2on 2off -> Juoksu A

Nyt on käyty Tiian kanssa pitkät ja perusteelliset keskustelut siitä, miten juoksu A:ta lähdetään viemään eteenpäin. Lyhyesti kerrottuna; A-este on jyrkkä ja se koettelee varsinkin koiran etupäätä. Voitte kuvitella mielessänne tilanteen, kun koira täydessä vauhdissa juoksee A:lle ja sitten pysähtyy 2on 2offiin. Tämä on se syy, minkä takia päätin Hekankin kohdalla luopua kokonaan A:n pysäytyskontaktista.

Ihan ensimmäisenä Tiia kartoitti millä menetelmällä haluan lähteä juoksukontaktia opettamaan. Vaihtoehtoja oli monta; Boxi (Sanders), Trkman, matto vai jotain muuta? Päädyttiin opettamaan boxilla, eli Sandersin menetelmällä. Löysin youtubesta hyvän videon Iida Vakkurin juoksuseminaarista, liittyen juurikin tuohon Sandersin menetelmään:

Eli koska Hekalla on ollut A:lla käytössä pysäytyskontaktit, juoksukontaktiin on helpompi siirtyä boxin avulla. Mistä lähdemme liikkeelle?

1. Juoksemaan suoraan ruutuun ja samantien pois. Koira tekee ns. loikan suoraan ruutuun. Vahvistaa keskelle osuvaa, alas painuvaa, ponnistavaa laukkaa.

Katsoin viime yönä monia videoita jossa näytetään, miten juoksukontaktin opettaminen kannattaa laatikon kanssa aloittaa. Hekan kanssa olen käyttänyt naksutinta aina silloin, kun aloitan opettamaan sille jotain uutta koiratanssiliikettä tai seuraamispositiota, joten Heka on jo ihan pikkupennusta lähtien ehdollistunut naksuttimeen. Meinasin aluksi lähteä ihan alusta liikkeelle, missä koiralle naksutellaan ylipäätään jo siitä, että se vilkaiseekin boxiin päin ja lopulta menee sinne sisälle. Tiia kuitenkin tyrmäsi tämän vaiheen, Hekan kanssa ei yksinkertaisesti ole tarvetta lähteä noin nollasta liikkeelle koska se tietää naksuttimen idean, on nopea oppimaan joten tuollainen sheippaaminen olisi ehkä vähän turhaa. Lähdetään liikkeelle tuosta yläpuolella mainitsemastani tavasta.

Ensimmäinen kysymys olikin "mistä saadaan se boxi?" Luulin joutuvani nikkarointitouhuihin, kunnes muistin että eteisen tuulikaapissa on Hekan vanha, rikki mennyt kevythäkki jonka olen jo monta kertaa aikonut heittää roskiin. Jossain alitajunnassa mietin sille olevan ehkä jotain käyttöä ja onneksi en ollut ehtinyt heivaamaan sitä mäkeen. Hajotin sen rungon palasiin ja siitä pohjakehikosta sain ihan täydellisen boxin tätä tarkoitusta varten. Videosaastetta tästä projektista tulee riittämään myös täällä blogin puolella, lähinnä itseäni varten ja jotta Tiia pystyy seuraamaan meidän treenailuja myös silloin kun ei ole face to face neuvomassa. Ostin meille myös paikan Tiian kontaktien workshoppiin joka on 5.4.2013 ACElla. Pääsemme täten myös tsekkaamaan ja kokeilemaan Viiksi-areenan, jossa tullaan juoksentelemaan tämän vuoden aikana. 

Julistan täten projektin, 2on 2off -> Juoksu A, alkaneeksi!

Saksalaisen saloissa

Tänään päästiin liki 3½ viikon jälkeen palaamaan omiin viikkotreeneihin! Fiilis oli todellakin sen mukainen ja odotin suurella mielenkiinnolla minkälaista rataa tehtäisiin.

Näin ratapiirroksesta vain pieniä vilauksia kun pistettiin rataa pystyyn, mutta jo siinä vaiheessa mielessä risteili "tää on muuten ihan satavarmana joku ACEn vanha treeni" ja kas kummaa, osuin oikeaan! Harri Kataisen n. vuoden vanha treeni joka on vedetty kurssilla Jattilassa. Heidi arvioi karkeasti, että treenissä oli ratapiirroksen mukaan melkein 40 estettä (ja niinhän tuossa näkyykin, mutta me ei sentään ihan niin pitkää rataa rakennettu. Putki nro. 22 oli viimeinen este. Saatiin täysin vapaat kädet suunnitella ohjaustekniikat ja kuviot. Meitä oli paikalla tänään 5, joten jokainen sai vähän ylimääräistä treenaikaa siitä hyvästä. Selvisi myös, että tässä radalla alkuperäinen tarkoitus oli ohjata vain takaa ja -viskileikkauksilla. Tämmöinen treeni olisi kyllä kivaa kokeilla joskus itsekkin. Valitaan joku tietty ohjauskuvio ja koko rata suoritetaan vain sen avulla. Mutta tänään kuitenkin mentiin ihan omavalintaisilla ohjauksilla.

Heti alkuun 1-2 valitsin automaattilukituksen, joka muuten toimi ihan uskomattoman hyvin. Sen ansiosta pääsin nopeasti etenemään 3.aidalle ja tekemään siihen pakkovalssin. 6.aita tuottikin sitten enemmän päänvaivaa. Ihan alkuperäiseen suunnitelmaan kuului, että olisin tehnyt siihen persjätön, mutta se olisi ajanut Hekaa aivan liian kauas 7.aidalta joten vaihtoehdoksi jäi vain yksi...SAKSALAINEN, se mörkö jota olen vältellyt henkeen ja vereen viimeiset 4 vuotta. Miksi? Siksi, että minä ja Heka törmättiin toisiimme niin pahasti että aloin ihan oikeasti pelätä käyttää sitä. Ei tuo kuitenkaan mikään mummokiituri ole. Mietin pitkään, mutta päätin että nyt on aika ottaa härkää sarvista ja ei sitä ikinä opi jos ei opettele. Olinhan minä vielä 4 vuotta sitten aivan aloittelija näiden uusien ja hienojen ohjauskuvioiden kanssa ja nyt on kuitenkin karttunut PALJON enemmän kokemusta ja uskallusta. Menoksi. 5.aidan jälkeen takaakierrolle, oikea ajoitus vastakkaisen käden vedon kanssa ja...diuuuuuuu! Sehän onnistui! Se ihan hitokseen onnistui! Menin tuosta onnistumisesta sen verran ekstaasiin, että en muistanut enää ohjata 7.aidalle jonka seurauksena Heka kiersi sen takaa. Mutta eipä kyllä harmittanut, saksalaisen onnistuminen oli jotain niin hienoa että kirjoitan tätäkin kirjaimellisesti ihan onnesta soikeana. Okei, eihän se mikään mallisuoritus todellakaan ollut mutta saksalainen mikä saksalainen ja ennenkaikkea olen ylpeä siitä, että uskalsin kokeilla sitä. Toisellakin kerralla se meni aivan yhtä hyvin kuin ensimmäisellä.

8.putkeen Heka irtosi hyvin ja oikeastaan koko rata kohdissa 9-14 rullasi melkoisen hyvin. Ensimmäisellä kerralla olin myöhässä ja Heka ei tästä johtuen lukinnut ollenkaan keppejä. Toisella kertaa sitten kerkesin reilusti Hekan edelle ja sain sen selkeämmin ohjattua kepeille. Varsinainen haaste oli taas siinä, että kepit piti suorittaa seinää ja tässä tapauksessa hallin pimeintä nurkkaa kohti. Sinnehän me sitten hetkeksi jumiuduttiin. Hekalle kepit on olleet aina yksi sen varmimmista esteistä ja luotinkin, että olisin voinut jäädä 15.aidan taakse ottamaan sitä vastaan mutta ei. Jouduin saattamaan sitä ihan viimeiselle keppivälille asti, mistä sitten johtui se että olin jatkossa taas aivan liian myöhässä. Keppejä saatiinkin hinkata kerta jos toinenkin ihan palkan kanssa, että saatiin ne onnistumaan. Tämä menee nyt ehdottomasti treenilistalle, etupalkan kanssa. 16.aidalle käännyin jo hyvässä vaiheessa jotta Heka ei ehtisi kaartamaan turhan pitkälle. 18.aidalle olin suunnitellut niistoa ja vaikka sinne kerkesinkin hyvin sitä tekemään, Heka laseroi tuon aidan täysin eri suuntaan ja Heidin kanssa huomattiin, että Hekan kohdalla siihen aidalle voisi viskileikkaus toimia paremmin. Ja jumatsuikka, sehän toimi! Miksi en keksinyt sitä heti silloin kun tutustuin rataan?! Loppurata sujuikin sitten kuin vettä vaan. Ihan mahtitreenit ja paljon onnistumisia! Enkä edelleenkään voi olla hehkuttamatta noita agilitykenkiä, en kadu hetkeäkään niiden ostamista. Kyllä niillä voi painaa menemään ihan eri tavalla kuin Salomoneilla, ihan kuin joku olisi asentanut niihin suihkumoottorit.

Niin ja tosiaankin. Tiistaina postipate toi Hekan uuden Back on Track-toppaloimen. Se on väriltään ja malliltaan sitä vanhempaa sorttia, mutta mielestäni tuo istuu Hekalle paljon paremmin kuin nykyinen malli. Onhan tuo vielä enemmän Hekalle kooltaan sopivampi, joten voi johtua siitäkin tuo istuvuus. Olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen, että ostin tuon. Huomenna on tiedossa Tiian kanssa piiiitkä ja syvällinen puhelinkeskustelu Hekan juoksu A:n tilanteesta. Nyt on niin hirmuinen treenimotivaatio, että varmasti raahaan persaukseni hallille useamminkin kuin vaan viikkotreeneissä. Niin paljon on ideoita ja toteutettavaa!

Käsitöitä

Vähän erilaista bloggausta - vaihtelua noille treenihöpötyksille. Kävin viime viikolla eurokankaassa katsomassa täkäläistä kangasvalikoimaa. Pääasiassa olin etsimässä tämän kuun KV-näyttelyn esitystä varten kultaista, mahdollisimman kiiltävää kangasta. Satiini sopi siihen tarkoitukseen kuin nenä päähän ja näin ollen erittäin ahkerassa käytössä ollut pesuvati sai jälleen uuden lookin.

Näyttelyn teemahan on tosiaan koirien kalevala ja vadin on tarkoitus esittää sampoa. Siitä puuttuu vielä bling bling-timantteja sieltä täältä, pitäisi saada ahteri raahattua johonkin askarteluliikkeeseen että saisin tuon ihan kokonaan valmiiksi. Ehtiihän sitä, näyttelyyn on aikaa vielä 2½ viikkoa.

Sen kerran kun sinne kankaiden ihmeelliseen maailmaan eksyin, nappasin samasta laarista hieman tummempaa pinkkiä, sekin satiinia. On ollut varmaan kohta jo puolisen vuotta projektina ommella Hekan kevythäkkiin kokonaan uusi häkkipehmuste, mutta aina se on vaan jostain syystä jäänyt ja lykkääntynyt. Tänään sitten otin itseäni niskasta kiinni ja ompelin tuosta pinkistä satiinista uuden häkkipehmusteen.

Se on nyt Hekankin mielestä testattu ja hyväksi todettu. Olen täällä muistaakseni sen aikaisemminkin maininnut, että satiini on materiaaliltaan varsinkin turkkirotuisten omaavien koirien suosiossa. Se ei kuluta tai takuta karvaa kuin esim. fleece. Ei sillä, että noilla sitä turkkia olisi koskaan mitenkään varjeltu, mutta huomaa että turkki on pysynyt paremmassa kunnossa kun siirryin käyttämään leveitä satiinipantoja. Miksi se ei silloin toimisi myös häkin pehmustemateriaalina? Nyt kun tähän ompelemisen makuun pääsin, niin taidan tehdä tuosta jäljellä olevasta satiinikankaasta uudet päälliset kummankin omaan petiin.

Part 7: Los Contactos

Oujeah, tänään oli taas Tiian valmennus Haukkuvaarassa. Treenissä keskityttiin pääasiassa kontakteihin, eli los contactos.

Tässä ratapiirros. Jokainen sai itse valita, mitä haluaa tehdä; Kisanomainen treeni? Kontakteja höystettynä muutamilla esteillä? Vai pelkkiä kontakteja. Lisäksi piti miettiä jo hyvissä ajoin etukäteen, mikä juuri oman koiran kohdalla kontakteissa mättää ja mihin halutaan puuttua. Hekalla on oikeastaan keinu ollut kontakteista se varmin - aina. Puomi on kohtalainen ja A:n kanssa on ehkä eniten riittänyt työmaata. Varsinkin nyt, kun siirryin sen kohdalla 2on 2offista juoksareihin. Hekalla tuppaa kisatilanteessa keittämään yli, mikä johtaa usein siihen, että se joko hyppää kontaktipinnan yli tai koskee siihen juuri ja juuri. Eikä tilannetta yhtään helpota se, että minä karjun sille sitä pysäytyskäskyä ja katson koiraa katseella: "nyt sinä muuten kuolet jos et ota sitä kontaktia!" Jotta Tiia pääsisi käsitykseen, millaisesta tilanteesta ylipäätään on kyse, tein radan kisanomaisesti esteillä 1-15. Sen kerran kun pääsin sitä keinua Hekan kohdalla kehumaan, niin eikö kaveri jo sitten tee "upean" lentokeinun heti alkuunsa. Kyllä pisti ihmetyttämään, sillä Heka on koko aksauransa aikana tehnyt tähän mennessä tasan 3 lentokeinua ja nekin ovat tapahtuneet kisoissa - ei koskaan treeneissä. Kun mentiin keinulle uudestaan, Heka tuli hyvin loppuun asti ja lähti sieltä vasta, kun keinun pää oli osunut maahan. Omasta mielestäni todella hyvä ja siisti stoppi. 8.aidalle tein ensimmäiseksi pakkovalssin ja jäin puomin vasemmalle puolelle ohjaamaan ihan sen vuoksi, että halusin varmistaa pysähtymisen.

Toisella kerralla siirryin puomin oikealle puolelle ohjaamaan leijeröimällä. Tarkoitus oli ottaa koiraan sivuetäisyyttä ja katsoa miten se sinne puomin alastulokontaktille pysähtyy. Uskomatonta kyllä, mutta tuo stoppi oli varmasti yksi hienoimpia mitä Heka on tehnyt. Tuo sitten mahdollisti sen, että kerkesin ajoissa 10.aidan taakse ja sieltä kierrättämään 11.aidan takaa. Seuraavaksi jumiuduttiin A:lle. Tai oikeastaan A:n ja putken erotteluun. En jaksa edes laskea, kuinka monta kertaa Heka meni A:n sijasta putkeen ja vaikka kuinka yritin Tiian neuvojen mukaan jyrkästi kääntää, ei lopulta auttanut muu kuin jatkaa ihan vain A:lta eteenpäin. Juoksarit on kyllä niin vaiheessa kuin olla ja voi ja videoltakin sen näkee. Keppikulma oli Hekalle yllättävän vaikea ja lopulta pyöristin sitä kulmaa niin, että Hekan oli helpompi sinne hakeutua. Valmennuksen toisen treenin aikana hinkattiin lopulta ihan vaan pelkkiä kontakteja.

Video puhukoon puolestaan.

Hekaa piti saada kuumennettua sen verran puomille mentäessä, joten otettiin sinne menoja sitten keppien kautta. Kuumuihan se ja kyllä se aika koomiselta kuullosti kun Tiia huutaa taustalla: "Hyvä, nyt Heka kuumuu. Lisää vaan!" Tiedätkö sen tunteen, kun koira tekee sata lasissa duunia, käy ihan kierroksilla ja kuumenee? Johan alkoi kontakteilla hajota, niin Tiiakin näki ne ongelmat. Loppuun otettiin vaan ihan pelkkää A:ta ja sehän hajoili nyt oikein urakalla. Lisäksi Heka kävi niin pirunmoisilla kierroksilla, että se kävi hyppäämässä tuon A:n takana olevat 2 aitaa, jotka olivat 55 cm KORKEUDESSA! Ei hyvää päivää ja vaikka mitä. Tiia sanoi, että Hekalla on ihan pirun kova luonne (minkä allekirjoitan täysin) ja sen ansiosta se ei ota itseensä mistään lentokeinuista, karjaisuista eikä se kyllästy yksittäisen asian jankkaamiseen. Ihailtava piirre, myönnän mutta välillä myös ihan helvetin rasittava. Mutta mitä sain Tiialta kotiläksyksi ja miten tästä eteenpäin?

Hekalla on keinu ja puomi hyvässä kuosissa, niistä ei tarvitse huolta kantaa. Toisin kuin A:sta. Tiia lupasi myös tehdä meille havainnollistamisvideon, miten juoksu-A:ta kannattaa Hekan kanssa lähteä viemään eteenpäin. Kotiläksyksi sain tehtäväksi katsoa ja selata Hekan vanhoja treeni ja -kisavideoita, poimia sieltä epäonnistuneet kontaktisuoritukset, koostaa niistä video ja lähettää se Tiialle. Tästä sitten käydään piiiitkä ja syvällinen puhelinkeskustelu. Valmennuksessa tuli niin paljon hyviä neuvoja ja ajatuksia kontakteiden opettamisesta esille, että täytyy taas ihan nukkua yön yli ja käsitellä sitä kaikkea huomenna uudelleen. Meillä on kyllä maailman ihanin, mahtavin ja välittävin agilityvalmentaja. Jokaisen agilityharrastajan pitäisi mielestäni käydä edes kerran elämässään Tiian koutsattavana - oli sitten ihan riviharrastaja tai kilpailija. Pääsin myös valmennuksessa "koeajamaan" uudet agilitykenkäni (VJ Sticky 2) ja ei edes sanat riitä kuvailemaan kuinka ihanalta ne tuntuivat juostessa. Pitoa oli paljon paremmin, ei tarvinnut pelätä liukastumista ja siksi tuntui että olin koko ajan ns. "kartalla" (jos kontakteja ei lasketa.) Suosittelen lämpimästi myös muille agilitaajille noita kenkiä. Ovat todellakin hintansa arvoiset.

Eilen olisi ollut joukkuemöllit Killerillä, mutta meidän treeniryhmästä ei ollut joukkuetta tiedossa niin päätin höllätä koko sunnuntain. Tänään menin suoraan valmennuksesta hallille kouluttamaan omaa ryhmääni ja hallissa ollut lämmityslaite oli sulattanut jäähileet hallin katosta, ne olivat pudonneet keinonurmelle ja jäätyneet siihen. Treeni piti suunnitella niin, etteivät koirat ja ohjaajat liukastelisi. Voi toivottavasti nuo jäät sulavat ennen torstaita. Haluan NIIN kovasti meidän omiin viikkotreeneihin ja Heidin silmien alle treenaamaan ennenkuin uusi jakso alkaa.

Kodin Terran eläinmaailman lanseeraus

Ensimmäinen kuukausi vuodesta 2014 on vedetty yli. Tänään olin Hekan kanssa melkein puoli päivää Kodin Terran eläinmaailman lanseerauksessa. Olin jo ennen vuoden vaihdetta lupautunut esittämään siellä 2 koiratanssinäytöstä, jossa olivat meidän lisäksi Jessica & Windy. Kuten edellisestä bloggauksesta kävi varmasti selväksi, tulin myös lupautuneeksi osallistumaan kahteen TOKO-näytökseen - olin se oikea möllien mölli.

Päivän ensimmäinen koiratanssinäytös oli kyllä aikamoista puuroilua. Tilaa oli kyllä tehdä (kehä oli oikeasti tosi hyvän kokoinen), mutta se oli pituussunnassa pidempi ja leveyssunnaassa kapeampi. Sen vuoksi meinasin useammankin kerran mennä liian lähelle kehänauhoja ja tämä sitten tietysti sotki omaa pääkoppaa sen verran, että ohjaaja alkaa sen seurauksena seota suunnissa ja omissa liikkeissään tämän tästä. Lisäksi Heka oli aivan ylivireessä ja en taas(kaan) saanut sen planeettoja täysin kohdilleen. No mitä siitä seurasi? Tarvitseeko edes sanoa? Satunnaisia haukkuja, jätättämistä ja vinossa seuraamista. Mutta ei tuosta voi Hekaa syyttää eikä se kyllä pahemmin jälkikäteen kyllä harmittanutkaan. Hekan tuntien olin melkein satavarma, että toisen esityksen se hoitaisi hissukseen ja hyvin. Niin tosiaan kävi.

Edelleen oli noiden suuntien ja oman liikkumisen kanssa jotain ihmeellistä tunarointia, mutta hei, kaveri on hiljaa! Heka yrittää aina parhaansa mihin se sillä hetkellä pystyy, ohjaajan törttöilyistä huolimatta. Ja onhan meillä toki takana 1½ kuukauden treenitauko koko koiratanssista (viimeksi messarissa kisattu), niin ihmekkös tuo jos on tatsi vähän hukassa. Videollla meidän esitys ei niin pahalta loppujen lopuksi näyttänyt, joten kehtaan sen hyvillä mielin julkaista. Freestylea ei esitetty ollenkaan, vaan keskityttiin ihan täysillä HTM:ään. Tuota Kristan biisiä on niin mahtava vetää, mutta pikkuhiljaa on siirryttävä eteenpäin ja aloitettava tekemään ihan uutta ohjelmaa.

Miten ne tokonäytökset sujui? Paremmin kuin osasin odottaa. Olin ihan extempore lupautunut myös minuutin mittaiseen paikkamakuuseen ja olin 100% varma, ettei Heka siellä pysy. Lähtihän se molemmissa näytöksissä sieltä n. metrin verran hiissaamaan ja nousi istumaankin, mutta olin aika yllättänyt että se sujui noinkin hyvin. Kovasti kaveri töitä teki, että sai itsensä hillittyä. Luoksepäästävyydessä Heka loisti, siihen olen kyllä varmasti kaikista tyytyväisin. Lisäksi näytettiin luoksetulo, seuraamista ja hetken mielijohteesta liikkeestä seisominen. Siinäkin Heka hiissasi n. puolen metrin verran kun käskin sitä pysähtymään, mutta noin kaikenkaikkiaan tuo piskihän suoriutui ensikertalaiseksi mielestäni hyvin. Kyllä se toko silti tuntuu meille ehkä vähän liian pilkuviilaus-lajilta, mutta oli kuitenkin kivaa kokeilla jotain erilaista. Jimin piti myös olla mukana edustamassa Jyväskylän kaverikoiria, mutta sillä on taas ollut silmien kanssa probleemia joten jouduimme jäämään pois. Mutta ei siinä mitään. Paikanpäällä jaettiin kaikenmaailman ilmaisnäytteitä mitä vähintään joka toinen oli tunkemassa handuun ja esiintymässä olleet koirat saivat pääsponsorilta Pro Planilta 3 kg:n ruokasäkit. Hekalle ei ko.sarjasta sopivaa safkaa löytynyt (enkä edes syöttäisi kun Heka on täysin viljattomalla), mutta Jimille sitten otin jotain lohipohjaista seniorinappulaa. Jimi kun syö tänä päivänä oikeastaan mitä vaan, vaikka kuivaa leipää.

Pyörähdin vielä kotiin mennessä Mustissa ja Mirrissä hakemassa lihoja ja ällöyybersöpöjä p****pusseja. Kaikkia varmasti kiinnosti. Tällä viikolla myös bongasin facebookin koirakirppikseltä erään henkilön myyvän aivan uusia, vanhan mallin Back on Track-toppaloimia. Hekallahan on ollut jo useamman vuoden ajan käytössä BOTin toppaloimi kokoa 36, mutta se on ollut kuitenkin vähän turhan väljä. Kyllä sillä on kuitenkin pärjätty. Ajattelin jossain vaiheessa (kun olen rikas), ostaa sille toisen BOTin toppaloimen kokoa 33 ja nyt kävikin tuuri, että saatiin tuo loimi edullisesti, 33-koossa ja ihan uutena. Loimi on jo postitettu, joten ensi viikolla sitä voi jonain päivänä odotella saapuvaksi. Koon 36 BOT meni myyntiin eikä se ehtinyt olla edes tuntia myynnissä kun se oli jo varattu. Keskiviikkona Minna kävi hakemassa osan kankaista ja Hekan uusi seuratakki on nyt työstettävänä. Maanantaina on taas Tiian valmennus Haukkuvaarassa, jiihaajee!

Heka YLEllä Prisma Studiossa

Hämmästyin aika tavalla kun yksi kaveri kirjoitti eilen facebookissa seinälleni: "Olit just äsken telkkarissa." Monttu auki siinä vaiheessa ja tänään selvisi, että kyseessä oli YLEllä pyörivä Prisma Studio. En kyllä tiedä miten me Hekan kanssa moiseen aiheeseen mittasuhteista liityttiin, mutta materiaali oli kuvattu koira2013-viikonloppuna ja Hekasta oli ko.ohjelmassa 2, n. 2-6 sekunnin mittaista pätkää. Kyllähän tuo keesinsä kanssa herätti huomiota ja hämmästystä.

Huomenna ei taas(kaan) ole agitreenejä pakkasen vuoksi (prkl), mutta onneksi sentään lauantaina on Kodin Terran lemmikkimaailman lanseeraus jossa olemme mukana molempien koirien kanssa. Jimi on paikalla edustamssa Jyväskylän kaverikoiria ja Heka esiintyy koiratanssinäytöksissä klo. 13.00 ja 15.00. Lisäksi ensimmäistä kertaa ever, lupauduin Hekan kanssa myös tokonäytökseen ja ne ovat heti koiratanssin perään. Minä en ole koskaan harrastanut Hekan kanssa tokoa. Agilitya varten olen opettanut sille tietysti istumisen, paikallaan pysymisen sekä ihan arkielämässäkin tarvittavan luoksetulon. HTM:n kautta se on oppinut seuraamaan. Katsotaan kuinka juipin käy, kerta se on ensimmäinenkin. Lupasin vakavasti harkita tokon aloittamista, jos Heka vetää siitä lauantaina pisteet kotiin.

Kodin Terrassa on tarjolla lauantaina kaikkea muutakin ja mainoksen voi katsoa tästä linkistä: 

Kodin Terran lemmikkimaailman lanseeraus

Pakkanen - tuo "ihana ystävämme"

Toisin sanoen; Ei todellakaan. Tämä on nyt vähän sellainen mitä meille kuuluu-viikkokatsaus. Löpinää laidasta laitaan. Eilen allekirjoittaneen purukalusto hoidettiin kuntoon ja olo on edelleen "vähän" pöhnäinen, mutta kyllä kannatti. Asiaan.

En edes muista milloin ollaan viimeksi käyty Jattilassa treenaamassa. Muistan vain, että olin silloin vasta toipunut polvitulehduksesta ja tatsi oli aivan hukassa. Se mikä meitä on viime viikkoina pidellyt visusti aisoissa, on liian kova pakkanen. Edellisellä viikolla to-pe välisenä yönä mittari tipahti -27,4 asteeseen. Hyrr sentään ja kaiken kukkuraksi JATin halli ei ole edes lämmitetty. Vaikka lämpötila onkin noin yleisesti suljetun tilan ansiosta erilainen, niin sielläkin pakkasraja on -10 astetta ja hallin digitaalimittari on hyrrännyt -11-12 pakkasasteen välillä. Kaiken lisäksi kennelyskääkin on ollut liikenteessä jonkin verran joten ei ole nyt yhtään huonompi vaihtoehto sekään pitää taukoa - jos Tiian valmennusta ei lasketa. "Kotiläksyjäkin" pitäisi päästä treenaamaan, listalla on vähän sitä sun tätä laidasta laitaan. Tahtoo jo treenaamaan! Onneksi tämä pakkanen ei ole mitenkään latistanut treenimotivaatiota, päinvastoin. Se on nostattanut sitä entisestään.

Voi sitä riemua kun säätiedotus enteili viikonlopulle lauhtuvaa.  Me tietysti otettiin Hekan kanssa tästä kaikki ilo irti ja ollaan nautittu ulkoilmasta kaikkien niiden kireiden pakkaspäivienkin edestä. Hekakin sai kevyemmän manttelin niskaansa, tossuja ei tarvittu ja kaveri sai olla suurimman osan lenkeistä kokonaan vapaana. Jimille on edelleen sen mielestä riittänyt ne normaalit peruskäppäilyt, vaikka yritänkin kovasti saada sitäkin juoksemaan vapaana - siinä onnistumatta. Jimi on sitä mieltä, että on silti aivan liian kylmä ja kirmailu on ehdottomasti evvk. Mutta jos tässä nyt pitää ihan rehellinen olla, niin mieluummin tämä pakkanen kuin ne kamalat kurakelit ja vesisateet.

Niin, siitä treenimotivaatiosta. Nostatin sitä vielä hieman lisää, selailemalla eri verkkokauppojen alennusmyyntejä. Berralta saa tammikuun loppuun asti kaikista tuotteista -20% alennuksen - myös AGILITYKENGISTÄ. Joko arvaatte kuka sortui? Olen oikeastaan aina jossain alitajunnassa miettinyt ihan agilitykenkien hankkimista, mutta se on jäänyt aina sille mietinnän tasolle. Viime kesänä ostin Salomonin XR Shiftit ja kyllä niillä on ollut kieltämättä hyvä kirmailla menemään. Nyt kuitenkin 3.luokassa kilpaillessani varsinaiseksi haasteeksi ovat osoittautuneet entistäkin haastavammat kiemurat ja en ole enää ollut noiden kenkien kanssa samalla "aaltopituudella." Pohjat noissa on ehkä vähän turhankin paksut, minkä vuoksi jalat ei käänny siinä tahdissa missä pitäisi. Kyllähän niillä nyt suhteellisen suoria 2.luokan ratoja pystyi juoksemaan ihan kevyesti. Viime valmennuksen jälkeen päätin, että nyt saa riittää ja tilasin itselleni tuolta Berralta VJ Sticky 2-agilitykengät.

En ole vielä päässyt näitä ihanuuksia "koeajamaan", mutta kuitenkin jalkoihin testanneina ne tuntuvat ihan supereilta! Uskoisin, että ovat sitä myös itse käytännössä. Sen verran hyvää palautetta ja käyttäjäkokemuksia olen kuullut. Menneellä viikolla olen myös viestitellyt paljon Minnan kanssa, joka otti projektikseen ommella Hekalle uuden "välikausi"-manttelin. Millainen ja mistä materiaaleista, se selviää myöhemmin.

Ja koska en pitkään aikaan ole tainnut koiratanssia mainita edes sanallakaan (wuhuu), on silläkin rintamalla kuitenkin tapahtunut yhtä ja toista. Pakkaspäivinä olen naksutellut Hekalle uutta positiota ja nyt ollaankin siinä pisteessä, että Heka tulee ko.positioon mielellään ja ollaan edistytty n. 2 metrin verran. Ko.positio olisi tarkoitus saada työstettyä siihen pisteeseen, että sen voisi ottaa seuraavaan ohjelmaan mukaan. Mitä?! Onko meillä uusi ohjelma jo?! Ei nyt sentään, mutta musiikki on valittu eikä se nyt itseasiassa uusi tuttavuus ole. Suunnittelin aikoinaan meidän ensimmäisen htm-ohjelman siihen, mutta se on rytmiltään vaativampi ja vaikka kerkesin sillä esiintyä jopa kahdesti, jätin sen taka-alalle kypsymään myöhempää käyttöä varten. Nyt se on kypsynyt tarpeeksi ja siihen pitäisi pikkuhiljaa aloitella tekemään jonkinlaista runkoa. Selkeä teema on jo: "3 words, 8 letters." 

Freestyleen suhteen onkin hiljaisempaa eikä aivoriihi pelaa läheskään samalla tavalla kuin htm:n kanssa. Eikä se kyllä edes haittaa, htm:ssä vaan on sitä jotain. Erilaista. Ensi kuussa ollaan Hekan kanssa jälleen esiintymässä kotinäyttelyssä, tällä kertaa koirien kalevala-teeman mukaisesti jonka parissa olen tässä kaikessa hiljaisuudessa puurtanut. Pitkään meni senkin suhteen, kun mietin mikä kohta kalevalasta kannattaisi toteuttaa ja mihin meillä on mahdollisuuksia se tehdä. Onneksi youtubesta on löytynyt erilaisia dialogeja ja runoja, joita olen toisinaan yön pimeinä tunteina kuulokkeet korvilla luukutellut. Näyttelyn ryhmäkilpailuista toteutaan jälleen livestream ja sieltä on mahdollista nähdä myös meidän esitys. Ajattelin nyt ensimmäistä kertaa tehdä tästäkin ohjelmasta kokonaan htm-painotteisen. Siitä tulee kyllä kiva vaikka itse sanonkin. Kaikkeen tähän ajatustyöhön liittyy tietysti myös mahdollisen rekvisiitan ja vaatteiden suunnittelu. Uskomatonta mutta totta, kaikki nuo ovat jo mielessä valmiina.