sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

"Onneksi mestarikin voi välillä unohtaa radan"

Tuntuu jotenkin oudolta. On sunnuntai-aamu, kello näyttää tasan 8.00 kun aloitan tätä kirjoittamaan, koirat nukkuvat sikeästi ja aurinko alkaa pikkuhiljaa paistamaan. Minä jos joku, olen pitänyt itseäni aamu-unisena joten siksi on jotenkin outoa että olen hereillä jo tähän aikaan...ja vielä viikonloppuna! Olen silti äärimmäisen iloinen siitä, että minulla on jälleen kunnollinen vuorokausirytmi. Oma jaksaminen, motivaatio ja yleisesti sekä fyysinen että henkinen hyvinvointi alkavat olla balanssissa toistensa kanssa. Sen näkee koirien elekielestä, varsinkin Hekasta joka on kuin allekirjoittaneen peili. Olenkin nyt nauttinut tästä hiljaisesta aamusta kun ei ole kiire mihinkään ja ajattelin että nyt olisi hyvä hetki päivitellä blogiakin. Normaalisti bloggailen illalla ja/tai yöllä, mutta nykyisin olen iltaisin sängyssä viimeistään kymmenen jälkeen autuaasti unten mailla.

Minut tunnetaan taidetyöpajalla jo erittäin hyvin siitä, että vietän hyvin paljon aikaa koirieni kanssa, niiden kanssa harrastaessa ja kisatessa. Kun vastuukouluttaja toivottaa perjantaisin "nukkukaa, rentoutukaa ja levätkää nyt viikonloppuna oikein kunnolla", tuntuu jotenkin oudolta kun minulla harvoin on vapaita viikonloppuja. Jokaisella on tietysti oma tapansa relata ja viettää sitä viikonloppua, mutta minusta on ihan parasta lähteä vaikkapa kisa tai- valmennusreissulle. Perjantaina kuitenkin päätin että jos lauantaina nukuttaisi pidempään, en lähtisi mihinkään vaan höllättäisiin kotosalla. Heräsin kuitenkin eilen reilusti ennen kahdeksaa (ihan outoa!) ja päätin parin tunnin varoitusajalla, että lähdetään Hekan kanssa Taitaville Tassuille epistelemään.

Rundattiin siellä sitten kolmen startin verran. Ilmoitin Hekan rälläämään pahimmat höyryt hyppy/putkiluokkaan, jossa tultiin nollalla maaliin ajassa 14,03 s (-25,97 s.) Miniluokan paras aika, toiseksi nopein oli 14,83 s.) Tässä vielä video Hekan putkirälläilystä. En jaksanut sitä sen kummemmin editoida, vaikka se hieman kolkutteleekin että video on ihan raakaversio.


Kamalaa minkä numeron tein taas tuosta lähtötilanteesta, on se niin vaikeaa pitää edes se oma pääkoppa kylmänä ilman tuollaista show'ta. No ei siinä, jatketaan töitä sen asian kimpussa. Jostain syystä kuitenkin tuo meno näyttää ihan siedettävältä. Olen oppinut olemaan ohjausvalinnoissa tiukempi ja pitämään koiran hanskassa. Tuossa näkee hyvin, miten Heka on pienten hetkien ajan sinkoamassa ihan muualle, mutta sitten se kuitenkin korjaa, kääntyy ja kuuntelee.

Kisaavien luokkaa saatiinkin odottaa "tovi" jos toinenkin. Radalla oli karmea (kaikella rakkaudella) kahden SUORAN putken hässäkkä ja kun jo rataantutustumisessa meni pää sekaisin, ei se selkiintynyt yhtään sen enempää koirankaan kanssa. Päinvastoin, uusintakierroksella UNOHDIN radan ja hetkeen ei ole oma pää tuntunut niin tyhmältä. Mutta eipä tuo enää jälkikäteen haitannut, eräs kanssakisaaja meinaan totesi "onneksi mestarikin voi välillä unohtaa radan." Eihän me mitään mestareita olla, mutta sen kyllä allekirjoitan että kokeneemmallekkin kisaajalle voi joskus käydä näin. Sen unohduksen huomaa tuomarinsihteerin lapuista, että ensimmäisellä kierroksella kisaavien radalla aika oli 36,59 s (-23,41 s) ja uusinnassa 40,31 s (-19,69 s) kun jäin pyörremyrskynä pyöriskelemään ja miettimään minne rata jatkuu. Molemmilta kisaavien radoilta hylätyt tulokset (tai itseasiassa ketään ei hylätty vaan siitä tuli kymppi), mutta mitäpä niitä erikseen erittelemään. Kävipä muuten selväksi sekin, että Heka ei hae kovin hyvin suorien putkien ns. pimeisiin päihin vaikka se noin yleisesti irtoaa putkiin kuitenkin ihan kivasti. Tiia on kuitenkin käskenyt vaatimaan loppuun asti vaikka koira kuinka räkyttäisi siinä jalkojen juuressa. No näin tein ja sitten olin seuraavissa tilanteissa myöhässä. Onpahan taas yksi asia lisää mitä treenata, jippii! Olen kuitenkin kaikkiin ratoihin tyytyväinen ja yhteisen ajan puitteissahan me näissä karkeloissa käydään. Pitämässä kivaa. 

Perjantaina olikin ensimmäiset treenit uusien koulutettavien kanssa ja koska paikalle tuli vain kaksi treenaajaa, otin Hekan hallille mukaan ja treenasin sen kanssa sitten jälkikäteen. Keskityttiin pääasiassa puomin 2on 2offiin ja vaikka nostatin Hekan virettä juoksuttamalla sitä puomille putken ja keppien kautta, tuli se joka kerta oikeaan kohtaan, ALAS asti ja pysähtyi kirjaimellisesti kuin seinään. Äskenhän tuo duracell vielä loikki surutta yli eikä sillä tuntunut olevaan minkäänlaista käryä koko puomista. Nyt se oli palannut mieleen kuin salama kirkkaalta taivaalta. Sitä taas ei tiedä mikä on tilanne seuraavalla kerralla. Mutta saatiinpahan onnistumaan. Ohjauskuvioista otettiin poispäinkääntöä ja vitsit se on ihan sikanäppärä! Ei vaan toimi vielä muussa kuin treenitilanteissa ja se tuli eilen noissa epiksissäkin todistettua. Tulipahan testattua.

Tänään onkin sitten edessä Lotta Vuorelan valmennus enkä yhtään tiedä mitä on tiedossa. Kuitenkin hyvillä fiiliksin ollaan menossa treenaamaan ja eniten odotan niitä uusia näkökulmia ja neuvoja asioihin. Siitä tulee sitten ihan oma tekstinsä erikseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti