Liekkeihin bensaa sataa...

No onhan se nyt ihan yliarvostettua pysyä jouluna pelkästään kotona. Me otettiin eilen Sallan kanssa ihan extempore-lähtö hallille - miksikäs muuten kuin treenaamaan. 

Heka pääsi aluksi päästelemään ns. turhat höyryt pois rallattelemalla edestakaisin 5 esteen mittaista rataa kun en ottanut edes aksakenkiä mukaan. That's it. En edes muista koska ollaan viimeksi kiekkoiltu ihan kunnolla, joten keskityttiin hiomaan flippiä sekä multisarjaa. Vai mikä se nyt on hienommalta nimeltään kun tehdään monta heittoa lyhyessä tahdissa. Flipissä Hekalla oli aiemmin ongelmana se, ettei se selkeästi hahmottanut miten se kuuluisi lähteä kroppaansa kääntämään. Csillan neuvoilla flippi on ottanut ison askeleen eteenpäin ja nyt sieltä tulee jo pieni ponnistuskin. Tuskinpa tuossa kauan menee että se on sillä mallilla mihin sen loppujen lopuksi haluan.

Allekirjoittanut hakee vielä tuntumaa noihin Jawzin DejaFlew-kiekkoihin ja osa heitoista tuppaa menemään päin hanuria, mutta tatsi paranee koko ajan ja nuo kiekot tuntuu kuin "meille" tarkoitetuilta. Uusien juttujen opettelussa käytän edelleen SofFlite-kiekkoja, jotta koira pysyy ns. itsevarmempana ja ainakin eilen Heka oli ihan liekeissä. No liekeissähän se on aina, minä vain peesaan ja varmistelen.

 

Joulua ollaan vietetty perinteisesti perheen ja sukulaisten kesken. On syöty, saunottu ja nautittu lumesta. Jos joku olisi oikeasti vielä 2½ viikkoa sitten sanonut että Jyväskylässä on tänä vuonna valkoinen joulu, olisi kyllä kasvoille valahtanut "ja lehmätkin lentää"-ilme. Ihmeitä tapahtuu. 

Haluamme toivottaa...

Rauhallista joulua & onnellista uutta vuotta 2015!

Rockin' around the agility

Taitavat Tassut järjestivät kivasti näin joulun alla epikset missä mekin käytiin kirmailemassa kolmen radan verran. Luksusta päästä edes hetkeksi pois joulukiireiden keskeltä.

Osallistuttiin hyppyputki-luokkaan sekä kilpailevien radalle. Hyppyputki-luokassa treenattiin lähinnä lähtötilannetta ja ne onnistuivatkin kaikilla radoilla kohtuullisen hyvin. Hekaa imivät tänään putken väärät päät. En vain jostain syystä ehtinyt koiraa ohjaamaan ja kertomaan sille ajoissa minne kuuluu oikeasti mennä. Mutta noin yleisesti olen kokonaisuutena kaikkiin ratoihin tyytyväinen. Ja Hekalla oli kivaa, sehän on pääasia.

Tässä vielä vähän elävää kuvaa kahdelta radalta. Kilpailevien ensimmäinen rata jäi kuvaamatta mutta eipä tuo haitanne yhtään. 

Laitoin taustamusiiksi hieman joulurallatusta näin tulevan kuusijuhlan kunniaksi.

Siinä taisi sitten olla viimeiset menot tämän vuoden osalta tähän tietoon. Hurjaa. Kulunut vuosi on mennyt ihan törkeän nopeasti ja jossain vaiheessa olisi tarkoitus katsoa mitä tavotteita tälle vuodelle oli, mikä toteutui ja jäikö joku toteutumatta. Saatan syventyä aiheeseen joulunpyhinä kun ei ole muutakaan tekemistä.

Tää on kaunis päivä, mä oon sopivasti onnellinen

Tittididii! Päästin yöllisen inspiraationi valloilleen ja vihdoin! Meidän blogi sai vähän uutta ilmettä alleen. Olen melko yllättynyt itsekkin kuinka kiva tästä tuli. Pelkkä vaaleansininen, harmaa ja valkoinen tuntuivat kovin tylsiltä ja ymppäsin rohkeasti yhtä lempiväriäni sekaan. Pinkkiä. Jostain kumman syystä itselleni tulee näistä värisävyistä mieleen imelä purukumi, mutta eipähän tympäise enää. Otsikkokuvan tulen vielä vaihtamaan, mutta sen työstäminen jääköön joulunpyhien puhteeksi.

Viimeisimpien päivien aikana on tapahtunut kaikkea kivaa, vähän sitä sun tätä ja yksi niistä kaikista löytyi eilen taivaalta. Aurinko. 

Auringon lisäksi Heka on ottanut rennosti maanantaista lähtien kun Päivi kävi tsekkaamassa kaverin kropan. Mitään ihmeellistä ei tällä(kään) kertaa ilmennyt. Ainoastaan niskasta löytyi pieni jumi jonka Päivi sai kuitenkin hyvin ja nopeasti auki. Lopuksi Heka sai vielä vähän laserhoitoa selkäänsä aineenvaihdunnan vilkastuttamiseksi, mutta noin yleisesti koko koira oli oikein hyvässä kuosissa. Olen edelleenkin niin tyytyväinen päätöksiin sekä ratkaisuihin (juoksu-A, lämmin treenihalli, omatoimiset hieronnat/venyttelyt), sillä uskon niiden edesauttaneen siihen että kolmen viimeisimmän kraniohoidon aikana Hekalla on ollut vain pieniä lihasperäisiä jumeja. Aion ihan ehdottomasti ja empimättä jatkaa tästäkin eteenpäin samalla linjalla.

Jimi pääsi tänään vuorostaan tämän vuoden viimeiselle kaverikoiravierailulle Väinönkadun palvelutalolle. Meidän vakiopaikka jossa on kerta toisensa jälkeen aina yhtä ihanaa käydä. Palvelutalon henkilökunta ilahdutti meitä joululahjalla, jonka jaoimme paikalla olleiden kaverikoirien kesken vierailun lopuksi. Eiköhän tässä ollut jo tarpeeksi monta hyvää syytä olla sopivasti onnellinen.

Because i can - because i can't

Jihuu! Tänään oli pitkästä aikaa Tiian valmennus Haukkuvaarassa. Eilen kuitenkin juhlittiin pikkujouluja Pop Dogin porukoiden kanssa ja enpä ole hetkeen nauranut näin paljon. Ihan huikeita ihmisiä ja aika meni kuin siivillä. Kovasti yrittivät jatkoille houkutella, mutta koirat ja tämän päivän valmennus kuitenkin ajoivat ajoissa kotiin nukkumaan.

Tiia oli suunnitellut peräti 34(!) esteen radan teemalla "because i can - because i can't." Pystyt tai et pysty. Tarkoitus oli miettiä juurikin niitä omia sekä koiran vahvuuksia ja valita ohjauskuviot yms siltä pohjalta. Esim. joku kykenee juoksemaan kuin usa:n bolt ja kääntymään mm.valssien aikana salamannopeasti, jollakin voi olla täysin nenästä ohjattava koira kun taas toinen voi olla näiden kahden välimaastosta. Joku pystyy johonkin kun joku taas ei. Näin.

P.S: Ratapiirros kannattaa klikata isommaksi jos siitä haluaa ottaa tarkemmin selkoa. Tiivistän nämä treenit meidän osalta, sillä jos mennään ihan yksityiskohtaisesti kaksi 10 minuutin treenipätkää, niin olen tässä vielä huomennakin kirjoittelemassa. Olen ollut normaalia "heikommassa" kunnossa viimeiset 2 kuukautta ja vähän kyllä kieltämättä hirvitti mitä tästä kaikesta edes tulee. Hekahan ei meinannut pysyä keesissään kun se kuuli taas Tiian äänen hallista. Tiiakin totesi tyynesti "jos nyt on paikat jumissa niin kohtahan ne on auki." No niin totisesti oli. Hekalle tänään ehdottomasti vaikeimpia juttuja olivat 8 ja 33.putkeen irtoamiset. Oikea puoli. Se tökkii taas. 8.putkeen ohjasin aavistusvalssilla joka on aiemmin toiminut kuin rasvattu, mutta en tiedä missä tänään mätti. Tiia käski kuitenkin vaatimaan sen koiralta loppuun asti, sillä luovuttamalla se asia ei ainakaan etene mihinkään. Viimeinen kerta toden sanoikin ja kyllähän se sieltä pääkopasta löytyi. 33.putkeen ohjasin hirtolla ja sama juttu eikun toistui. Mutta sillä(kin) kuuluisalla viimeisellä rundilla jotakin napsahti Hekan päässä oikein ja sinne se syöksyi kuin aina ennenkin.

Kontaktit. Jaa-a enpä taas tiedä. Puomi kokeiltiin juosta yli kerran jos toisenkin ja A:lla tuli heti kättelyssä komea yliloikkaus, vaikka kuinka olin rytmittävinäni oikein. Tiian kanssa keskusteltiinkin asiasta jälkikäteen ja tultiin siihen tulokseen, että nyt aloitetaan se Eeviksen ehdottama erottelutreenit ja vahvistetaan mielelle kolmen laukan sarja. Tiia kuitenkin näki tilanteen varsin valoisana ja vaikka tässä onkin oltu aika hunningolla treenien suhteen, Heka kyllä tietää ja muistaa mitä sille on opetettu. Sama juttu puomilla, mutta pysäytyksiä on treenattava enemmänkin kovasta vauhdista kuin vain pyöräyttämällä koiraa alastulolle. Eipähän käy talvella aika pitkäksi kun ei tarvitse miettiä mitä treenataan.

Radalla kohdat 1-7, 9-22, 24-32 menivät ehdottomasti parhaiten. Sain kokeiltua erilaisia tekniikoita, mm.persjätön perään valssia, päällejuoksua ja kepeillä Hekan onnistui pujotella itsenäisesti vaikka jäin odottamaan sitä 14.aidan toiselle puolelle ja toisella kerralla sitten toiselta puolelta. Hyvinhän tuo koira loppujen lopuksi kulki vaikka ei mielestäni ehkä täysin parastamme annettu. Video kertookin kaiken oleellisen mistä näkyy myös hyvin nämä onnistuneet kohdat.

Heka ACE22

Youtube ei musiikin takia antanut linkittää videota suoraan tähän, vaan jouduin laittamaan sen ihan omana erillisenä linkkinä. Mutta mitäpäs tuosta. Tuosta videolta puuttuu eräs hauska episodi jonka voin jossain vaiheessa laittaa ihan erillisenä videona tänne. Se löytyy jo omasta facebookistani, mutta näkyy vain kavereille joten sen linkittäminen tähän on täysin turhaa. Anyway. Heka joka ei ole IKINÄ piitannut siitä mitä radan ympärillä tapahtuu tms vaan se keskittyy joka kerta ihan täysillä omaan suoritukseensa. Kerta se on ensimmäinenkin. Ja toivottavasti myös viimeinen. Tänään sujautin Hekan vinkupallon Tiialle ja vaikka olin sen yrittänyt koiran huomaamatta antaa, ampaisi Heka suoraan lähdöstä hallin toiseen päähän Tiian perään. Sain houkuteltua koiran takaisin ja...eikun uudestaan sama spurtti. Muut hallissa olijat sai ainakin hyvät naurut jos ei muuta. Oli kyllä kiva valmennus ja Tiiaa on aina ihana nähdä. Tuli taas roppakaupalla motivaatiota lisää, kun joku muu oli näkemässä ne virheet mitkä omatoimitreeneissä hyvin usein itseltään jää huomaamatta. Huomenna Päivi tulee hoitamaan Hekan, joten hetkeen tässä ei tule tapahtumaan mitään sen ihmeellisempää.

Eeviksen yksäri

No nyt sain sitä kauan kaipaamaani lunta ja ensi yön sekä huomisen aikana sitä tulee kuulemma 10 senttiä lisää. Jippijaijee. Katsotaan kauanko tätä riemua sitten kestää.

Tälle päivälle olin sopinut puolen tunnin yksärin Eeviksen kanssa ja koska sää oli kerrankin hyvä, lenkkeiltiin Hekan kanssa hallille sekä takaisin kotiin. Ensin keskusteltiin mikä on tilanne A:n juoksukontaktin suhteen nyt ja koska sitä on tehty kisatilanteessa viimeksi elokuussa (wtf!) ja yksin en vielä uskalla sitä niin paljoa treenata, oli koko tilanne sellainen ?-merkki. No Heka teki heti alusta alkaen selväksi että ponnari on täysin turha härpäke sillä se teki onnistuneita toistoja ilman sitä. Mikä täällä omassa pääkopassa oikein tökkii, kun ajattelen heti kaiken mahdollisen yli loikkaamisista ja yritän minimoida riskejä apuvälineellä, jota ei olla enää tarvittu  Eevis laski, että Hekalla täydellinen osuminen kontaktipinnalle tulee kolmannella laukalla. Jos rytmi kärsii tai määrä tuosta muuttuu, tapahtuu yli loikkaaminen. Keskityttiin siis saamaan koiralle sellainen vauhti A:lle, jotta se pääsisi osumaan kolmella loikalla kontaktipinnalle. Upeita toistoja tulikin. Jopa sellaisia että olin itsekkin yllättynyt kuinka hyvin kaikki alkoi taas loksahdella paikoilleen. Tosin fokuksen kanssa oli alkuun ongelmia. Heka hyvinkin tuttuun tapaansa vilkuili alastulolla allekirjoittaneeseen eikä se noteerannut Eevistä ja namikuppia. Keitetyt kivipiirat on ihan selvästi ihan so last season. Onneksi olin ottanut 2 Hekan lempipalloa mukaan ja noin hyvää fokusta tuolla koiralla ei ole ollut sitten...niin milloinkohan? Vierastan käyttää noita palloja palkkana, mutta näköjään tässä asiassa se on kaikista fiksuinta.

Tehtiin vielä muutamat 2on 2off-toistot puomilla. Ensin pyöräyttämällä ihan alkeisohjeilla alastulolle, sitten hieman ylempää ja lopulta koko puomi. Muutama läpijuokseminen, mutta sitten Hekan aivoissa naksahti. Se teki tosi hienoja stoppeja, Eevis naksautteli ja palkkasi. Kokeiltiin jopa sitä, että minä jäin koiran taakse, lähes puoleen väliin puomia ja Hekan annettiin suorittaa kontakti ns. itsenäisesti. Olin yllättynyt ettei se kääntynyt kuin kerran takaisin "mihin sää jäit munimaan?", mutta muuten se eteni tosi hyvällä draivilla. Puomin jälkeen testattiin vielä juoksari A:lla ja Eevis tekikin havainnon mitä en itse ole tullut huomanneeksi. Käskyerottelu. Kun Heka tuli A:lle puomin jälkeen, laukka muuttui alastulolla raviksi -> yli loikkaaminen. Puomilla ja keinulla käytän ylösnoustessa käskyä "kiipee", pysähdyksessä "ota" ja vapautuskäsky on "tule." A:lla se on nykyään vain "mene mene mene." Eevis kehotti käyttämään tuota mene-käskyä jo vaikka 2 estettä (vähintään yhtä estettä) ennen A:lle nousua jolloin koira alkaa valmistautua siihen kun se tietää mitä on tulossa. Kunnon draivi päälle ja otettiin vielä yksi toisto siten, että tultiin A:lle putken kautta ja jo silloin aloin käskyttää sitä mene-käskyä. Heka vaihtoi vaihdetta ja viimeisin juoksari oli ihan täydellinen! Harmittaa kun ei tullut otettua videolle. 

Se vain jotenkin sotii omia aivoja vastaan, kun tuolla koiralla vauhti on muutenkin ihan hurja ja sitten jo hyvissä ajoissa ennen A;lle nousua on alettava latomaan sitä "mene mene mene." MUTTA...se toimi. Heka osui kolmannella laukalla niin täydellisesti kontaktipinnalle ja jätettiin treenit kontaktien osalta tällä kertaa siihen. Eeviksen mukaan Hekalla on jo hyvässä lihasmuistissa miten siihen juostaan, sen vain pitää saada vauhti tarpeeksi lujaksi jotta laukat osuvat rytmikkäin oikein. Silloin ei ole mitään syytä epäillä yli loikkaamista. Treenilistalle menee myös käskyerottelut. Se tuli huomattua kun tehtiin puomia ja sen jälkeen A:ta, niin Heka sekoitti välittömästi mitä oltiin tekemässä. Melkein jopa tarjosi 2on 2offia. Olipahan taas silmiä avaavia asioita ja havaintoja. Olin kuitenkin varsin tyytyväinen siihen ettei A:n tilanne ole niin huonolla tolalla kuin mitä luulin. Nyt vain aloitellaan erottamaan pysäytyys/juoksukontaktien käskytykset toisistaan. Yksi hyvä esimerkki oli kuulemma edellisissä JATin kisoissa, kun yksi maxi3-luokassa kisannut bortsu teki A-radalla kaikilla kontakteilla juoksarit ja B-radalla pysäytykset. Käskyt olivat erilaiset, mutta koira erotti ne eikä se tehnyt kontakteilla virheen virhettä.

Jäätiin vielä hallille tekemään vähän tekniikkajuttuja. Poispäinkääntöä kepeillä ja kepeiltä aidalle, twistiä sekä sylkkäriä. Ohjaaja on NIIN rapakunnossa ettei mitään rajaa. Ihan hirvittää sunnuntain valmennus, että hyydynkö jo ekan rundin jälkeen. Tänäänkin hallille lähtiessä taistelin unta vastaan ja meinasin nukahtaa n.varttia ennen kuin lähdin kotoa. Mutta kyllä se tästä. Pikkuhiljaa. Kotiin tultuani vielä hieroin sekä venyttelin Hekan. Selässä tuntui yhdessä kohdassa olevan melkoisen tiukka lihasjumi johon koira reagoi kääntymällä vinoon, mutta sain sen sieltä kuitenkin omin pikku kätösin availtua.

Eilen tuli tehtyä yksi hyvä "työ" joulun eteen, kun lahjoitin Romanian kulkukoirille meille tarpeettomia leluja, luita, herkkuja sekä yhden pedin. Lisäksi unohdin edellisessä viestissä mainita kokonaan sen, että Jimin kanssa käytiin maanantaina kotikartanossa kaverikoiravierailulla. Se on aivan ihana, pieni sekä kotoisa paikka ja aivan meidän naapurissa. Toivottavasti vierailuja sinne tulee jatkossakin.

"Kaamosmasennus"

Kun ei vaan meinaa tämä blogin päivittäminen onnistua. Ei sitten niin millään ja tämäkin teksti on roikkunut luonnoksissa ties kuinka monta päivää. Toisaalta eipä tässä mitään ihmeellistä tai normaalista poikkeavaa kerrottavaa edes ole. Puhumattakaan nyt siitä kuinka oma motivaatio koirajuttujen suhteen on aika alhaalla. Päivisin nukuttaa, on pimeää, synkkää, märkää ja jo iltapäivällä kolmen aikaan lenkillä olet kuin jossain säkissä. Eihän säälle mitään voi, mutta juuri nyt en mitään muuta toivo kuin muutaman asteen pakkasta, vähän aurinkoa ja sen verran lunta että se erottuisi tuolta maasta. Sitä odotellessa on kuitenkin kaikenlaista kivaa tiedossa.

Perjantaina meillä on Eeviksen yksäri ja keskitytään suurimmalta osin A:n juoksukontaktiin. A:ta on sinällään niin hankala treenata yksin ilman sitä ylimääräistä silmäparia ja se on syönyt sitä motivaatiota, kun kenellekään treenikavereista ei tunnu olevan ns. "luottamusta" lähteä sitä Hekalle naksauttelemaan. Eevis kuitenkin katsoi Hekan juoksukontaktivideot ja olen niin iloinen, että nyt saadaan tämä asia takaisin raiteilleen. Mikäli aikaa jää, katsotaan vielä pysäytyskontaktien tilanne puomilla ja keinulla. Niiden suhteen tilanne on kuitenkin roimasti parempi kun ollaan kotona kontaktilaatikolla naksuteltu 2on 2offia iltaruuan yhteydessä. Kisoja en ole osannut kaivata ja suurin syy on tuo A. Yleensä kisoissa on tarjolla vain yksi hyppäri ja yhden radan takia ei todellakaan huvita lähteä mihinkään kauas ajelemaan. Eipä sillä, mehän ei kisata talvisin kuin satunnaisesti niin haluan nyt saada tämän juoksukontaktin kuosiin tässä tauon aikana. Ajattelin lauantaina käydä moikkaamassa tuttuja JATin kisoissa sekä kasvattamassa motivaatiota. Se muuten motivoi uskomattoman paljon kun katsoo muiden suorituksia.

Sunnuntaina on pitkästä aikaa Tiian valmennus ja olen tässä yrittänyt saada itseäni sieltä "kaamosmasennuksesta" käymällä Hekan kanssa normaalia pidemmillä juoksulenkeillä ja edes jotenkin pitää sitä hyvää tatsia yllä. 

Maanantaina Päivi tulee tsekkaamaan Hekan kropan ja mikäli mitään suurempaa ei ilmene, niin mennään saman viikon perjantaina kirmailemaan TT:n epiksiin. Mitä itse olen tuota kaveria hieronut ja venytellyt, en ole huomannut mitään sen erikoisempaa. 

Frisbeet ovat olleet kaapissa lähinnä tuon sään vuoksi. Märälle nurmelle en mene koppailemaan ja viime päivinä on tuullut niin lujaa että katto vain paukkuu. 

Tiina-kaimani oli viime lauantaina turisteilemassa Helsinki Winnerissä ja hän oli NIIN ihana, että nappasi minulle muistoksi pari kuvaa frisbeekoirien esityksen taustalla pyörivästä videosta jossa minä ja Hekakin esittäydyimme. Olipa muuten vielä loistava ajoitus, kun oikealla näkyvät Csilla & Ham sattuivat esiintymään samaan aikaan. Csilla on siis meidän kouluttaja ja auttanut alkuun tämän lajin parissa. 

Vähän kyllä harmitti ettei tänä vuonna messariin lähdetty, mutta rauhallinen itsenäisyyspäivä hyvän ruuan, tuntemattoman sotilaan, kynttilöiden ja saunan parissa ei ollut lainkaan huonompi vaihtoehto. Ensi vuonna ollaan mukana taas. Kaiken tämän muun höpinän yms lisäksi blogin ulkoasu on alkanut tympäisemään, joten ajattelin tässä ihan lähiakoina uudistaa ulkoasua ja ilmettä vähän pirteämmän näköiseksi. Saatan siis muuttaa blogin hetken ajaksi muilta suljetuksi, mutta no worries. Tiedättepähän sitten mistä se oikein johtuu. To be continued...