Kansainvälinen eläinten viikko - paras viikko

Niin se vaihtui syyskuukin lokakuuksi ja ko.kuun ensimmäinen viikkohan on aina kansainvälinen eläinten viikko. Paras viikko.

Hekakin pakkasi omat laukkunsa

Maanantaina pakkailtiin laukut autoon ja huristeltiin lumopajalaisten kanssa nuottavalmennukseen Piispalaan. Se olikin minulle ihan ensimmäinen reissu, jossa otin vastuuta nuorista ohjaajana. Heka pääsi myös nauttimaan kolmesta, syksyisestä päivästä Piispalassa ja meillä oli sen kanssa jälleen käytössä ihan oma mökki. Kun olin nuorien kanssa erilaisten aktiviteettien ja toimintojen parissa, Heka koisasi tyytyväisenä mökissä ja jäikin sinne joka kerta varsin rennossa mielentilassa. Suurin osa kaikesta toiminnasta tapahtui kuitenkin päiväsaikaan, mikä on Hekalle sitä normaalia aikaa nukkua kun olen itse poissa. Aivan kuten työpäivinä kotonakin, silloin kun se ei ole töissä mukana.

Takkatuvalla nauttimassa iltapalaa

Lumopajan nuottavalmennus oli Green Care-painotteinen ja siihen sisältyi tietysti paljon eläinten kanssa oleilua ja luonnosta voimaantumista. Tämä oli kyllä ehdottomasti Syötteen reissun lisäksi toiseksi parhain nuottareissu jossa olen saanut olla mukana. Lisäfiiliksiä ja kuvasaastetta olen lisännyt meidän instagram-tilille. 

Hekan ruokahalu oli reissussa astetta parempi kuin mitä kotona ja tästä "inspiroituneena" ja muiden vinkistä vaarin ottaneena, kirjoitan tämän kuun aikana blogitekstin siitä, mitä valitsen usein Hekalle reissueväiksi ja miksi.

Elosalaman työviikko

Työntäytteinen viikko takana, tosin itselläni on vielä huominen päivä painettavana mutta Heka pääsi jo viikonlopun viettoon.

Maanantaina olimme aamusta iltapäivään Jyväskylän veturitalleilla, Innostu Unelmista-tapahtumassa esittelemässä taidetyöpajan sekä könkkölän toimintaa. Ja koska koiratoiminta on yksi niistä monista toiminnoista mitä könkkölässä teemme, olivat koirat tietysti mukana tekemässä pr:ää. Syksyinen sää oli kerrankin meidän puolella ja mikäpäs siinä ulkoilmassa päivää paistatellessa. Heka sai paljon uusia (sekä vanhoja) ihailijoita ja tietysti myös rapsutuksia.

Tiistaina taidetyöpajan Vola-paja pääsi musisoinnin sijasta tekemään jotakin aivan muuta, nimittäin tutustumaan AGILITYYN. Sana lajista on kirinyt nuorten korviin ja nyt jo useampi paja on kiinnostunut sitä kokeilemaan. Olenkin rakentanut agilityn ympärille tietynlaisen kaavan, joka ei koostu pelkästään itse lajin kokeilemisesta. Heka kohtaa koirana jokaisen ihmisen tasavertaisena, oli kyseessä sitten aivan noviisi tai jo pidemmälle ehtinyt harrastaja. Volalaisilla sujui äärimmäisen hienosti ja Hekahan nyt oli ihan onnensa kukkukoilla päästessään juoksemaan.

Videomateriaalia tiistailta voi katsoa suoraan taidetyöpajan Instagram-tililtä.

Keskiviikkona meillä oli sitten omat aksatreenit, joista kirjoitan sitten ihan oman tekstinsä erikseen. Sanonpa kuitenkin jo nyt, että kyllä tuntui hyvältä päästä sairastelun jälkeen radalle!

Tänään, eli torstaina meillä oli sovittu vierailu Juniorinuotan poiju-ryhmään. Ko.vierailu järjestettiin pääosin siksi, että saisin itse lisäkokemusta eläinavusteisesta toiminnasta ja sitä kyllä sain. Olin keskiviikkona lumopajan kanssa avustamassa eläinkoulutuspäivää ja opin työkaveriltani Annalta yhtä sun toista eläinten käyttäytymisestä yms. Pääsin nyt hyödyntämään oppimaani ihan käytännössä ja mikään vierailu ei ole Hekan kanssa sujunut yhtä rennossa mielentilassa. Tästäkin kaikesta voisin jossain vaiheessa kirjoittaa oman tekstinsä ihan erikseen, että mitä tein toisin ja miten se vaikutti Hekaan. Lopputuloksesta voi ehkä kertoa jotakin tämä alla oleva kuva...

Että sellainen viikko, kyllä sitä on muuten itsekkin viikonlopun tarpeessa. Ensi viikolla tiedossa onkin reissailua pitkästä aikaa. Lähdetään lumopajan kanssa nuottavalmennukseen Piispalaan ja Heka pääsee tietysti messiin.

Mitä tapahtui 27.9.2015?

Facebookilla oli tänään muistutettavaa.

Tasan vuosi sitten puhelimeni ja kaikki meidän sosiaalisen median kanavat olivat menneet täysin tukkoon. Heka oli juuri paljastunut Voitolla Yöhön!-ohjelman salahuoneesta. Siitä alkoi yksi meidän elämän ikimuistoisimmista viikoista. Koska tykkään fiilistellä ja muistella, niin listaan tähän alle kaikki ko.aiheeseen liittyvät bloggaukset.

Heka se meni ja lähti Voitolla Yöhön!
Ensin tutustutaan ja sitten treenataan
Tämä on valtaisaa ryöpytystä
Yhteistyö syntyy luottamuksesta - Heka ft. Susanna & Aki
Ikimuistoinen viikko - Voitolla Yöhön!
Kiitos Susanna & Aki
Voitolla Yöhön!-medianäkyvyys
Siks' me lähetään Voitolla Yöhön!

Linda valkoisen elosalaman puikoissa

Hekalla on ollut astetta tylsempää viime päivinä, kun vasta sunnuntaina aloin olla itse suht.hyvässä kunnossa. Edelleenkään en ole yskän vuoksi uskaltanut lähteä vielä juoksulenkeille, saatika sitten kaahottamaan agilityradalle. Lähdinkin kyselemään facebookin kautta löytyisikö Hekalle lainaohjaajaa tälle viikolle, joka uskaltaisi hypätä valkoisen elosalaman puikkoihin.

Linda otti mielellään Hekasta kopin ja eilen sitten pääsivät harjoittelemaan ensimmäistä kertaa yhdessä. Lindalla itsellään on mini3-luokassa kilpaileva kääpiöpinseri Iivari ja ajattelin, että Hekaa ohjaamalla hän saisi varmasti opittua uusia asioita mm.ohjaamisesta ja itse linjaamisesta. Minullehan aina toitotetaan sitä, että "älä ohjaa esteitä, vaan linjoja." Ja uskokaa tai älkää, kyllä siinä tuli itsekkin taas opittua yhtä sun toista kun näki oman koiran toisen ohjattavana. 

Ensimmäisellä kerralla Linda ja Heka hakivat enemmän tuntumaa toisistaan, mutta pienten kankeuksien jälkeen tuli vaihdetta silmään. Heka teki jopa paremmat puomin kontaktit kuin mitä aikoihin. 

Toisella kerralla antoivat palaa sitten ihan tosissaan, kun olivat oppineet tuntemaan toisiaan. Linda ohjasi Hekaa ihailtavan rauhallisesti, mikä vaikutti mm.koiran vireeseen, Hekalla ei nimittäin kertaakaan olleet nupit pahemmin kaakossa. Todennäköisesti Hekan puolelta oli pientä vieraskoreuttakin ilmassa, mutta kyllä tuntui hienolta katsoa näiden kahden yhteistyötä. Kiitos Lindalle vielä tätä(kin) kautta, että otti rohkeasti haasteen vastaan ohjaamalla Hekaa! 

Nyt sitten pikkuhiljaa aloittelen nostattamaan omaa kuntoani takaisin treenikuntoon, mutta koirajuttujen suhteen mitään sen ihmeellisempää ei ole tiedossa ennen ensi viikkoa. Silloin Hekalla on normaalien treenien lisäksi työviikko - se on mukakani mm.ohjaustilanteissa ja erilaisissa pr-tehtävissä. Tulen melko suurella todennäköisyydellä päivittämään instagramia aika useasti ensi viikolla, joten sieltä voi seurata meidän menoa enemmän reaaliajassa.

Kirotut sokkarit ja nenäliinat

Viime keskiviikkona meillä oli ensimmäiset treenilöiset uudessa valmennusryhmässä. Vaihto toiselle päivälle ja myöhäisempään ryhmään oli kyllä enempi kuin viisas päätös. Ehdin syömään kevyesti kotona (minkä tein normaalisti jo töissä) ja pystyn kaikessa rauhassa lämmitttelemään sekä koiran, että itseni. Pieniä on nämä ihmisen ilot taas vaihteeksi.

Itse treenit ei menneet kyllä yhtään niinkuin strömsössä. Rata oli tuttu alkuvuodelta, ainoa ero oli että nyt sitä harjoiteltiin peilikuvana. Ihan liikaa sokkareita meille. Huomasi että omat jalat oli tuhannen solmussa ja tuntui ettei mistään tule mitään. Käytän sokkareita nykyään hyvin, HYVIN harvoin ja sen kerran kun niitä sitten täytyy tehdä, ei niistä tule päätä eikä häntää. Ensimmäisen rundin jälkeen olin valmis ottamaan koiran ja porhaltamaan pois paikalta renkaat kirskuen. Hieman taas meinasi sen entisen Tiinan ajattelumalli nostaa päätään.

Piti vain kertoa linjat koiralle ja näin ollen se olisi onnistunut hoitamaan oman tonttinsa kunnialla. Vaan kun omat jalat ei taipuneet. Huokaus. Pakko kuitenkin antaa erityistä propsia siitä, kuinka hyvin sain pakkovalssin onnistumaan melko haastavassa kohdassa. Siinä piti sekä pitää katsekontakti koiraan, mutta silti olla tietoinen missä seuraava este on ja tuossa vaiheessa moni ohjaaja oli kuulemma kolauttanut itsensä ko.esteeseen. Pakkovalssi kylläkin valui melko rumaksi, mutta hei...ei törmäilty mihinkään ja Hekakin oli kuulolla vallan mainiosti.

Tiedä sitten mikä oli syy tämmöiselle töpeksinnälle, mutta seuraavana yönä allekirjoittanut sairastui siihen kirottuun syysflunssaan ja viimeiset 3 päivää onkin mennyt aika tiiviisti sängyn pohjalla ft.nenäliinat ja särkkärit. Kovin pitkään yritin sinnitellä ja vastustella. Nyt olo on jo alkanut helpottamaan, mutta katsoin silti parhaaksi olla itse juoksematta ensi keskiviikon treeneissä. Heka nimittäin saa ohjaksiinsa uuden, innokkaan lainaohjaajan. Minusta on hienoa, kun aina silloin tällöin pystyn tarjoamaan mahdollisuutta kokeilla muidenkin ohjaavan tuota viitapirua. Nyt en itse ehdi saavuttamaan juoksukuntoa ensi keskiviikkoon mennessä ja katson paremmaksi hoitaa itseni kerralla kuntoon. Nimim. edelleen on aika tuoreessa muistissa se viime joulukuun, todella paha jälkitauti joka oli seurausta siitä, kun puolikuntoisena tein ties mitä. 

Muistia saa virkistää jos mieli tekee: Erilainen joulu(kuu)

Liukas kuin saippua

En muuten muista, koska viimeksi olisin nauttinut vapaasta viikonlopusta noin kovasti kuin mitä nyt. Ei eletty ollenkaan kellon mukaan, herättiin silloin kun jaksettiin, rötvättiin jos ei huvittanut tehdä mitään ja lenkeilläkin viivyttiin tunti jos toinenkin. Aiemmista suunnitelmista (joskin hyvin epävarmoista) poiketen en myöskään jaksanut lähteä Onnidogiin valokuvaamaan.

Sunnuntaina piipahdettiin Hekan kanssa pienellä shoppailukierroksella Seppälän Mustissa & Mirrissä. Koska a) allekirjoittanut oli huomannut pakastimen ammottavan lähes tyhjyyttään ja b) saipahan hyvän syyn tehdä lenkki aurinkoisessa säässä oikein pitkän kaavan mukaisesti. Ei siis lähdetty autolla liikenteeseen, mikä kyllä jälkikäteen tuntui huonolta idealta. Nimim. lähes 6 kg luita ja lihoja kannettavana. 

Kotona ei sitten kyllä tarvinnut yksin pilkkoa lihapötköjä pienemmiksi. Nykyään on melkeinpä pakko sen verran sulattaa noita lihoja, että ne saa helposti veitsellä palasteltua pienemmiksi ja laitettua yhden per minigrip-pussi. Heka ei ehdi syömään kokonaista pötköä siinä ajassa mitä kuuluisi. Eilen ostin myös kokeeksi ensimmäistä kertaa ankanrintaa, joka kyllä katosi nopeasti Hekan kitusiin.

Tänään käytin sitten vuorostaan Jattilassa kurvailemassa epiksissä. Mölleissä kisattiin vain putki ja- mölliradoilla (mikä tarkoittaa ettei meitä huomioida tuloslaskennassa), mutta halusinkin päästä hyödyntämään isoa kenttää sekä pitkiä estevälejä.

Juostiin yhteensä 3 rataa ja jokaisella valkoisen elosalaman oli NIIN kovin vaikeaa löytää putken oikeisiin päihin. Harmittaa etten tajunnut pyytää ketään videoimaan, olisin halunnut nähdä että mokaanko itse esim. omalla linjallani jotakin. Kavereilta kuitenkin kuulin, että Hekalla oli edetessään täysin suora näkymä putkelle ja se, miksi se kääntyi niin useasti kyselemään...sitä voidaan vain miettiä ja arvailla. Hekalle putkiin irtoamiset oikealta puolelta on olleet kautta aikojen haastavia. Koira kuitenkin liikkui kuin liukas saippua ja lähdöissäkin tönötti joka radalla kiltisti paikoillaan.

Elosalaman kroppahuolto

Päivi tuli tänään antamaan Hekalle kraniohoitoa ja ylipäätään katsoi kokonaisvaltaisesti, että mitä tuosta koirasta löytyykään.

Ja löytyihän sieltä, joskin hyvin pienesti. Ristiselän ja lapaluiden välissä, kutakuinkin keskellä selkää oli n. 3 cm:n alue joka oli jäkkiintynyt, mutta sekin suostui aukeamaan helposti kun Päivi antoi sille käsittelyn lisäksi myös laseria. Aktiiviseen treeni ja- kisakauteen nähden Heka oli paremmassa kunnossa kuin uskalsin odottaa, mutta kuten Päivi totesi tällä(kin kertaa: "Heka on niin perusterve muutenkin ja omaa hyvänmallisen kropan." Seuraavaa hoitoa mietittiin jonnekkin loppuvuodelle, joulukuulle messarireissun jälkipuolelle ellei tule jotakin akuuttia tarvetta ennen sitä. Voin jälleen kerran todeta, että olen onnistunut pitämään koiran kunnossa harrastusten vaatimalla tavalla mm.nesteytyksen, lämmittelyn/jäähdyttelyjen, ruokinnan sekä omatoimisen hieronnan sekä venyttelyn avulla.

Loppuviikko meneekin sitten hoidosta palautuessa rennolla lenkkeily ja- ulkoilufiiliksellä. Hyvää säätäkin on luvattu, joten otetaan siitä kaikki ilo irti.

Tätä edellisellä hoitokerralla Hekalla oli hieman tukkoisuutta munuaisissa ja sain ohjeeksi syöttää kuivattua persiljaa tietyn määrän ja ajan. Tänään tilanne olikin sitten ihan erilainen, munuaisissa ei tuntunut yhtikäs mitään tukkoisuuksia.

Tälle kuulle onkin siunaantunut erilaisia pr ja- esiintymistilaisuuksia, joista osan jo merkitsin tuonne kalenteriin. Yksi niistä on kaikille avoin, hieman jo jännittää ja allekirjoittanut kun ei oikeastaan ole mitään jännittäjätyyppiä.