö joka on seurausta siitä taannoisesta liukastumisesta putkessa. Useat googlehaut antavat tuloksia vagushermon yhteydestä närästysoireiluun, joten mistään huuhaasta ei todellakaan ole kysymys. Närästys jäi Marjon hoitohuoneeseen, sillä kotiin tultuamme Heka söi iltaruuan normaalisti ja se ei ole röyhtäillyt enää yhtään. Antepsiniakaan en sille enää antanut. Uudelle käynnille ei toistaiseksi ole tarvetta, sillä Heka reagoi hoitoon yllättävän hyvin kun Marjo vähän käsitteli tuota kiertäjähermoa. Kotiohjein jatkan vielä niskan jumppaamista erilaisilla ohjeilla.

Syke valmistautuu Jyväskylän pentunäyttelyyn - osa 1

Postaussarja toteutetaan yhteistyössä maaliskuun lapsi -& lemmikkimessujen sekä showlinkin kanssa.

Olen ilmoittanut Sykkeen lapsi -& lemmikkimessujen yhteydessä järjestettävään Royal Canin-pentunäyttelyyn, sunnuntaipäivälle. Haluan kuulla, että minkälainen koira Sykkeestä on kehittymässä rakenteensa puolesta sekä tietysti totuttaa sitä erilaisiin ääniin ja ympäristöön. Valmistautuminen maaliskuun koitokseen starttasi lauantaina Keski-Suomen Kennelkerhon järjestämästä mätsäristä, minne Syke pääsi harjoittelemaan kehäkäyttäytymistä pienten pentujen luokkaan. Pakko kyllä myöntää, että jo edellisenä iltana tuntui aika oudolta pakata reppuun treenihousujen -ja kenkien sijasta mm.näyttelyhihna.

Syke ei ole vielä ennättänyt käymään yhdessäkään mätsärissä, joten tilanne kaikkinensa oli sille ihan uusi. Halli oli melko ahdas sillä kehiä oli vain yksi, mutta ilmoittautumisajat oli fiksusti porrastettu. Pienet pennut aloittivat aamulla heti ensimmäisenä. Ensimmäisellä kerralla Syke kiskoi hihnassa jopa pelottavan voimakkaasti. Toisaalta on aivan ihanaa, että se on noin reipas ja itsevarma eikä perässä vedettävä lapanen, mutta ei nyt ihan noin kovalla voimalla tarvitse edetä. Pöydällä kopelointi ja hampaiden katsominen onnistui hyvin, kun taas maassa ei sitten senkään vertaa.

Nauhakehässä Syke olikin jo purkanut itsestään "pahimmat" patoutumat, sillä se ei kiskonut enää lainkaan yhtä pahasti kuin aiemmin. Kun kaikki olivat kiertäneet kehän kahdesti ympäri ja oli aika asetella koirat seisomaan, Syke meni kuin sormia napsauttamalla siihen moodiin, millainen se oli myös pentukurssilla. Se ignoorasi ympäriltään kaiken, ei pälyillyt suuntaan eikä toiseen ja seistä pönötti siinä häntää heiluttaen! Tätä käytöstä olen Sykkeen kohdalla pyrkinyt vahvistamaan ja nyt se nähtävästi siirtää sitä jo kodin ulkopuolelle. Kehän jälkeen sain paikalla olleilta ihmisiltäkin todella mieltä lämmittävää palautetta. Sijoitusta meille ei tullut enkä sellaista edes lähtenyt hakemaan. Tavoite oli, että kunhan häntä heiluu. Saatiin sitten kuitenkin paljon muutakin. Kyllä harmittaa, ettei tuota viimeistä kehäsuoritusta saatu videolle.

Omistaja taisi kuitenkin keskittyä enemmän koiransa elekielen ja mielentilan tarkkailuun kuin itse olennaiseen. Syke ei nimittäin yhtään stressannut tai ahdistunut pienestä tilasta tai muista koirista. Päinvastoin. Itsevarmuus suorastaan paistoi siitä. Seuraavalla kerralla omistajakin voi sitten keskittyä vähän muuhunkin. Siihen saakka jatkamme harjoittelua ja vahvistetaan ei-niin-voimakasta hihnakäyttäytymistä.

Kuluneen viikon suunnitelmat uusiksi

Viikko sitten oltiin kuin jossain sumussa ja tiedossa oli pitkä viikonloppu. On ehkä sanomattakin selvää, että mistä ja kenestä tässä puhun. Heka oli lauantaina ja sunnuntaina melko vaisu, vaikka kipulääke selvästi vei pahimmat tuntemukset pois. Laskin tunteja ja minuutteja siihen, että olisi maanantai ja Heka pääsisi Marjon käsittelyyn.

Marjo vahvisti omat epäilyni oikeiksi. Jälleen kerran. Heka oli toden totta liukastunut jommassa kummassa putkessa, ellei jopa molemmissa ja etukroppa oli saanut sen seurauksena osumaa. Niskasta löytyi hermopinne, joka oli säteillyt kipua lantioon. Sillä selittyy se, että miksi Heka oli ulahtanut valokuvaajan silittäessä sitä lantiosta. 

Nopeasti se Heka kuitenkin siitä lähti avautumaan eikä se antanut käsittelyn aikana minkäänlaisia kipureaktioita. Ensi viikon torstaina Marjo tekee Hekalle vielä yhden tarkastushoidon ja siinä samalla käsitellään myös Syke. Siihen saakka Heka sai ohjeeksi lenkkeillä vain ja ainoastaan fleksissä sekä valjaissa, jotta niska pääsee oikenemaan + pitää back on trackin verkkoloimea päivittäin 2-3 tuntia kerrallaan sisätiloissa. Klinikalta sain luvan lopettaa kipulääkekuurin jo tiistaina ja koska sen seurauksena närästys meinasi muistutella olemassaolostaan, Suvi määräsi Hekalle vielä muutamaksi päiväksi Antepsinia. Nyt vointi on jo selvästi parempaan päin.

Hekan myötä kuluneen viikon suunnitelmiin piti tehdä muutoksia, sillä olin torstaiksi lupautunut vierailemaan Music Against Drugs ry:n lemmikkiaiheisessa teemaillassa molempien koirien kanssa. Koska Heka on vielä toipilas ja en voi 100% varmasti tietää miten se käyttäytyisi, sai Syke kunnian hoitaa ensimmäisen edustustehtävänsä ihan itsekseen. Ensin meillä oli nuorten kanssa vapaamuotoista keskustelua hieman yli tunnin verran ja tuon aikana he saivat esittää kysymyksiä mm.lemmikkien hoidosta yms mitä nyt mieleen sattui juolahtamaan. Ilta huipentui tunnin mittaiseen livelähetykseen instagramissa.

Yläpuolella oleva kuva on suorasta lähetyksestä. Katsokaa nyt tuota pentua. Vaikka mitään erikoista ei tapahtunut, Syke pisti maate ja alkoi tyytyväisenä koisaamaan. Muutenkin koko toimisto oli täynnä sille täysin tuntemattomia ihmisiä ja paikkakin aivan uusi. Syke se vaan kiipeili onneasta soikeana jokaisen syliin, kun sitten keskustelun ajaksi se rauhoittui joko nukkumaan tai syömään luuta omalle viltilleen. Taisin saada juuri sellaisen hyvähermoisen koiran mitä halusinkin. Syke on mahtava! Hienosti se hoiti homman kotiin ja piti myös Hekan lippua korkealla.

Kaksinkertainen huoli

Joskus sitä tulee miettineeksi, että olisiko elämä stressittömämpää ilman koiria? Kun ei tarvitsisi huolehtia, että koskahan sitä sattuu jotakin. En tiedä, mutta tänään tuo kysymys nousi taas mieleeni. Julia etsiskeli peruneiden tilalle uusia koirakoita agilityn mainoskuvauksiin Haukkuvaaraan. Tulin kysyneeksi, että olisiko Heka tarpeeksi hyvä kandidaatti ja se kelpuutettiin.

Kuvauksissa tehtiin yksittäisiä esteitä ja/tai 1-3 esteen sarjoja, joten mistään kovin ihmeellisestä ei ollut kysymys. Heka valikoitiin suorittamaan pituus, jonne lähetin sen putken kautta ja pituudelta suoraan toiseen putkeen. Kuvaaja sarjatulitti kamerallaan ja itse en enää pysynyt laskuissa, että kuinka monta kertaa Heka oli niitä putkia edestakaisin juossut. Näin jälkikäteen mietittynä se määrä Hekan vauhdin mittapuulla oli liikaa. 

Heka oli ennen kuvausta ja sen aikana ihan normaali, riehakas itsensä. Sitä en sitten tiedä että mitä tapahtui ja milloin, mutta jotain siellä jommassa kummassa putkessa on pitänyt tapahtua, sillä Heka ulahti kivusta kun kuvaaja silitti sitä lantiosta. Hetken näytti siltä, että kaikki on kunnossa, mutta sitten kivut kasvoivat ja lopulta koko koira oli aivan kierossa sekä selkä vinossa. Halusin heti eläinlääkäriin sillä Heka on koira, joka näyttää kipua vasta sitten, kun sattuu ihan kunnolla. Soitin AlmaVetiin ja meidät otettiin vastaan jo n.tuntia myöhemmin.

Klinikalla Heka tutkittiin ja siitä ei löydetty kipukohtia lihaksistosta eikä myöskään rangasta. Myös lonkat ja takajalat olivat kivuttomat. Anaalirauhaset olivat tyhjät eikä vatsassakaan aristanut mikään. Heka oli siis mitä suurimmalla todennäköisyydellä vetänyt lipat toisessa putkessa, ellei jopa molemmissa. Se on sitten saanut lantion kiertymään ja niskan tärähtämään. Tiina antoi sille vielä ennen kotiinlähtöä pistoksena opioidikipulääkettä -ja tulehduskipulääkettä. Kipulääkekuuria jatketaan huomisesta alkaen ainakin viikonlopun yli. Heka on edelleen aika surkeana. Se ei mielellään laske päätään alas eikä se kykene liikuttamaan sitä kumpaankaan suuntaan, ei ravistelemaan eikä myöskään haukottelemaan. Kaiken lisäksi tuo opioidikipulääke sai sen mahan vielä kaiken kukkuraksi kipeäksi, joten ruoka ei ole maistunut kuin viimeksi aamulla.

Tämä tapaus sai minut (jälleen) pohtimaan agilityn mielekkyyttä harrastuksena ja tällä kertaa aika vakavasti. Toki tässä nyt oli oma twistinsä, sillä ei Heka tuolla tavalla treeneissä tai kisoissa juokse koskaan putkia edestakaisin monta kertaa peräkkäin. Olisiko tätä koskaan tapahtunut, jos emme olisi kuvauksiin menneet? Tuskin. Mutta sitä nyt on aivan turha murehtia jälkikäteen, käynyt mikä on käynyt ja nyt on tärkeintä saada Heka takaisin kuntoon.

Myös Syke on ollut levossa tiistai-illasta lähtien. Laskiessani sitä sylistä alas, neiti päättikin ottaa allekirjoittaneen mahasta vähän takapotkulla vauhtia ja enhän minä osannut siihen varautua. En ennättänyt saamaan koirasta kiinni ja Syke lensi n.metrin mittaisen ilmalennon suoraan päin lattiaa. Levon jälkeen se uikutti ja pannan laittaminen sekä pois ottaminen aiheutti sille niskaan kipua. Onneksi meille oli jäänyt sen hammasoperaation jäljiltä kipulääkettä, joten Syke on nyt saanut sitä kahden päivän ajan. Se on alkanut voimaan jo paljon paremmin, mutta asiasta säikähtäneenä ennätin varaamaan sille ajan Marjolle ensi maanantaiksi. Tässä käy nyt kuitenkin niin, että se aika siirtyy Hekalle. Nähtäväksi jää kuinka ison tällin Heka on saanut. Mistään pienestä ei kuitenkaan nyt ole kysymys, sen verran Heka on kipua näyttänyt.

Uudenlaista arkea

Tässä on ollut totuttelemista uudenlaiseen ja ehkä jopa hieman erilaiseenkin aikatauluun, sillä aloitin työt SporttiRakilla viime torstaina. Vaikka olenkin blogannut sinne viime kesästä lähtien ja homma ei minulle täysin vierasta ole, silti nyt ollaan erilaisella levelillä ja pikkuhiljaa alan saada tatsista kiinni. Lisäksi minua työllistävät sekä Jyväskylän, että Helsingin lemmikkimessut ja erilaiset yhteistyökuviot. Unohtamatta tietenkään omia koiria ja niiden kanssa harrastamista. Vapaa-ajan ongelmia ei siis todellakaan ole, mutta omaa ajankäyttöä paremmin hallitakseni kävin hankkimassa ihan perinteisen kalenterin sekä järeät muistiinpanovälineet. Kyllä se tästä selkiintyy.

Heka on oikeastaan vetänyt taannoisen osteopatian jälkeen aika pitkälti lonkkaa ja saanut palautella kehoaan kaikessa rauhassa. Erilaisia, syvien lihasten hallintaan tarkoitettuja harjoitteita olen kuitenkin sillä teetättänyt useammankin kerran tässä 1½ viikon aikana. Lihasmassaa on alkanut hiljalleen kehittyä ja kuntokin kasvaa hitaasti, mutta varmasti. Tätä kaikkea on varmasti edesauttanut se, että Heka on alkanut jälleen sietämään ihan silkkaa lihaa osana sen ruokavaliota, kuitenkin turvotettuihin nappuloihin sekoitettuna. 

Syke sen sijaan kasvaa hurjaa vauhtia ja olen yrittänyt tehdä sille jonkinlaista selkeää suunnitelmaa, että mitä sen kanssa olisi ensi-sijaisen tärkeää näin ihan yhteisellä alkutaipaleella tehdä. Sitä ei tarvinnut kovinkaan kauan miettiä, sillä sen hihnakäytös on aika...mielenkiintoista. Syke tuppaa menemään Hekan perässä höyryveturin tavoin ja tämän vuoksi se vetää toisinaan kuin hinaaja. Olenkin nyt aloittanut sen kanssa kaiken hihnakäyttäytymisen perusteista lähtien ja ilman Hekaa. Alkuunhan koko touhu näytti käytännössä siltä, että siellä hihnan päässä sinkoili punainen superpallo sinne-tänne-sekä-tuonne-meiningillä. Kuitenkaan kovin montaa toistoa ei tarvittu tehdä, kun Syke ymmärsi minkälaista käytöstä tässä nyt oikein haetaan. Tuo tenava ei kyllä työmoottoriltaan jää Hekasta kovinkaan paljoa jälkeen. Ja jos yhtään käyttää lelupalkkaa, Syke ignooraa ympäriltään ihan kaiken. Hihnakäytöksen ohella olen alkanut opettamaan sille myös näyttelyihin liittyviä juttuja, kuten juoksemista ILMAN keulimista ja vapaana pönöttämistä olen vahvistellut naksuttimella. Nämä on nyt ne kaksi tärkeintä prioriteettia tässä vaiheessa.

Siitä päästäänkin sujuvasti aiheeseen, mistä kirjoitin edellisessä blogitekstissä. Lupasin myöhemmin paljastaa, että mihin yhteistyömme tulee liittymään. Olen ilmoittanut Sykkeen messujen yhteydessä järjestettävään pentunäyttelyyn sunnuntaille. Te siellä ruudun toisella puolella pääsette seuraamaan meidän valmistautumista ko.koitokseen, joista tulen jakamaan materiaalia mm.blogiin, faceen, instagramiin sekä youtubeen. Lisäksi Heka on areenalla esiintymässä molempina päivinä ja tulen kehittämään siitä jotain sellaista, mikä jää ihmisten mieleen pidemmäksikin aikaa. Meillä on messuilla oma "Eloa & Sykettä"-ständi, minne meitä voi tulla moikkaamaan sekä jututtamaan esitysten ja pentunäyttelyn välissä. Saatan jopa kehittää jotain pientä ohjelmaa myös meidän ständille tietoiskun tyyliin tms.