tiistai 7. heinäkuuta 2015

Heinäkuu alkoi aksaamalla

Aiempi lupaus on pitänyt; Kiekot ovat pysyneet visusti kaapissa ja ollaan aktivoiduttu enemmän aksarintamalla.

Viime viikon torstaina käytiin ihan testailufiliksin kennelkerhon treeneissä. Tai no, sain erään tilaustyön toteutettavaksi ja ajattelin siinä samalla kentällä ollessani käyttää tilaisuuden hyödyksi. Tiesin että me ollaan molemmat jonkun verran ruosteessa, mutta kyllä siinä jälkeenpäin videota katsoessa näki aika karun totuuden. Heka ei kulkenut kunnolla ja muutenkin koko homma näytti ihan hirveältä töpeksinnältä. Yleensä olen pistänyt sen "hakee selvästi tuntumaa ulkokenttään"-piikkiin, mutta nyt ei kyllä todellakaan ollut mistään sellaisesta kysymys. Agilitya tavoitteellisesti harrastavat ja lajin parissa kisaavat tietävät miltä se tuntuu, kun koira ei kulje ja joutuu vielä "todistamaan" sitä menoa videolta. Meillä se syy siihen on puhtaasti se, etten ole päässyt Hekan kanssa luomaan kunnolla sellaista pohjakuntoa kuin mikä sillä pitäisi jo tässä vaiheessa olla. Hyvä kuntohan sillä on ja sen näki viime kuussa myös frisbeekisoissakin, mutta se ihan pieni draivi sieltä kuitenkin vielä uupuu. Viikonloppuna aloitettiin sen lopun draivin esiin kaivaminen uimisella ja monipuolisella liikunnalla.

Tänään oli sitten kunnon "testi" edessä, ilta kului leppoisasti Poppareiden järjestämissä epiksissä Haukkuvaarassa. 2 viikkoa sitten tuli ohimennen puhetta erään JunnuPopissa treenaavan junnun, Annin, kanssa puheeksi että mikäli hän haluaa, niin minun puolestani hän saisi käydä kisaamassa Hekan kanssa. Annin oma koira on tällä hetkellä lajista tauolla ja innokkaana hän tietysti tarttui tiaisuuteen. Heka pääsi illan aikana juoksemaan peräti 7 RATAA (!); Anni kävi hakemassa tuntumaa putkiralli-luokassa, kuten myös allekirjoittant sekä  me molemmat vielä konkariluokassa ottaen siellä myös uusinnat. Annin ja Hekan yhteistyö putkiralli-luokassa oli hienoa katsottavaa, 20 vp ja aika 22,25 s sekä minun ja Hekan aika 17,82 s ja 0-tulos.


Konkariluokkaa saatiinkin sitten odotella tovi jos toinenkin, mutta radat oli suunniteltu onneksi siten että vaihtoon niiden välillä meni aikaa korkeintaan 5 minuuttia. Konkariluokan rata oli ihan mahtava, yksi parhaimpia mitä olen ikinä juossut. Pieniä kinkkisiä yksityiskohtia, mutta sitten kuitenkin sellaista kivaa luukuttamista. Tämä oli Annin ihan ensimmäinen kerta ikinä konkariluokassa (joka vastaa tasoltaan 2.luokan rataa), mutta taisi pieni jännitys olla ihan hyvästä. Anni ja Heka taituroivat radalta puhtaan 0-tuloksen ajassa 32,79 s ja 2.sija! Minun kanssani homma ei sitten sujunutkaan niinkuin strömsössä. Molemmilla kerroilla tyyppi roiskaisi A:lla melko tyylikkään loikan ja toisella radalla yritin sitä toistamiseen korjata - tuloksetta. Heka sai kokea karvaan pettymyksen kun otin sen sivulle ja lönkytettiin radalta pois. Vire vain meni yksinkertaisesti liian yli tuossa vaiheessa (toki ratojakin oli takana jo monta) eikä Hekalla ollut tsäännssejä rytmittää sitä laukkaa oikein. Tuon A:n kanssa tullaan varmaan jatkossakin hakkaamaan päätä seinään, välillä se onnistuu ja toisinaan taas ei. Olen sen jo aikaisemminkin todennut, että ihan täysin tyylipuhdasta juoksaria tuskin tullaan aikaiseksi saamaan kun taustalla on se vanha opittu käytös. Annin kanssa A meni kuitenkin jokseenkin paremmin ja vire oli selvästi parempi. En aio repiä tuosta A:sta mitään stressiä, se on treenattavissa ja epäonnistumiset kasvattaa luonnetta.

Kaikista tärkeintä tänään oli kuitenkin se, että viime torstain kankeuksista ei ollut tietoakaan ja Heka kulki kuin rasvattu salama. Tuo oli juuri sitä Hekalle ominaista liikkumista; Se irtoili tapansa mukaisesti hyvin, haki esteet mutta oli silti koko ajan kuulolla. Ihan mielettömän upea tunne! Lisäksi olen pitänyt itseäni viime aikoina ruosteessa ja sitä varmasti olenkin, mutta tänään tuli taas se tunne pinnalle, että todellakin olin koirani arvoinen ohjaaja. En keksi radoista mitään muuta negatiivista kuin tuon A:n juoksarin. Lisäksi Annin ja Hekan hieno yhteistyö loistaa kirsikkana kakun päällä. Miettikää, näillä kahdella ei ole yhtään yhteistä harrastustaustaa takana ja ihan kylmiltään lähtivät kokeilemaan onneaan kisoissa. Ja noin hienosti meni! Olen Annista superylpeä ja sillä tytöllä on todellakin kirkas tulevaisuus edessä loistavana agilityohjaajana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti