No niin. Nyt on käyty hakemassa uusia näkökulmia ja neuvoja Lotta Vuorelan valmennuksessa. Pakko kyllä heti näin alkuun todeta, että tykästyin Lottaan kaikinpuolin; Koulutustapaan, olemukseen...ihan kaikkeen. Rankkaan hänet kyllä Tiian lisäksi yhdeksi lempparikoutsiksi, vaikka ollaankin nyt vain yhden kerran päästy Lotan silmien alla treenaamaan. Voisin hyvin kuvitella lähteväni jopa sinne Riihimäelle asti treenaamaan.
Kenelläkään ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, millaisen radan Lotta oli suunnitellut, sillä mitään matskua emme saaneet etukäteen. Menin hallille sen verran ajoissa paikalle, että kerkesin hieman katsomaan edellisten ryhmäläisten suorituksia. Heti alkuun kiinnitin huomiota siihen, kuinka paljon radalla oli kohtia missä koiraa joutusi ns. vetämään itseään kohti. Hekalle nämä on olleet aina vaikeita, sillä se ei mielellään tule kohti vaan reagoi tosi herkästi tekemällä takaakiertoja. Lotta kuitenkin antoi eri vaihtoehtoja miten viedä juuri sitä omaa koiraa ja tätä piirrettä arvostan eri kouluttajissa tosi paljon. Ei pakoteta ketään juuri siihen tiettyyn muottiin "nyt teet näin kun minä sanon", vaan jokainen tekee siten miten se on omalle koiralle parhainta. Toki siltä omalta mukavuusalueelta on suotavaa astua toisinaan poiskin ja niin tein myös minäkin tänään. Opettelemassahan siellä oltiin eikä kisaamassa. 3.aidalle mietin pakkovalssia ja saksalaista, joista päädyin lopulta jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja se toimi ihan uskomattoman hyvin. Kepeille meno (kohta 5) oli vaikea, sillä siinä ihan vieressä oli putken suu tyrkyllä ja kyllähän se Hekakin sinne kahdesti sujahti. Korjasin kuitenkin omaa linjaani kohti keppien 2.väliä ja avasin Hekalle ns. "tien" kepeille ja sinnehän se haki oikeaan väliin. 6.aidalle vein ensin pelkällä vedolla ja takaaleikkauksella 7.putkelle. Ihan hyvä ratkaisu noin muuten, mutta sitten olin armottomasti myöhässä 8.putkella ja Heka sinkosi tietenkin puomille. Kokeiltiin Lotan neuvoilla ensin siten, että jätin Hekan tekemään kepit itsenäisesti sekä tein valssin 6.aidan taakse ja näin ollen kerkesin ajoissa ohjaamaan 8.putkelle. Josta siitäkin onnistuin ohjaamaan Hekan monta ker.taa ohi. 8.putkelle oli mahdollista tehdä joko japanilainen tai pakkovalssi. Meni vähän yli oman hilseen tuo japanilainen, joten päädyin pakkovalssiin joka olikin varsin näppärä ratkaisu. Ensin ajattelin tekeväni 8.putken jälkeen persjätön, mutta olin lähes varma että oltaisiin tuon koiran kanssa törmäyskurssilla joten Lotta neuvoi hyvän tavan viedä 8.putkella 11.putkelle asti. 9.aidalle takaaleikkaus ja sen jälkeen omalla hartialinjalla kerrot koiralle minne ollaan menossa.
No minähän ajattelin heti että ei se Heka minun hartioita lue, kun ohjaan sitä paljon jaloillani. Mitä sitten tapahtuu? Heka lukee hartialinjojani ja reagoi tuohon takaaleikkaukseen sekä kohti tulemiseen uskomattoman hyvin! A:ta ei tehty tänään ollenkaan, vaan jatkettiin 13.esteeltä (muurilta eteenpäin.) Ensimmäisellä kierroksella selvittiin ihan tuonne esteelle numero 23 eli puomille asti. Onnistuin jopa lähettämään Hekan 17.putkeen jäämällä itse muurin toiselle puolelle ja juoksemalla ottamaan sitä vastaan aidalle nro 18. 19.aidalle persjättö (joka oli muuten pirun hieno vaikka itse sanonkin) ja siitä hieno haku kepeille. Olin ihan puulla päähän lyöty, minähän juoksin ja Heka kuunteli. Harmittaa niin pirusti kun ekat pätkät ei tulleet videolle, sillä toisella kierroksella tuo koira tiesi omasta mielestään ihan tarpeeksi minne kuuluu seuraavaksi mennä. Virheitä tuli enemmän ja varsinkin tuota kohtaa 13.muurilta 18.aidalle asti hinkattiin ties kuinka kauan. Hekalla oli kiire allekirjoittaneen perään ja muurin toiselle puolelle jääminen putkeen lähettäessä ei enää toiminut. Lisäksi Heka lukitti putkesta tullessaan aitaa nro 19 ja se juoksi sinne ties kuinka monta kertaa. Palkkasin sen siitä sitten ihan erikseen, että reagoi merkkaukseen. Vaihdoin Lotan neuvosta selän suuntaa koiraan päin ja silloinhan se sieltä tuli ihan oikein eikä edes ollut näkevinään enää 19.aitaa. Ihmeellistä. Kokeiltiin sitten vielä 18.aidalle backlappia, joka kyllä oli loppujen lopuksi parempi vaihtoehto vaikka sen kanssa oli taas pienoisia ongelmia rytmittämisen suhteen. Sen ongelman näkee hyvin alla olevalta videolta.
Radan loppuosa 24-29 olikin sitten ihan selvää pässinlihaa. En edelleenkään voi uskoa, että Heka reagoi uskomattoman hyvin aidan nro 24 jälkeen tekemääni valssiin sekä vetoon ja vielä toiseen valssiin ennen putkea nro 26. Sillä ei ollut aikomustakaan lähteä lukittamaan ihan tyrkyllä olevaa toista aitaa. 28.aidalle vielä niisto ja siitä loppuun. Wuhuu! Vaikka rata tuntui alussa melko vaikealta ja olin ihan satavarma, etten saisi Hekaa vedettyä kohti eikä se reagoisi tiukoissa paikoissa yhtään mihinkään. Olin väärässä. No toisella kierroksella nimenomaan se Heka vähän väläytteli olemassaoloaan, mutta ei mitenkään häiritsevästi. Lotta kuitenkin antoi kotiläksyksi merkkausten harjoittelemista. Vaikka Heka on äärimmäisen irtoava ja se on hyvä asia, tulisi sen silti reagoida tarpeen vaatiessa tiukemmissa kohdissa ohjaajaan ja sitä pitää harjoitella. Kontakteille saatiin ohjeeksi treenata samalla kertaa sekä puomia, että A:ta ja Lotta painotti myös sitä käskyerottelua. Heka kyllä pari kertaa stoppasi puomilla ihan oikein, mutta sitten se myös testasi onnistuisiko pelkkä läpi juokseminen.
Olen kuitenkin valmennukseen tosi tyytyväinen ja tietysti Hekaan. Minusta jotenkin tuntuu, että nyt alan oikeasti hanskata tätä meidän tekemistä. Myös Lotta kehui Hekaa maasta taivaaseen, ei ole kuulemma eläessään nähnyt noin nopeaa ja irtoavaista villakoiraa. Olen hänen mukaansa onnistunut kouluttamaan irtoamista erinomaisesti. Lotta myös sanoi Hekan tekevän töitä kuin paimenkoira ja siitä ei uskoisi, että se on seurakoirarotu. Se on kyllä ihan totta ja eräs toinenkin kouluttaja on menneinä vuosina sanonut ihan samaa. Olipahan viikonloppu. Perjantaina aksaa, lauantaina aksaa ja sunnuntaina aksaa mutta kun sitä se vaan on...ihan parasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti