Laita nenä asialle ja mene itse perässä

Kyllä on lomalaisen elämä kiireistä. On se muuten veikeää miten se kalenteri tuppaa lomalla unohtumaan ja sitten hetken päästä saattaakin huomata, että hyvä kun rivit sivuilla riittää.

Tottakai sitä kalenteria täyttää suurimmaksi osaksi koiramaiset harrastukset. Viime viikon perjantaina herätin Hekan nenän taas töihin ja jatkettiin siitä mihin Ellin kurssilla kesäkuun lopulla jäätiin. Laatikkoetsinnän suhteen ollaan siinä pisteessä, että Heka selvästi tietää minkä laatikon se sieltä ilmaisee kun hajuna on eukalyptus. Ihan selvästi menee jo hajun perässä ja olenkin sitä sitten palkannut suoraan sinne hajun lähteelle. Koska laatikkoetsintä tuntuu jo olevan aika hyvin selkärangassa, nostin haastetta hieman ja mentiin äidin parkkihalliin töhöilemään. Heka pääsi autoon piiloon siksi aikaa kun itse piilotin eukalyptuksella höystetyn topsipuikon erään tolpparakennelman taakse. Vaikka etsittävä alue oli pieni, niin kyllä siinä useampikin minuutti kerkesi vierähtää mutta haju löytyi kuitenkin lopulta. Pientä tökkivyyttä oli siinä määrin, että Heka "kyselee" minulta turhan paljon -> Jos se ei hetken etsittyään löydä hajua, se ikäänkuin tulee luokseni kuin sanoen: "no anna lisää niitä ohjeita." Itse ilmaisun suhteen ei ole ongelmia, hajun löydettyään Heka jähmettyy paikoilleen ja nostaa toisen etutassunsa ilmaan. Jostain syystä siitä asennosta tulee mieleen joku seisova lintukoira.

Siirrytään astetta alemmaksi ja jatketaan toistaiseksi vielä laatikkoetsinnällä, jotta Heka saa enemmän luottoa itsenäiseen työskentelyyn.

Sunnuntaipäivän pyhitin kameran muistikortin tyhjentämiselle sekä kuvien läpikäymiselle, mutta siinä kaiken editoinnin keskellä iski ihan hirveä hinku lähteä kiekkoilemaan. Lenkkeiltiin Hekan kanssa allekirjoittaneen lapsuudenmaisemiin kun sää kerrankin suosi. Olen nyt harjoitellut pääasiassa erilaisia heittoja, jotta syyskuun kisoihin saisin ainakin kaksi niistä otettua mukaan itse esitykseen; Hammerista on tullut ihan ehdoton suosikki. tykkään heittää sitä ja Heka on saanut siitä enemmän koppeja kiinni kuin esim.floatterista. Kumma juttu. Lisäksi olen aloittanut opettamaan Hekalle uutta temppua. Se näyttää minun mielestäni muunnelmalta flipistä (virallista termiä en sille tiedä, joku asiasta tietävä voi hihkaista.) Kiekko on ohjaajan kädessä ja koira ikäänkuin ottaa sen siitä hypätessään suuhunsa tehden samalla flipin tyyppisen käännöksen ilmassa. Tosi näpsäkän näköinen jota halusin kokeilla, nyt kun Hekalla on jo flippikin hallinnassa.


Ehkä maailman SURKEIN kuvakaappaus videosta mutta kai siitä jotain selkoa saa mitä ajoin tekstilläni takaa. Heka on vaan niin sairaan makee frisbee-eläin.

Sain Julialta tänään viestin (koirakeskus Haukkuvaara Oy), että nyt olisi hyvä hetki laittaa syksylle hakuun agilityn valmennusryhmäpaikka ja nyt sitten odotellaan tietoa että mille päivälle sellainen saadaan. Mahtavaa kuitenkin kun asioiden selvittyä saan vihdoinkin mahdolliseen vakituiseen ryhmäpaikkaan. Mehän ollaan treenailtu Hekan kanssa nyt n.vuoden verran pääasiassa itsenäisesti, tekniikkaa hioten, käyden välillä Tiian + muiden valmennettavana, epiksissä ja olen saanut tuohon koiraan kyllä ihan erilaisen tatsin. Agility on sen kanssa nykyään aivan ihanaa kun vielä vuosi sitten tuntui että treenattiin liikaa ja se paine alkoi kiristämään omaa pinnaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti