#Vesisadehymiö

Sataa kolmatta päivää putkeen ja lämpöä on abouttirallaa + 12 astetta. Ja tähän tietoon sadetta on tiedossa pitkälle ensi viikkoon asti. Ah, kesä.

MUTTA! Ennenkuin sää kerkesi kurjaksi, Heka pääsi kuin pääsikin lotraamaan järveen ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Itsestäni tuli viime vuonna ehkä hieman yli-varovainen järvessä uimisen suhteen. Edelliskesänä Heka kehitti heti kertalaakista lievän vesihännän ja olen odottanut luonnonvesien lämpenemistä ehkä jopa turhankin pitkään. Toisaalta, vesihäntä ei ole tehnyt paluuta joten eipä liiemmin haitannut odotella yhtään liikaa. Pieni valkoinen vesieläin oli sen sijaan onnesta soikeana.

Asiasta kukkaruukkuun, allekirjoittanutkin on nyt virallisesti lomalla ja tänään suunnattiinkin heti alkajaisiksi hallille. Olin jo etukäteen miettinyt mihin keskitytään, ellei rataa olisi jo valmiina. Olihan siellä ja se olikin oivallinen valssitreenin tekemiseen. Ne on aina olleet meille vaikeita, Heka valuu niissä ihan tolkuttoman pitkälle enkä minä osaa yhtään sen paremmin rytmittää niitä oikein. Sen näkee varsinkin silloin, kun rimoja tulee alas. niinkuin nytkin. Vaikeaa kuin mikä. Tuli sieltä onnistuneitakin rykäisyjä, mutta on se rytmittäminen niin pirun hankalaa.

Keinu sen sijaan, Julian ohjeilla sitä on saatu paremmaksi ja täysiä päähän asti-taktiikka toimii selvästi. Nyt oli vielä otollisin tilanne saada vire mahdollisimman korkeaksi, kun keinulle mentiin ensin keppien ja siihen heti perään putken kautta.

Kuvista voi ehkä päätellä jotakin. Taisin muistaakseni täällä jo asiasta mainita, mutta oma kamera on jälleen elävien kirjoissa. Eikä tarvittu edes uutta runkoa. Vähän jo lupailin herätellä kuvaussivustoni takaisin henkiin ja näin teinkin. Tosin suljin vanhan osoitteen lopullisesti ja perustin kokonaan uuden gallerian. Sinne pääset tästä näin: Tiina's photography.

Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen. Vanhassa galleriassa olevat kuvat siirtyvät pikkuhiljaa uuteen osoitteeseen. Eilen olinkin pitkästä aikaa kuvaamassa muualla, nimittäin kennelkerhon järjestämässä möllitoko-kokeessa. Katsotaan missä ja milloin kuvaan seuraavan kerran.

Hekan taikaöljy - Nutrolin #nutrolinlife

Miksi Nutrolin?

Oikeastaan koko idea rasvahappojen syöttämisestä heräsi vuosien 2009 ja 2010 vaihteessa, kun Hekan turkki oli vielä höttöisen pehmeä sekä takkuuntuva. Olin lukenut Nutrolin-öljystä jostakin näyttelystä saamastani esitteestä ja siellä oli maininta, että ko.öljy oli karkeuttanut erään parsonin turkkia rodunomaiseksi. Tästä innostuneena ostin yhden pullon iho & turkki-öljyä testiin ja olin positiivisesti yllättynyt, että myös Hekan turkki alkoi jämäköityä ja takkuuntuminen vähentyi.

Miksi juuri iho & turkki-öljy?

Miksi Heka ei esim.aktiivisena harrastuskoirana saa Sportti-öljyä? Tässä tulee vastaus. Hekalla on todettu kala-allergia ja näin ollen kaikki lohi- yms öljyt jotka sisältävät kalaa, ovat ehdottomasti kielletty. Iho & turkki-öljy ei sisällä lainkaan kalaa ja tämähän on kala-allergiselle koiralle oikea lottovoitto nauttia niistä tärkeistä rasvahapoista.

Öljyn vaikutukset?

Edellämainitsinkin jo turkin jämäköitymisen ja karkeutumisen, mutta muitakin vaikutuksia toki on. Jossain vaiheessa kokeilin kahta muuta, kalatonta öljyvalmistetta ja vaikka maistuvuus oli lähes yhtä hyvä kuin Nutrolinilla, eivät niiden kahden muun öljyn tuomat vaikutukset sen sijaan vakuuttaneet. Hekan anturat alkoivat halkeilla sekä kuivua ja lopulta tilanne kärjistyi niin, että Hekalta paloi agilitykentällä oikean takatassun polkuantura kokonaan rikki. Näky oli järkyttävä, anturan päällimmäinen iho oli kuoriutunut kokonaan pois. Palasin samantien tuttuun ja turvalliseen Nutroliniin, hitaasti mutta varmasti anturan päälle alkoi kehittymään ensin ohuen ohut iho ja lopulta, kolmen kuukauden Nutrolin-kuurin jälkeen anturan iho oli muodostunut kokonaan uudelleen. Silloin tein päätöksen, että en anna Hekalle enää mitään muita öljyvalmisteita. Nutrolin toimii ikäänkuin sisäisenä tassurasvana, Hekan tassut ovat pysyneet äärimmäisen hyvässä kunnossa niin agility, kuin- frisbeeharrastuksenkin parissa sekä juoksulenkeillä. Varsinkin agilityssa, kun harjoitellaan sekä teko, että- luonnon-nurmella ja kivituhkalla.

Hekan tassu ennen ja jälkeen

Tassut ovat paksut ja kovat, mutta silti silkkisen tuntuiset. Myös kynnet ovat erittäin paksut, eivät lainkaa hauraat tai halkeilevat. Välillä vitsailenkin, että millä ihmeen timanttiporalla niitä saa lyhennettyä nopeammin kun sarveinen on niin jämäkkää.

Vähän aikaa sitten Nutrolin julkaisi facebook-sivullaan tämän kuvan tekstin kera, jossa kerrotaan kuinka kuvassa olevan, 14-vuotiaan koiran korviin ei ole tarvinnut tehdä mitään putsauksia tai muitakaan ikäviä toimenpiteitä. Silloin itselläni klikkasi. Hekalla korvat ovat keränneet vaikkua hyvin vähänlaisesti, melkein olemattomasti ja tätä olenkin ihmetellyt pidempään. Ainoa asia mitä joudun korville säännöllisesti tekemään, on korvakarvojen nyppiminen. Nutrolin on vaikuttanut positiivisesti myös Hekan korviinkin. Eläinlääkärit ovat ihastelleet sen puhtaita korvia kerta toisensa jälkeen.

Summa summarum

Nutrolinilla on Hekaan monia, terveydellisiä vaikutuksia enkä voisi enää kuvitella sen ruokavaliota ilman sitä. Myös edesmennyt toyurokseni, Jimi, kerkesi syömään Nutrolinin senioriöljyä jonka vaikutukset olivat pääpiirteittäin samat, mutta myös lisäksi se teki Jimin harvenesta turkista paksumman. 

On ihan mahtavaa, että meidän saatavilla on näinkin monivaikutteisia öljyjä, ja jotka ovat vielä 100 % suomalaista laatua. 

Se on varmaan sanomattakin selvää, että Heka rrrrrrrakastaa Nutrolinia. Ruoka saattaa jäädä melko varmasti kuppiin, jos ruokalusikallinen öljyä jää lorauttamatta sinne sekaan. Nutrolin on meidän menossa mukana viikon jokaisena päivänä.

Juokse kuin Usain Bolt

Niin se vaihtui kesäkuukin heinäkuuksi ja kuluneeseen viikkoon on mahtunut yhtä ja toista. Vapaa viikonloppu tulee kyllä tarpeeseen.

Tiistaina taputeltiin kevään valmennuskausi pakettiin. Koska suurin osa Haukkuvaaran koulutuksista oli jäänyt jo ennen juhannusta kesälomille, päästiin nauttimaan koko hallin mittaisesta radasta pitkillä esteväleillä. Rata oli ihanan virtaava, mutta silti se koetteli mm.koiran esteosaamista/radanlukutaitoa pitkällä suoralla. Heka päästi kirjaimellisesti sisäisen petonsa irti ja silloin jos koskaan tuon koiran nopeus pääsee tosissaan oikeuksiinsa. Tulipahan vaihteeksi taas todettua, että Heka kyllä lukee rataa omien tulkintojensa mukaan jos itse herpaannun sekunniksikin. 

Mitään sen erityisempiä ohjauskikkailuja ei tarvinnut, juostiin 28.esteen rata kahdesti läpi takaaleikkauksilla, sylkkäreillä ja yhdellä valssilla. Hieman oli hakemista hallin toisessa päässä olevan putken kanssa ja Julia tekikin mielenkiintoisen havainnon, mitä en itse ole osannut edes tulla ajatelleeksi. Kun oma liike pysähtyy, tottakai se luonnostaan pysähtyy myös Hekalla. Tätä samaa olen itse toitottanut myös omille koulutettavilleni. On kyllä siitä veikeä laji tämä agility, että aina tuntuu oppivan uutta. Heinäkuun ajan viikottaiset valmennukset on tauolla, mutta vapaakortti toimii ja keskitytäänkin nyt hiomaan kaikkea pikkusälää kuntoon.

Keskiviikkona työpäivä kului nuorten kanssa Könkkölässä ja koska sää suosi, pääsi Hekakin messiin. Sillä riittikin työmaata pihapelien "tuomarointia" suorittaessa. Tosin Heka taisi keskittyä enemmän häiriköimiseen kuin itse tuomarointiin.

Sama video löytyy myös Nuorten Taidetyöpajan instagram-tililtä. Tuleva viikonloppu on tarkoitus viettää ihan vaan chillaillen, vähän olen kuitenkin miettinyt vieväni Hekan uimaan. Katsotaan jääkö pelkästään suunnitteluasteelle.

Koirafrisbeen kisakausi avattu

Jottei päästäisi tylsistymään näin juhannusviikonloppuna, pitkän pohdinnan ja pähkäilyjen jälkeen lähdettiin tänään avaamaan koirafrisbeen kisakautta helteiseen Laukaaseen. Itse en tykkää tehdä kahta näin fyysisesti vaativaa lajia yhtä aikaa näin kisakaudella mutta koska meiltä on Laukaaseen vain 19 km:n matka, olisi ollut hukkausta jättää menemättä. 

Säätiedotus lupasi hellettä ja voimakasta uv-säteilyä. Elohopean varoiteltiin kipuavan jopa +28 asteeseen. Kyllä siinä taas hetken mietti sitä samaa, ettei tämä viisaiden hommaa ole. Olin aloittanut Hekan nesteytyksen jo toissapäivänä ja kylmälaukkuun lähti FitDogin juomien lisäksi viilennysmantteli ja- alusta kevythäkin pohjalle.

Heka on nähnyt kiekkoja viimeksi kesäkuun alussa, kun ollaan keskitytty pääasiassa pelkkään agilityyn viime aikoina. Freestyleen ei ole rutiinia, saatika sitä ohjelmaa tai musiikkia joten päädyttiin kisailemaan vain tarkkuusheitossa. Kovasti meitä kyllä siihen freestyleen yritettiin houkutella, mutta pidin pääni. Jätin suojatkin aamulla kotiin ettei vain vahingossakaan mieli muuttuisi.

Päädyin käyttämään Jawzin Deja Flew-kiekkoja, sillä paikanpäällä tuuli satunnaisesti jonkun verran. Ensimmäinen kierros meni ihan silkkana lämmittelynä. Heka kyllä koppasi hyvin, mutta oli aika räyh räyh-fiiliksessä. Toisella kierroksella sen sijaan sujui jo enemmän rutiinilla. Taidettiin tehdä oman tarkkuusheiton pisin heitto tähän mennessä, kahden pisteen rajalle. Tämä kaikki yhdessä riitti tarkkuusheiton microdog-luokan 1.sijaan! Joka tuli muuten melkoisena yllätyksenä.

Myös ihanat Jasmin & Domi olivat kisaamassa ja he voittivat ansaitusti freestylessa ja tulivat lisäksi hienosti toisiksi tarkkuusheitossa. Oli ihanaa nähdä heitäkin pitkästä aikaa ja tulipahan taas näytettyä muille, että kyllä nämä pikkukoiratkin kykenee fribailemaan siinä missä isotkin.

Heka jaksoi hyvin, vaikka lämpöä oli ihan liikaa. Uskon suurimman syyn olevan etukäteen aloitetussa nesteytyksessä ja paikanpäälläkin FitDogin juomia upposi kiitettävällä tahdilla. Ensi viikkokin on täynnä kaikkea mahdollista, niistä lisää sitten aikanaan.

Keskikesän keinuoheiset

Siinä missä normaalit ihmiset viettää juhannusta, joku "massasta poikkeava" koiraihminen lampsi koiransa kanssa mieluummin hallille treenaamaan. Sai ainakin tehtyä huolella ja pidemmän kaavan kautta. Oli meinaan ihan "vähän" hiljaista.

Keinun kanssa on ollut epävarmuutta, Heka tuppaa tulemaan sieltä pois ennenkuin alastulo on ehtinyt osua maahan. Toisinaan loikkaukset on ihan selkeitä, mutta välillä taas ollaan siinä rajalla että ei oikein tiedetä oliko se virhe vai ei. Julian kanssa teimmekin suunnitelmaa, miten lähteä työstämään keinua uudelleen eteenpäin ja tänään sitten otettiin härkää sarvista. Koiralle mahdollisimman korkea vire ylle, täysiä keinulle, ihan päähän asti palkalle, jolloin päästetään irti ja keinu pamahtaa maahan. Koiralle pitäisi saada pääkoppaan että vasta keinun osuttua täysillä maahan, sieltä saa poistua. Ensin ihan pelkkää keinua, sitten lisäsin yhden aidan ja lopulta putken, jonka kautta sain Hekan (yli)korkeaan vireeseen. Niin pätevä villaeläin! Toivon todella, että tällä saadaan ratkaistua ne lähellä olleet tai jo tapahtuneet lentokeinut.

Noin muuten juhannuksen vietto on sujunut rauhallisissa merkeissä. Kavereita, grillausta ja lämpöä. Nyt voi oikeasti sanoa kelien olleen kohdallaan, sillä aurinko on paistanut ja on pystynyt olemaan ulkona ilman tumppuja käsissä ja pipoa päässä.

Btw, allekirjoittaneen kamera toimii taas! Onneksi meillä on töissä yksi kameraguru ja häneltä tulin kysyneeksi, että mistähän moinen musta raita keskellä kuvaa voisi johtua. Pienen tutkiskelun jälkeen syy selvisi - sulkimen läppään oli jäänyt kiinni pitkä hius! Se kun saatiin pois ja jännityksellä kokeilin kuvata, olin hypätä katosta läpi kun musta raita oli tipotiessään!

Moni onkin jo ennättänyt kysellä kuvagalleriani perään ja tulen palauttamaan sen tässä viikon sisällä takaisin. Olen jopa harkinnut ihan kokonaan uutta palvelinta, mutta se jää nähtäväksi. Infoan kyllä minne se sitten lopulta avautuukin uudelleen.

Putkeen! Oho hupsis! Siellä olikin kepit!

Viime viikonloppuna agilitykansa kokoontui Nastolaan ja livestreamin äärelle seuraamaan ja jännittämään, kun vaadittavat SM-tulokset hankkineet koirakot kilpailivat suomenmestaruuksista.

Ehkä eniten puhetta itse h-hetkellä ja jälkikäteen on aiheuttanut Lee Gibsonin maxien finaalirata - ja erityisesti ihan radan alkupuolella ollut kohta, jossa todellakin laitettiin koirien esteosaaminen puntariin. Putken ja keppien erottelu. Siinä jo yhdessä vaiheessa tuli jo pohdiskeltua että saakohan kukaan yhden yhtäkään tulosta. Saatika sitä nollaa aikaiseksi.

Lee sanoikin haastattelun aikana, että hän haluaa nähdä ja katsoa kuinka hyvin koirilla on ko.tilanteen erottelut hallussa. Muutenkin kyllä itse tykästyin ko.tuomarin ratoihin, hyvin pitkälti sellaisia jossa koiran esteosaamista todella koeteltiin ja sellaisesta minä tykkään. Ja kysehän oli siis tästä. Kuva editoitu Lee Gibsonin ratapiirroksesta. 

Kuuluttajakin totesi, että tämä kuvio taitaa löytyä seuraavalla ja lähiviikkoina useammankin paikkakunnan treenikentältä. Niin myös meiltä. Laitoin nimittäin Julialle jo finaalin aikana viestiä, että tuota härdelliä on ihan pakko päästä kokeilemaan. Sitä saa mitä tilaa.

Heka on päässyt juoksemaan ko.finaalirataa maanantaina Annin ja tänään sitten minun kanssa. Jo finaalia seuratessa pohdiskelin kummalta puolelta olisi kannattavampaa viedä, jottei tuo houkutteleva putken pää imisi koiraa yhtään. Anni oli ensin aikeissa viedä vasemmalta puolelta, mutta silloin rintamasuunta olisi automaattisesti sojottanut kohti putkea. Oikealta puolelta ohjatessa poispäinkäännös voisi olla varmempi vaihtoehto. Niinhän se oli.

Kepit on aina olleet Hekan vahvuus esteosaamisessa. Jotenkin pienesti osasin Hekan handlaavan tuon, voisinko sanoa vaativan erottelun, mutta Juliakin totesi eilen sekä tänään "Hekalla on erottelu hallussa, ei mitään ongelmaa."  Hauskaa sinällään, että tuollaisia ansajuttuja ei ihan hirveästi ole meidän treenilistalta löytynyt mutta luotaan Hekaan kuin kallioon. Annin kanssa menivätkin hienosti ihan sinne radan loppuun asti, kun allekirjoittaneen juoksu tyssäsi esteelle nro.19. Tulipa taas todettua, että ohjaa niitä linjoja äläkä esteitä. Siinä missä Heka on irtoava koira, sen kanssa saa ihan tosissaan tehdä töitä ajoituksen sekä rytmityksen kanssa. Juoksemisen suhteen saattaa päästä helpommalla kuin sellaisen koiran kanssa jota pitää saatella esteeltä toiselle, mutta irtoavan koiran kanssa saa olla entistä enemmän tarkkana ajoituksen sekä rytmityksen kanssa.

Juhannuksen suunnitelmat on vielä vähän avoinna, mutta melko todennäköisesti ainakin mökillä tullaan käymään ja juhannusaaton vastaiseksi yöksi sovittiin jo yhteistreenit seurakavereiden kesken. Siinä missä muut lähtee juhannuksen viettoon jo torstaina, me hullut koiramuijat painellaan hallille.

Because we love what we do

Eilistä päivää oli kyllä odotettu ja tuli taas todistettua että ei turhaan. Hoidettuani työasiat alta pois, lähdettiin Hekan kanssa köröttelemään kohti Kuopiota ja meidän ehdottoman lempparikoutsin, Tiian, treenejä. Tiia oli ihanasti raivannut kalenterista meille tilaa, vaikka meneillään on SM-kisoja edeltävä viikko. Mehän ei olla aikaisemmin ACEn uudessa hallissa käyty, joten odotin mielenkiinnolla miltä koirakeskus Metkan luonnonkorkki-täytteinen tekonurmi tuntuisi juosta.

Hekahan oli revetä liitoksistaan kun se kuuli hallissa ensitöikseen Tiian ääneen. Koira, joka ei normaalisti piippaile silloin kun itse tutustun rataan, inisi ja vänkäsi menemään kuin vinkulelu. Ratapiirroksen sain ollessani Hekan kanssa lämppälenkillä ja meidän tehtäväksi tuli suoriutua pinkeillä numeroilla varustetusta, 29 esteen radasta. Videota treeneistä ei valitettavasti ole olemassa, sillä hallilla ei ollut meidän lisäksemme ketään muita.

Heti alussa päivittelin Tiialle meidän nykypäivän kuulumiset ja koska olin toivonut työstettäväksi pakkovalsseja, niitä sitten piisasi. Heti alussa 2.esteelle pakkovalssi-valssi ihan sen vuoksi, että sen 2.aidan takana oli kivasti putki ihan tyrkyllä ja pelkällä pakkovalssilla oma rintamalaser oli osoittanut suoraan sinne. Alussa oli vähän hakemista moisen ohjauksen kanssa, mutta pakko kyllä sanoa että ylitin itseni täysin. Tiiakin sanoi treenin loppupuolella, että ei olisi koira voinut enää paremmin siitä suoriutua, niin hyvin se liikkui ihan siivekkeitä nuolemalla eksymättä juoksulinjalta yhtään mihinkään. Ainoa ongelma vaan oli jatkotilanne, johon en aluksi uskaltanut lähteä tarpeeksi rohkeasti liikkeelle jotta olisin saanut koiran tyrkättyä takaakiertoon. Eihän siinä auttanut muu kuin laittaa jalkaa toisen eteen ja juosta viitapirun lailla. Sitten kun se onnistui, niin anti mennä vaan.

Lisäksi radalla oli PALJON takaakiertopersjättöjä. Teen niitä nykään aika harvoin, joten kyllä se kieltämättä hirvitti että onnistuuko ne enää edes alkuunsa. Yllätyinkin melko paljon, että ne toimi niissä tietyissä kohdissa varsin näppärästi. Lopun juoksu-suora oli kyllä sellaista "kidutusta" että huhhuh. Ensin olet juossut henkihieverissä esteelle nro 22.asti ja sitten kohti maalia ja Tiia eikun huutaa "mene mene! juokse!" Ja minähän juoksen minkä ikinä jaloistani pääsen.

Vitsit mikä flow oli sen jälkeen kun Heka juoksi viimeisenä esteenä olevaan putkeen. Ihan mieletön, kaikkensa antanut. Tiiakin totesi, että meidän yhteistyö radalla on ottanut huiman harppauksen eteenpäin sitten viime näkemän. Heka reagoi paremmin tiukoissakin kohdissa eikä enää päättömästi sinkoile joka ikiselle esteelle joka sattuu olemaan lähinnä. Kaikki kontaktit oli ekalla rundilla supereita! Jos tuo koira on tehnyt hyviä juoksareita A:lla, niin tämä kyllä meni luokkaan priimaa. Toisella kerralla Heka sitten näytti sisäisen porsaansa ja keskusteltiinkin pitkään mitä asialle kannattaa nyt lähteä tekemään. Edelleen Hekalle on hakusassa sellainen palkka, josta se menettäisi malttinsa ihan holtittomasti. Tiian mielestä itse esteilläkin voi lähteä asiaa työstämään, mutta siinä pitää itse olla äärimmäisen kartalla ja tarkkana. Katsotaan mitä keksitään, ruokapalkka on melkeinpä pois laskuista, se on Hekalle aivan yhtä tyhjän kanssa. Syö vain kun on pakko you know.

Motivaatio nosti kyllä huimasti päätään, Tiian silmien alla on niin ihanaa treenata. Palaute on tiukkaa, mutta silti positiivista. Ja Hekahan nyt oli ihan onnessaan kun kuuli silloin tällöin niitä tuttuja "JES"-huutoja. Ihan erityispropsit tulee vielä tuosta teknonurmesta, se todellakin osoittautui täysin sellaiseksi mitä odotinkin. Jopa paremmaksi. Ehdottomasti tähän mennessä paras tekonurmi jolla olen juossut. Vaikka nyt tietää juosseensa ja jokainen lihas kertoo tällä hetkellä olemassaolostaan, eilinen treeni oli täyttä kultaa.

Sovittiin, että neuvotellaan seuraavat treenit johonkin alkusyksyyn ja silloin saadaan todennäköisesti seuraakin mukaan.