Jokainen koira ansaitsee Ke-hun

Jaksan aina valittaa ja purnata siitä, että vapaa-aika on ihan kortilla ja joskus tekisi mieli vaan hölläillä. Eilen olisi tähän kaipaamaani hölläilyyn ollut aivan loistava mahdollisuus, niin eiköhän sitä jo reilussa tunnissa oltu pyöräilty Jattilaan katsomaan Savikon Sepon agilitykurssia. Olin paikalla pelkän kuunteluoppilaan roolissa; Heka oli edelleen melko väsynyt lauantain workshopin jälkeen ja ilmoittautuminen Sepon kurssille meni jo iät ja ajat sitten. Mutta oli kyllä kivaa ja antoisaa olla seuraamassa kurssia ja kuuntelemassa Sepon neuvoja ilman koiraa. Paljon tuli taas uusia näkökulmia ja neuvoja varsinkin ohjaajan liikkumiseen liittyen. Seppo näkyi olevan tulossa JATille uudestaan kurssittamaan syksyllä, joten viimeistään silloin olemme myös Hekan kanssa mukana.

Sepolla oli mukanaan uusia, vasta myyntiin tulleita Ke-hu-palkkaleluja jotka on suunniteltu pääasiassa harrastuskoirille. Itseasiassa pyörittelin noita leluja kätösissäni jo lauantaina ACElla, mutta silloin maltoin mieleni ja pidin lompakon visusti kiinni. Houkutus kävi kuitenkin sunnuntaina liian suureksi ja ostin Hekalle Ke-hun vinkeän patukan. Huomaatteko värin? Se on PINKKI! En tiedä mikä ihmeellinen pakkomielle tämä on, että pinkkiä vermettä pinkin perään. Se väri on vaan aika ihq. Mikäli jotakuta kiinnostaa nämä lelut, niihin voi käydä tutustumassa täällä näin: Ke-hu. Niitä on monta erilaista sorttia mutta itselläni se on noissa palkkaleluissa ehdoton kriteeri, että sen valitun lelun sisällä on vinku. Tuossa patukassa sellainen on. Toki meillä noita treenileluja on jo ennestään, mutta kuten jo slogan sanoo: "Jokainen koira ansaitsee Ke-hun." No tottakai sellainen pitää jokaisella harrastuskoiralla olla. Lelu pääsi tänään "testiajoon", kun pyörähdettiin Hekan kanssa poppareiden maanantain ratatreeneissä Haukkuvaarassa.

Tuollainen rata. Siitä oli itseasiassa mahdollista tehdä myös mölli/1.lk-tasoinen, mutta tämä on sitä 2-3lk:n tasoa. Koska lauantain kontaktitreenit olivat Hekalla vielä ihan tuoreessa muistissa, ajattelin hyödyntää mahdollisuuden kokeilla A:n juoksukontaktia radan osana. Selitin Julialle, miten olemme Tiian kanssa tätä treenanneet ja samoilla linjoilla jatkettiin. Sainkin poikkeuksellisesti kaksi 10 minuutin pätkää treeniaikaa, kun yksi tulija joutui perumaan, hän soitti minulle ja tarjosi omaa aikaansa meille. Ensimmäisen 10 minuuttisen aikana käytin ponnaria apuna muistuttamaan Hekalle mitä ollaan tekemässä. Yhden kerran se juoksi yli, mutta ei tehnyt sitä ensimmäisellä yrittämällä mitä pelkäsin. Otettiin A:ta molemmilta puolilta putken kautta ja vähän meinasi olla hakemista sen laukan kanssa, mutta sama tatsi löytyi kuin mitä lauantaina ja nyt jopa nopeammin. Julia toimi naksuttelijana ja palkkaajana.

Toisella kerralla halusin ottaa härkää ns. sarvista ja kokeilla, miten käy kun A on radan osana eikä enää yksittäisenä esteenä. Ensimmäiselle yrittämälle otin vielä ponnarin avuksi ja lähdettiin liikkeelle 6.putkelta ja edettiin A:lle asti, numero 11. Kepeille vienti onnistui hyvin, vaikka kulma oli vaikea. Vielä vaikeampi Hekalle tuntui olevan tuo puomi/putkierottelu. Vaikka kuinka yritin puomia lukittaa, oli Hekan mielestä putki niin paljon parempi. Kokeilin tehdä persjätön kepeille, jotta pääsin vaihtamaan puolta mutta ei auttanut yhtään. Heka oli päättänyt, että se on nyt tuo putki ja sillä selvä. Tässä vaiheessa sitä taas manaili, että tämmöistä se on toisinaan kun on koira joka palkkautuu itse esteistä. Ei tarvita mitään lelua tai namia kun este on aivan liian hyvä palkka. Otin puomin ihan erikseen kerran ja palkkasin siitä. Sitten se onnistuikin ihan vauhdista keppien kautta, mutta olin itse myöhässä jonkun verran kun puomi piti poikkeuksellisen pitkälle lukittaa. Puomin stoppi kuitenkin pelasti sen myöhästymisen. Kun lähestyttiin aidan ja putken jälkeen kohti A:ta, pisti kieltämättä jännittämään. Ponnaria ei ollut enää, se oli nyt vain luotettava koiraan ja kuunneltava tuleeko naksautusta vai ei. NAKS! Sieltä se tuli! Sen mitä itse uskalsin sivusilmällä vilkaista, ei olisi voinut parempaa juoksaria edes odottaa. Ihan bueno. Otin vielä kolmen aidan ja putken kautta yhden tulemisen A:lle, jotta pystyin testaamaan sekä oikean, että vasemman puolen. Uskomattoman siistiä työskentelyä ja hienot juoksarit. 

Seuraavan kerran A:n juoksareita päästään testaamaan ihan kisatilanteessa viikon päästä järjestettävissä epiksissä. Aion sinnekin nakittaa jonkun naksauttamaan ja palkkaamaan Hekan. Riippuen mitä luokkia on tulossa, ainakin yhdellä radalla aion pelata ns. varman päälle ja käyttää ponnaria apuna, mutta toisella en. Nyt on tavoite vain saada ne onnistumaan kisatilanteessa, muulla ei ole väliä. No okei, täytyy tuon kyllä lähdössäkin pysyä. Täytyy kuitenkin kysellä vielä mahdollista treeniseuraa ennen epiksiä, jotta saisin harjoiteltua A:ta ihan vain yksittäisenä ja molemmilta puolilta. Eiköhän tuota seuraa löydy. Uskoisin näin.

Nyt seuraa muutaman päivän mittaista hiljaiseloa. Huomenna meillä piti olla agilitynäytös Kuokkalan koululla, mutta se peruuntui koulun aikatauluongelmien vuoksi. Heka saakin nyt huilailla päivän, pari tai kolme ja itse keskityn muiden koutsaamiseen - keskiviikkona oma kilparyhmä, torstaina keski-suomen kennelkerhon avoimet agitreenit käynnistyvät ja olen siellä hääräilemässä. On tämä elämä nykyään hyvin agilitypainotteista ja pitäisi varmaan keksiä jotain muutakin mistä kirjoitella.

I want it all and i got it - ACE workshop

Olisi ehkä fiksuinta kirjoitella huomenna, koska väsymyksen määrä on sitä luokkaa etteivät edes luvut riitä sitä kertomaan. Video kuitenkin latautuu tovin jos toisenkin, joten aivan hyvin voin tässä bloginkin päivittää samantien. Kyllä sitä pisti taas aamulla hieman naurattamaan, kun jo puoli kahdeksan kieppeillä auto oli käännettynä kohti Kuopiota - suunta vain ja ainoastaan ACElle kontakteja treenaamaan workshopin merkeissä. Matkaseurana meillä oli Salla ja afgaanineito Saga, jotka osallistuivat pujottelu-workshoppiin. Tiia ikäänkuin "pakotti" meidät tulemaan Kuopioon, jotta Hekan juoksu-A voitaisiin silaista siihen pisteeseen, että boxin voisi häivyttää kokonaan pois. Itse en ollut varma, että olinko tehnyt sitä täällä harjoitellessani oikein, joten kyllä kannatti lähteä sinne asti treenaamaan. Sain sen sitä mitä halusinkin.

Aloitettiin tietysti sillä, että boxi oli A:n alastulolla ja ensimmäisen workkerin aikana annettiin sen olla siinä koko ajan. Heti ensimmäisellä yrittämällä Hekahan hyppäsi boxin yli, mitä melkein osasin jopa odottaa. Heka ei kuitenkaan tehnyt tuota yli loikkaamista kuin vain ja ainoastaan sen yhden kerran, sillä samalla sekunnilla se ihan selkeästi hiffasi mitä ollaan tekemässä. Hieman oli hakemista sen oikeanlaisen laukan löytämisessä, mutta tatsi alkoi löytyä melko nopeasti. A:n alla oleva putki veti sitä enemmän puoleensa kuin rahkapurkin ja naksuttimen kanssa odottava Tiia, joten se putki piti asettaa Hekan ulottumattomiin A:n alle sumppuun. Kun radan jatkumo on Hekalle se paras asia, tottakai se silloin sen valitsee. Välissä oli n. 15 minuutin tauko, jonka päätyttyä jatkettiin heti perään toisen workkerin merkeissä. Tiia aloitti boxin häivyttämisen sillä, että se oli joka toisella suorituksella alastulolla ja joka toisella taas ei. Saatiin monia onnistuneita suorituksia tehtyä, mutta sitten Heka alkoi vanhasta muistista pysähtyä 2on 2offiin. Katsoin videolta, että se teki sen peräti 4 kertaa. Heka oli ikäänkuin tulossa alastulolle aivan oikealla tahdilla, sen laukka osui vielä kaiken lisäksi täydellisesti ja Tiia kerkesi tästäkin jo naksauttamaan, kunnes kaveri päättikin pysähtyä. Pysähtymiset jätettiin ihan täysin noteeraamatta, ei voivotella, kauhistella tai mitään muutakaan. Boxi piti ottaa toisen workkerin lopussa uudelleen käyttöön jokaiselle suoritukselle, jotta Heka pääsi uudelleen jyvälle mitä oikein oltiin tekemässä. Lisäksi Tiia huomasi, että Heka selvästi himmaili alastulolla kun ohjasin oikealta puolelta. Sitä siinä sitten lopuksi yhdessä pohdittiin ja Tiia pyysi meitä vielä jäämään kolmanteen työpajaan. Oli kyllä hyvä että jäätiin, itselleni jäi suoraan sanoen hieman paskan maku suuhun noista pysähdyksistä ja himmaamisista niin ei oltaisi voitu jatkaa omatoimiharjoittelua ollenkaan. Heka sai ennen viimeistä työpajaa tunnin lepo ja -mietintätauon, kunnes homma pääsi jatkumaan.

Viimeisen workkerin aikana boxia häivytettiin entisestään ja silloin Heka alkoi saada tatsista ihan kunnolla kiinni. Se ei enää stopannut kuin yrittämällä yhden kerran, mutta sitten löytyi oikea tahti. Ohjasin sekä vasemmalta, että oikealta puolelta ja välillä putken ja välillä aidan kautta sekä satunnaisesti otettiin ihan vain pelkkää A:ta. Tiia totesi Hekan olevan melko herkkä, sillä kun se tekee jotain väärin, se ei automaattisesti lähde itse asiaa korjaamaan, vaan sille pitää tarjota jonkinlainen muu mahdollisuus korjata asia. Esimerkkinä vaikka nyt tuo stoppi. Jos se tapahtui minun ohjatessa oikealta puolelta, asian korjaamiseksi A otettiin uudelleen niin, että itse ohjasin vasemmalta puolelta. Melkoista. Lisäksi Hekan focus on todella paljon allekirjoittaneessa, mikä näkyi varsinkin alussa kun se namikupin sijasta katsoi mieluummin minua. Focus pitäisi saada eteenpäin ja loppua kohden sehän muuten parani. Itse en saanut katsoa koiraan päinkään kun se suoritti kontaktia, olisin katsomalla luonut siihen enemmän painetta ja himmaaminen olisi jatkunut. Ei ole muuten helppoa olla katsomatta siihen koiraan. Sitä vain vaistomaisesti haluaa katsoa, että onnistuuko se kontakti vai ei. Tiia kuitenkin sanoi, että hän on siellä sitä varten naksuttimen ja namikupin kanssa antamassa koiralle palkkion onnistuneesta suorituksesta ja jos naks kuuluu, silloin meni oikein. Jos ei, silloin meni väärin. That's it. Hän valmentajana huolehtii asiasta. Siinä tunnin lepotauon aikana mietin, miksi Heka etenee paljon paremmin vasemmalta puolelta ohjatessa ja silloin tapahtui lamppu syttyi-efekti. Kun olin käynyt itse tuota juoksaria treenaamassa, olin aina juossut vain vasemmalta puolelta. Kröhöm. "Miksi sä niin pöllö olet?" oli Tiian tokaisu tähän asiaan. Ei olisi paremmin voinut sanoa. Workkerien lopuksi Heka teki onnistuneita ja hienoja toistoja kisakorkuisella A:lla, ilman boxia. Kisoihin saatiin hyväksyntä myös agiradoille.

Miten tästä eteenpäin? Hekan kanssa pitäisi ennen kisoja käydä tekemässä ainakin 5 + 5 onnistunutta juoksaria sekä boksin kanssa, että ilman ja vaihdellen molemmilta puolilta. Ihannetilanne olisi, että juoksarin voisi joku naksauttaa joko ratatreeneissä tai epiksissä. Mietinkin, että Haukkuvaaran epiksissä 12.5 olisi siihen aivan loistava tsäänssi ja käytän kyllä tilaisuuden hyödykseni. Epiksissähän ei ole niillä sijoituksilla tai tuoksilla (ainakaan meille) sen kummempaa merkitystä ja nyt on tärkeämpää saada harjoiteltua tuota juoksaria ihan radan osana/kisatilanteessa. Olen kuitenkin tilanteeseen enemmän kuin tyytyväinen. 

Koska päivä venähti Kuopiossa 2 tuntia pidemmäksi, kaaduttiin Hekan kanssa suorilta jaloin sänkyyn kun päästiin kotiin. Olin lupautunut menemään illalla nelikymppisynttäreille Maijan, Jennan ja koirien kanssa esiintymään mutta Heka oli sen verran rättipoikki, että koin oikeaksi ja parhaimmaksi vaihtoehdoksi jäädä esityksestä pois ja antaa koiran levätä. Tiiakin sanoi, ettei Heka varmana jaksa mihinkään noiden treenien jälkeen lähteä. Oikeassa oli. Vielä kun Heka sen verran jaksaisi tuolta itsensä kammeta ylös, niin voisin sen hieroa sekä venytellä ja mennä sitten itsekkin unille. Kertakaikkiaan aivan loistava päivä ja parasta ässäporukkaa.

Tosimies irokeesissaan verhoutuu pinkkiin

Toukokuu. Masentaa. Kohta on jo kesäkuu eikä minkäänlaisia tuloksia alla - mistään. Paitsi se freestylen jämätulos huhtikuulta. Oli ehkä väärin asettaa tavoitteita tälle vuodelle. Niistä yksikään ei todennäköisesti toteudu. Toisaalta, mitä sitä stressaamaan. Hekan kanssa yhdessä tekeminen ja harrastaminen on ihan parasta ja kai niitä tuloksia sitten tulee, kun on niiden aika. Ehkä. En odottanutkaan, että 3.luokassa alkaisi heti nollia satelemaan mutta tulisi nyt vaikka se 5, 10 tai 15 jostakin. No, en jaksa tästä sen enempää jauhaa. Kesä on jo ihan oven takana ja se ei olisi mitään ilman tulevia kisareissuja. Parhaimmat ihmiset, hienot koirat, loistavaa seuraa ja ennenkaikkea se fiilis. Me ollaan niin valmiina tulevaan kisakauteen.

1½ viikkoa sitten Hekan kevythäkistä katkesi piela. Hienoa. Häkki ei ollut kuin reilun vuoden vanha, mutta se osoitti jo viime kesänä hajoamisen merkkejä. Ihme, että se kesti näinkin kauan. No eihän siinä mikään muu auttanut, kuin ruveta selailemaan eri verkkokauppoja ja hankkia uusi häkki - joka on ihan ehdoton treeneissä, kursseilla ja kisoissa. Ilman ei toimeen tulla. Peten koiratarvikkeella olikin tietyn merkkiset kevythäkit -40% alennuksessa ja tottakai käytin sen tarjouksen heti hyödyksi. Koska harmaa on kovin tylsä väri ja lime liian kirkas, jäi jäljelle vain yksi vaihtoehto: PINKKI. Aika julmaa kuulemma, mutta omasta mielestäni tuo on aika söpö näky. Hekalle sitä ei tietenkään kerrota, että sen uusi kevythäkki on väriltään pinkki. Tuossa häkissä on tosi kivana yksityiskohtana nuo alas laskettavat harmaat läpät, joita on sekä edessä, että takana ja molemmilla sivuilla. Toisinaan pistää ärsyttämään, kun ihmiset antavat koiriensa tulla nenäilemään aivan siihen häkin eteen. Pyydän anteeksi jos joku itsensä tästä tunnistaa, mutta itse koen niin, että häkki on Hekan omaa aluetta missä sen kuuluu saada rauhoittua, rentoutua ja olla omissa oloissaan. Noiden läppien ansiosta saan häkin sivut, taka sekä - etuosan tarvittaessa peitettyä eikä tarvikse enää erikseen kannella mukana jotain peittoa tai pyyhettä. Sekin vie mukamas aivan liikaa tilaa.

Tällä viikolla tilasin itselleni myös kunnon treenikassin, jonka sain tänään. Alkoi keittää kiinni, kun aina treeneihin tai kisoihin lähtiessä oli repun lisäksi ainakin 2 nyssäkkää kannettavana. Tuonne treenikassiin mahtuu ihan kaikki. Luksusta. Olen mukavuudenhaluinen. Lisäksi kannan nykyään mukanani kahta kenkäparia. Nuo aksakengät isken jalkoihini vain treenien/kisasuorituksen ajaksi, mutta noin muuten käytän ihan perus juoksukenkiä. Liian vaikeaa kun kengät vie repusta liian ison tilan, joten parempi kun kaikki vermeet mahtuu yhteen ja samaan kassiin. Tuo ei ole liian iso ja ärsyttävä, mutta ei myöskään liian pieni ja ahdas. Juuri sellainen sopiva siltä väliltä. Huomaatteko värin? Sekin on pinkki. Pinkki on pop.

Olimme tänään Haukkuvaaran/poppareiden porukalla agilitynäytöksessä Halssilan koululla. Julia oli rakentanut kivan, 12 esteen radan ja piristi kummasti päästä aksailemaan ulkokentälle. Hekakin oli hyvin kuulolla, oma pieni huolimattomuusvirhe mahtui joukkoon mutta koira oli handussa koko ajan vaikka ympärillä oli karkeasti arvioituna 30-50 lasta. Muutama jopa seisoi aivan Hekan takana, n. metrin päässä sen odottaessa lähtölupaa. Mutta Hekaan voi aina luottaa, sitä ei tunnu mikään häiritsevän kun on aksasta kysymys. Sellainen se on ollut aina. Meille tulikin nyt sitten ohjelmaa huomiselle 3 päivän varoitusajalla. Aamulla lähdetään Kuopioon ACElle silaisemaan Hekan juoksu-A kuntoon ja illalla on tiedossa Antskuksi muuntautumista, kun mennään nelikymppisynttäreille esiintymään.

A Prima Vista

Kyllä voikin ihminen olla raato. Eilen oli Tiian valmennus ja se kyllä kumoaa ne kaikki aikaisemmat joissa joutui juoksemaan ihan tosissaan, mutta tämä oli sellaista tykitystä että pois alta risut ja männynkävyt.

Käydään läpi vaihe vaiheelta valitut ohjaustekniikat. Heti 1.aidalle niisto, 4-5 aitojen väliin persjättö. 10.aidalle sellainen ikäänkuin pyöristetty takaaleikkaus/sylkkäri, 11-12 valssi ja kepeille jotka olivat avokulmassa. Jos pystyi ja kykeni, sai ottaa koiraan sivuetäisyyttä kepeillä ja mennä tekemään 14.aidan taakse pakkovalssin. 17.aidalle oli oikeastaan 3 erilaista vaihtoehtoa ohjata; 16.aidalta kylkikuljetuksella pakkovalssille, twist tai backlap. 20-21 aitojen väliin tiukka kääntö ja kylkikuljetus, 22-23 valssi ja sitten tulee oikeastaan koko radan mielenkiintoisin kohta 25-28. Jos putkelta onnistui tyrkkäämään koiran 25.aidalle, pystyi itse lähteä tekemään ns. valssia ja sitten vaihtaa se liikkeestä persjätöksi 26-27 aitojen väliin. Flip hienommalta nimeltään ja itseasiassa täysin sama tekniikka, minkä tein ihan kylmiltään viime tiistaina Julian treeneissä. Tuohon 17.aidalle valitsin backlapin, tuntui luontevimmalta itselleni ja osasin melkein arvata että se toimisi parhaiten. Alun kuvioon 1-13 meni oikeastaan ihan superisti. Kaikki valitsemani ohjaustekniikat toimi, jopa tuo takaaleikkaus/sylkkäri mutta Heka kääntyi sen jälkeen tismalleen oikeaan suuntaan. Keppien avokulman se haki ensimmäisellä kerralla väärin, mutta toisesta kerrasta eteenpäin onnistui. Olin ihan ihmeissäni, miten hyvin Heka kesti joka kerta sivuetäisyyden kepeillä ja pääsin todella sujuvasti ottamaan sitä pakkovalssilla vastaan 14.aidan taakse. Can't believe. 16.aidan ohjasin aluksi liikaa sitä kohti ja Heka hyppäsi sen edestä, mutta Tiia käski korjaamaan laseroinnin noiden aitojen ns. väliä kohti ja silloinhan se onnistui. Vähän meinasi ennen keppejä olevilla aidoilla 11-12 valssit valahtaa pitkiksi, mutta sain ne kuitenkin loppujen lopuksi tehtyä tiukemmin.

Kuva: Salla Kuikka

17.aidalle suunnittelemani backlapin tein ensin liian hätäisesti ja Heka kääntyi lähimmäisen siivekkeen ympäri ja tuli ikäänkuin niiston tyyppisesti sieltä eteenpäin. Kun muistin korjata omaa linjaa ja selkeästi viestittää ns. "seinää kohti", niin onnistui tuo backlap muuten täysin yli odotusten. Puomin kontaktit oli myös hienot, ainoastaan kerran Heka tuli läpi, mutta kaikkina muina kertoina stoppasi todella hyvin. Kylkikuljetukessa 21.aidalle ja sieltä muurille valutin itseäni liikaa putkea kohti ja tottakai Heka sinkosi silloin sinne. Kun muistin jäädä ikäänkuin 21.aidan siivekkeen viereen ja kääntyä valmiiksi, niin johan se koira sieltä tuli oikeaan linjaan. Muurin ja 23.aidan väliin tuleva valssi oli sitten ihan oma lukunsa. Heka ei yhtään katsonut minne sitä ohjaan, vaan se hyppäsi 23.aidan joka kerta väärältä puolelta. Tiia kuitenkin vaati, että Hekan pitää ehdottomasti reagoida tekemääni valssiin ja otinkin 2 toistoa ihan pelkästään lelupalkan kanssa. Kyllä se sieltä tuli, mutta nämä menee nyt omatoimitreenien listalle. Heka irtosi btw tuonne 25.aidalle todella hyvin, se oikein luukutti menemään sinne ja pystyin helposti tekemään sen flipin. Pari kertaa sähläilin itse ja ohjasin ihan väärään suuntaan, mutta sitten se alkoi kuin alkoikin sujua. Vaikka kuinka sitä kauhistelin etukäteen (ja niin teki myös moni muu), niin tuon voisi oikeasti laskea jopa helpoksi. Kisoissa tuskin uskaltaisin vielä tässä vaiheessa käyttää, mutta kuka tietää...ehkä sitten joskus tulevaisuudessa.

Oikeastaan tällä radalla oli paljon sellaisia ns. tukkoja, jotka ikäänkuin estivät ohjaajaa käyttämästä jotain tiettyä ohjaustekniikkaa ja pakottivat juoksemaan eri linjasta. Hyvä niin, tuli kokeiltua vähän uusiakin juttuja. Erityisen tyytyväinen olen siihen, kuinka hyvin Heka haki tuon keppien avokulman ja kuinka hyvin se kesti sivuttaisirtoamisen - videolta se näkyykin. Salla oli paikanpäällä kuvaamassa ja hän sai kyllä ihan mahtavia kuvia otettua, SUURET kiitokset! Laittelen muutamia jossain vaiheessa blogiin näytille, mutta tässä tekstissä näkyykin jo yksi ihan loistava tilannekuva. Eilen illalla kotiin tultuani vielä hieroin sekä venyttelin Hekan valmennuksen päätteeksi. Treeni vei sekä kartturista, että koirasta viimeisetkin mehut, mutta hyvä treeni ja parempi mieli.

Tiistai - mikä ihana syy treenata

Pääsiäinen on lusittu, kaikki kaverit ja tutut oli kisoissa tai ties missä mutta me vaan höllättiin kotona. Mutta en valita. Kerrankin näin. Sunnuntaina kuitenkin vietettiin ulkona aikaa oikein urakalla (kesä tulee, jee) ja tehtiin Hekan kanssa lenkki allekirjoittaneen lapsuudenmaisemiin. Ulkoilutin kameraakin piiiiiiiiiitkästä aikaa ja kyllä tästäkin kuvasta näkee, että kameran käyttö on HIEMAN ruosteessa. Kamalaa, nyt on pakko ryhdistäytyä sen suhteen.

Siivouspäiväksi kaavailemani tiistai muuttuikin sitten treenitiistaiksi. Iltapäivällä käytiin Hekan kanssa Jattilassa hiomassa tekniikkajuttuja - hirttoa putkeen ja sitä ah niin ihanaa pakkovalssia ja saksalaista. Kyllä jopa minäkin pystyn sen nyt itsekkin aistimaan, että ohjaan Hekaa ihan eri tatsilla nykyään kuin ennen. Vaikealta tai mahdottomilta tuntuvat ohjaustekniikat alkaa onnistumaan. Eihän ne nyt mitään täydellisiä tai kamalan priimoja ole vielä(kään), mutta suunta näyttäisi olevan oikea. Toukokuussa olisi tarkoitus kisata useamman kuukauden tauon jälkeen myös agilityradoilla, joten jatkettiin juoksu-A:n parissa.Otin muutamat toistot boksin kanssa ja meni yhtä hyvin kuin viimeksi - jopa putken kautta mikä ei olisi vielä vajaat 3 viikkoa sitten onnistunut ollenkaan. Mietin pitkään, että uskallanko lähteä häivyttämään boksia pikkuhiljaa pois. Huhtikuu kuitenkin lähenee loppuaan ja kohta on jo toukokuu, joten päätin kokeilla. Saahan sen sitten takaisin jos ei vielä onnistuisi. No pjerhana! Heka on yllätyksiä täynnä ja laukka osui edelleen oikeaan kohtaan A:n alastulolle, ilman boksia! Tein 2 onnistunutta suoritusta ja jätin asian tältä erää siihen. Ilman boksia en uskaltanut treenata A:ta kuin ihan yksittäisenä. Boksia häivytetään nyt entistä enemmän, mutta jos mennään takapakkia, sen saa onneksi helposti takaisin. Hekan kanssa on kuitenkin noin yleensä ollut helppoa luopua apuvälineistä, jos se on tehty tarpeeksi ajoissa. Koiratanssissa opetin sille kylkiseuraamisen seinän avulla, mutta jo muutaman toiston jälkeen siirryin seinän vierestä pois. Onnistuneesti. Kyllä kai sen agilityinnostuksen voisi sanoa palanneen takaisin.

Kun oltiin menossa hallilta kotiin, sain tekstiviestin että tämän illan Julian valmennukseen olisi paikka vapaana. Kiinnostaisiko? No tottakai kiinnosti!

Tämmöinen rata, jossa oli myös B-vaihtoehtoja jos joku ei halunnut kontakteja tai keppejä suorittaa. Me skipattiin ainoastaan tuo A, mutta suoritettiin sitten B-vaihtoehtona sen alla oleva putki. Heti alussa 1-2 aavistusvalssi, 5.aidalle niistosokkari, 11-12 väliin persjättö, 13-14 välistäveto, 16.kepeille tiukalla käännöllä, keppien jälkeen persjättö, 21.aidalle persjättö, ennen putkeen nro 24 vientiä joko pienellä hirtolla tai vastakkaisella kädellä kääntö, 28.putkelle sylkkäri, 29-30 persjättö ja 32.aidalle vastakäännös. Siinä taisi pääpiirteittäin olla ne valitsemani ohjaustekniikat. Alku lähti hyvin liikkeelle aina 9.putkelle asti, kun olin auttamattomasti koiran juoksulinjalla ja tottakai se siitä johtuen hyppäsi 10.aidan. Korjaus ja jatkuu. Ennen B 12 putkea ohjaaja sai jonkun ihmeellisen aivopierun, kun se unohti tehdä suunnittelemansa persjätön ja oli lähellä, ettei kolaroitu Hekan kanssa kun onhan se nyt "vähän" nopeampi juoksija. Erityisen paljon pelkäsin 13-14 välistävetoja, sillä niistä olen marissut ettei ne Hekan kanssa hirmu hyvin toimi. Vaan tänään toimi ja vielä vauhdista kaiken lisäksi. Toiseksi suurin yllätys tuli 15.aidalta kepeille kääntö, sinne lähetys ja siihen keppien loppuun persjättö. Ihan uskomatonta miten hyvin Heka kepit haki, mutta Julia sanoikin että Hekalla on keppiosaaminen sen verran hyvin hanskassa että se kyllä hakee ne tosi varmasti ja sujuvasti. Olen samaa mieltä, Ainoa asia missä jouduttiin vaihtamaan ohjaussuunnitelmasta toiseen, oli keinulta vienti 21.aidalle. Olin suunnitellut siihen persjättöä, mutta Heka ei yksinkertaisesti reagoinut siihen tarpeeksi vahvasti. Juoksi joka kerta suoraan 10.aidalle.

Julian kanssa päädyttin kokeilemaan valssia, pieni törkkäisy aidalle ja kas kummaa - sehän toimi paljon paremmin kuin osasin edes kuvitella. Hekalle haastellisin kohta koko radalla oli löytää tie 24.putkeen. Kokeilin hirtolla, sekä aavistuksen verran vastakkaisella kädellä. Ei se suoraan sinne hakenut, vaan pienen mutkan kautta mutta Hekalle nämä oikealta puolelta tapahtuvat takaaleikkaukset ja hirtot putkella on vielä aika vaikeita. Keinun kontakti oli tänään hieno, kun taas puomi. Vire nousi taas aivan liian korkeisiin sfääreihin, juostiin törkeästi yli mutta onneksi se laski yhtä nopeasti kuin oli alkanut ja saatiin onnistuneet stopit tehtyä. 28.putkelle ajattelin sylkkäriä ja sen aluksi teinkin, mutta Heka oli jo syöksymässä A:lle jolloin se kuitenkin korjasi linjaa ja meni putkeen. Se kuitenkin aiheutti sen, että olin itse myöhässä jatkossa. Julia kysyi, olenko ikinä tehnyt flippiä. En. Olen kuullut, mutta en ole sitä koskaan tehnt. Yleensä minulta vie jonkun vaikeamman ohjaustekniikan sisäistämisessä kauan ja nyt pisti oikeasti naurattamaan, että niin vaikealta tuntuva pakkovalssi ei ota onnistukseen vauhdista, mutta ihan kylmiltään tehty flip sen sijaan onnistui tänään. Täysin yli odotusten. Julian mukaan näytti siltä, kuin olisin tehnyt sitä aikaisemmin, mutta kun en ole. Vau! Valssi ennen 27.aitaa ja valssin jälkeen flipillä putkeen. Kerkesin hyvin juoksemaan 29.aidan ja 30.putken väliin tekemään persjätön ja siitä tultiinkin sitten onnellisesti sekä hienosti maaliin, 33.putkeen.Olin miltei varma, että Heka lukee 32.aidan jälkeen kepit, mutta vastakäännös oli pelastus eikä edes pienintäkään yritystä mennä kepeille. En olisi ihan kyllä uskonut, että loppuun asti vedetään.

Kyllä kannatti mennä ja treenata. Hekan pääkopalle tuntuu normaalit treenit 1-1½ viikon välein tekevän ihan hyvää ja sitten parittomilla viikoilla jotain pieniä tekniikkajuttuja. Se on ollut paljon paremmassa vireessä varsinkin lähtötilanteissa viime aikoina. Voi toivottavasti tätä iloa riittäisi tästäkin eteenpäin. Tosin Hekan kanssa on aina ilo tehdä töitä, vaikka välillä tekisi mieli haroa hiukset päästä. Silti en hetkeäkään ole katunut, kaikki on vienyt meitä eteenpäin.

Hiljalleen palaava agilityinnostus...?

Siltä se ainakin tuntuu. On jäänyt "parit" jutut kirjaamatta ylös, joten korjataan asia nyt. Olin tänään esilääkityshoidossa hammaslääkärissä, joten pahoittelen jos tekstissä on virheitä.

Tiian uusi valmennusjakso alkoi tosiaan maanantaina kuten moni jo varmasti huomasi ja olin ennen sen alkamista luvannut Tiialle, että käydään Hekan kanssa ainakin kerran treenailemassa juoksareita A:lla. Koutsattavani Mari oli menossa viime perjantaina hallille Hippu-shelttinsä kanssa, joten sovittiin sitten kimppatreenit samantien. 

Hyödynnettiin 3.kentällä ollutta rataa ja muokattiin sitä vähäsen. Alussa oli juuri sopivanlainen kohta pakkovalssin treenaamiseen ja koska se edelleen tuottaa allekirjoittaneelle harmaita hiuksia, harjoiteltiin tietysti sitä. Kyllähän se tuolla tavalla 2-3 esteen tekniikkapätkällä onnistuu varsin hyvin, mutta teeppä sama perässä radalla. Treeniä kuin treeniä anyway, ei tämä nyt hukkaan mennyt. Kepeillä olen nyt jostain syystä ihastunut siihen lähetykseen + liikkeeseen vasten. Se on loppujen lopuksi helppo ja varsin toimiva ohjaustekniikka kepeillä, siksi tykkään sitä harjoitella ja käyttää mahdollisuuksien mukaan myös kisoissa. Tein myös myöhemmin 1.kentälle sellaisen kunnon "retrotreenin", jossa ohjasin vain takaaleikaten sekä viskillä. Jostain syystä olen kyllästynyt tuohon takaaleikkaukseen, en käytä sitä enää yhtä useasti kuin aikaisemmin. Mutta tuo viskileikkaus...vielä vähän aikaa sitten Hekalle tuntui se kääntyminen olevan hyvin vaikeaa, mutta nykyään se kääntyy tiukasti ja sulavasti. Kontakteista treenasin sen A:n lisäksi myös puomia ja keinua. Niiden kanssa ei ilmennyt mitään probleemia, pikemminkin tuntuu että pieni tauko niidenkin treenaamisesta on tehnyt hyvää Hekan pääkopalle. No mutta sitten siihen itse asiaan, minkä vuoksi ylipäätään oltiin treenamassa.

Juoksu-A. Sillä välin kun Heka huilaili ja palautteli itseään maanantaista, mietin ihan tosissani palkkaa jonka Heka määrittelisi ihan parhaaksi. Olen jo aikaisemminkin siitä tänne kirjoittanut, että Hekalle ehdottomasti parhain palkka kaikesta on radan jatkuminen. Jos sen kanssa treenaa jotain radanpätkää ja se pitäisi palkata jonkun tietyn kohdan jälkeen, mutta edessä olisi vielä yksi hypättävä aita, Heka menisi satavarmasti mieluummin sinne. Nameja olen käyttänyt laidasta laitaan ja kyllähän tuo niitä suuhunsa ottaa, mutta ne on nykyään ihan yksi lysti. Lelu on oikeastaan ainoa, mille Heka radan jatkumisen lisäksi syttyy kunnolla. Halusin kuitenkin vielä kokeilla yhtä asiaa, mistä saattaisi olla apua. Heka on aina kytiksellä, jos minä syön jogurttia tai rahkaa. Kaveri tunnistaa oitis, kun repäisen purkin kannen auki ja on samantien kärppänä paikalla inisemässä ja lipomassa suupieliään. No joko arvaatte? Kävin ostamassa yhden purkin vaniljarahkaa ja käytin sitä tänään palkkana kun treenailtiin juoksareita. Mari oli namikuppivahtina ja naksuttamassa hyvistä suorituksista. Ensimmäisellä yrityksellä Heka ei rekisteröinyt namikuppia, vaan se jäi himmaamaan ja katsomaan että minne minä oikein jäin. Kaverille piti käydä erikseen näyttämässä minne sen pitää mennä ja mikä sitä siellä odottaa. Kuola alkoi suurinpiirtein valua suupielistä, kun Heka tajusi mitä herkkua siellä kupissa oikein oli. 

Kaikki toistot tästä eteenpäin (8 kpl) onnistuivat ihan yli odotusten. Heka ei kertaakaan yrittänyt ponnistaa yli, vaan sen laukka osui hienosti boksiin ja se eteni erittäin hyvin. Ei himmaillut eikä edes vahingossakaan yrittänyt vanhasta muistista stopata. Ihan uskomatonta. En olisi kyllä ihan heti taaskaan uskonut, että ihan noin hyvin voisi mennä. Jätettiin tällä kertaa A muhimaan siihen ja olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen missä tilanteessa sen suhteen ollaan. Tulevan valmennusjakson yksi tavoite on ottaa A osaksi rataa ja häivyttää boksia pikkuhiljaa pois. Nyt on ensimmäistä kertaa sellainen tunne että A saattaisi olla jopa ensi kuussa jo siinä kuosissa, että voitaisiin niiden hyppärien lisäksi ilmoittautua myös agiradoille. Niin, vai että kisoihin? Katsotaan nyt. Nämä treenit kuitenkin tuntui vähäsen nostattavan sitä agilityinnostusta, joten eiköhän se sieltä palaudu - pienissä paloissa. Hitaasti mutta varmasti.

Sain tuossa reilut 2 viikkoa sitten facebookin kautta privaviestiä Elliltä, että hänellä saattaisi olla nauhaa joka voisi mahdollisesti kiinnostaa.  No ihan hitokseen kiinnosti ja torstaina kävin hakemassa Hekalle uuden, ihan ylisöpön pannan. Nyt voi sitten kartturin lisäksi romahdella myös koira. Vitsi vitsi, mutta haittaakse? Kangas on turkoosia, liukasta enstexiä ja panta malliltaan puolikurra. Tykkään tuosta ihan hirveästi! Jokainen koira tarvitsee ikioman romahduspannan.

Tästä tulee nyt taas kilometrin pituinen bloggaus, mutta olkoon. Olen kirjoitustuulella. Heka kävi sunnuntaina taas pitkästä aikaa polskimassa koirasportilla. Otin nyt ensimmäistä kertaa Hekalle vartin uintiajan. Tuo puoli tuntia on Hekalle aivan liian pitkä aika uida yksin ja onneksi koirasportilla on mahdollista nykyään varata ns "nopea uintiaika" yksin uivalle koiralle. Ihan loistava vaihtoehto meille. Ensimmäistä kertaa ever Heka sai uida altaassa ihan yksikseen ilman Anskua, joka oli kuitenkin laidalla tarvittaessa jeesimässä.

Eilen kävin uusimassa Hekan kennelyskä - rabiesrokotteen ja samalla käytin kaverin puntarilla. Kyllä vaan jaksan ihmetellä ja manata kuinka tuon paino sahailee edestakaisin. Loppuvuodesta painoa oli 6,1 kg ja nyt 5,9 kg. Näköjään mitä enemmän mennään kesää kohti, pystytään lenkkeilemään ja treenaamaankin ihan eri tavalla kuin talvella. Ruuat syyniin ja täytyy tutkia kuinka paljon safkaa kannattaa loppujen lopuksi lisätä. Heka kyllä kuluttaa Jimiin nähden ihan eri tavalla ja tuo tuskin edes lihoisi, vaikka olisi vuorellinen makkaroita vapaasti saatavilla. Eläinlääkäri teki rokotusten yhteydessä rutiinitarkastuksen; Tsekkasi sirun ja kuunteli keuhkon sekä sydämen. Oma sydän jätti siinä vaiheessa ainakin yhden lyönnin lyömättä kun hän kuunteli Hekan sydänääniä pitkään ja totesi: "Täällä kuuluu hyvin lievä sivuääni." Eläinlääkäri kuitenkin epäili sen johtuvan 99% jännityksestä, sillä se on normaalia myös ihmisillä jos kovasti jännittää. Hekahan on jännittänyt eläinlääkäriin menoa siitä lähtien, kun hoitovirhe oli riistää siltä hengen. Nytkin sen häntä, korvat, kaula, maha ja kuono muuttuivat ihan kirkkaanpunaisiksi jännityksesä johtuen. Verenkierto lisääntyi. Kun Heka oli saanut tarvittavat rokotteet ja olin maksamassa, koko koira rentoutui, punainen väri katosi ja Heka oli taas oma entinen itsensä. Eläinlääkäri halusi vielä kerran kuunnella sydämen ja mitään sivuääntä ei enää kuulunut. Eli taisi todellakin olla ihan vaan jännityksestä johtuvaa. Kysyin kuitenkin varmuuden vuoksi, että uskaltaako tuon kanssa harrastaa ja kisata ihan kuten tähänkin asti ja kanta oli varsin selvä:

"ANTAKAA PALAA!" Halusin varmistua asiasta ihan oman mielenrauhani vuoksi eikä kysyvä tieltä eksy. Eikö se niin mene. Voi olla, että kirjoittelen pääsiäisenä vähän omia ajatuksiani ylös kisaamisesta, tulevasta kesästä sun muusta. Olen tehnyt facebookin kaverilistalla kevätsiivousta ja sekin liittyy aika olennaisesti meidän harrastuksiin.

Accelerando - pääsiäispöytä mielessä

Accelerando on musiikkitermi, joka tarkoittaa kiihtyen ja siitä oli eilisen treenit tehty kera katetun pääsiäispöydän. Tiian uusi valmennusjakso alkoi ja tästä se taas lähtee.

Jotenkin ratapiirroksen nähdessäni tuli heti sellainen fiilis, että tämähän saattaa Hekan kanssa jopa sujua ilman sen suurempia kämmäilyjä. Teimme radan kuitenkin kahdessa osassa, sillä ihan vielä ei uskalleta ottaa A:ta osaksi rataa. 2-3 kohtaa tein ensimmäisellä kierroksella pakkovalssin ja päästiin sujuvasti menemään aina 10.putkelle saakka. Oma linjani laseroi Hekan putken väärään päähän. Ei ollut koiraa syyttäminen, Heka teki aivan kuten ohjasinkin. Tarkoitus oli tehdä se 1/4-valssi, mutta en ymmärrä miten saatoin sen tuossa kohdassa unohtaa. Kun korjasin ja ohjasin oikein, Heka meni kuin menikin putken oikeaan päähän ja päästiin jatkamaan eteenpäin. Olen erityisen tyytyväinen kohtiin 7-14, sillä se sompailtiin valsseilla ja yllätyin kuinka tiukasti ja hyvin Heka niihin reagoi. 14.putken pimeä pää ei meinannut aluksi löytyä, Heka etsiskeli sitä pariinkin otteeseen, mutta kyllä se sieltä loppujen lopuksi sitten löytyikin.

Jatkettiin eteenpäin A:n alastulon liepeiltä ja taas meinasi tuottaa pieniä ongelmia 16.putken suun löytyminen. Ei sekään kuitenkaan sitten vaatinut kuin pienen tönäisyn eteenpäin, niin johan löytyi. 18.aidalle takaakiertovalssi. Vähän meinasi sen jälkeen mietityttää kuinka hyvin ehdin juosta 20.aitaa kohti, mutta on se vaan huippua kun on irtoava koira. Pöydän kanssa käytiinkin sitten ensimmäisellä kierroksella melkoista tahtojen taistelua. Heka varasti sieltä kolmesti(!), mutta toisella rundilla se sitten pysyi kuin pysyikin siellä vaaditut 5 sekunttia. Ennemmin arvelin sen sinkoavan pöydän yli, mutta ei. Loppu, 21-25 olikin sitten juurikin sitä kiihdytystä ja voi vitjat että se oli kivaa! Kokonaisuutena rata eteni tosi hyvin, ei olla aikaisemmin Tiian treeneissä tehty noin hyvää rataa loppuun asti. Pieniä virheitähän tuolla sattui, mutta ne oli ihan puhtaasti omia huolimattomuusmokia. Hekahan oli aivan loistava, pitkästä aikaa meidän tekeminen näytti taas ihan oikealta agilitylta. Ihan superkiva fiilis jäi näistä treenilöistä.

Tiia halusi vielä kellottaa alun 1-4 kolmella eri ohjaustekniikalla toteutettuna. Ensimmäisenä ihmisnuoli. Kuten videolta varmasti huomaa, Heka ehtii sen aikana heittää allekirjoittaneen selän takaa melkoisen kaaren eikä se ole lainkaan toimiva. Niisto sen sijaan oli todella siisti ja se oli kaiken lisäksi nopein vaihtoehto. Kokeiltiin vielä valssi ja vaikka sekin oli toimiva, se silti hävisi murto-osa sekuntteja niistolle. Entä muuten tuo yksinäinen kohta, radalla näkyvä numero 26? Sinne suuntaan ohjaajilla oli lupa hoiperrella radan jälkeen. Tiia toi tullessaan pääsiäismunia ja siitä tulikin ihan yleinen ja härski vitsi, että juostaan kohti munia. Meillä on ihan paras valmennusryhmä ja ihan number one koutsi. Voiko parempaa toivoa?