Jenna Caloanderin valmennus

On ollut melkoisen aksapainotteinen viikko. Maanantaina oli Tiian valmennus, keskiviikkona oman ryhmän koutsausta, perjantaina tuurasin toista kouluttajaa kennelkerhon agitreeneissä ja tänään päästiin taas Heksimiehen kanssa radalle, kun ollimme Jenna Caloanderin valmennuksessa. Olen lukenut Jennan blogia siitä hetkestä lähtien, kun hän voitti Neon-shelttinsä kanssa agilityn suomenmestaruuden. Kun selvisi, että Jenna on tulossa JATille kouluttamaan, ilmoittauduin tietysti heti mukaan. Jennalla itselläänhän on minikoiria ja halusinkin uusia neuvoja/näkökulmia nimenomaan tämän asian suhteen. Ja niitä tietysti sain, mutta aloitetaan ihan alusta kuitenkin.

Kannattaa klikata ratapiirros suuremmaksi. Toivottavasti se näkyy hyvin ja tekstistä saa jotain tolkkua, sillä blogger tykkää nyt näytellä keskisormea oikein urakalla. Tosiaan, ratapiirros ilmestyi foorumille torstain ja perjantain välisenä yönä ja yökukkujana aloin tutustua siihen samantien. Erilaiselta se kyllä vaikutti siihen nähden, mitä Hekan kanssa ollaan tähän päivään mennessä tehty. Kuitenkin on kivaa haastaa itseään vähän erilaisillakin tekniikoilla ja poistua sieltä omalta mukavuusalueelta. Kyllähän tuo päänvaivaa aiheutti, myönnetään. Olin kuitenkin katsonut youtubesta Jennan valmennuksissa käyvien videoita ja jossain alitajunnassa osasin tämmöistä rataa ehkä vähän odottaa. Pölinät kuitenkin sikseen ja itse asiaan. Menin hallille jo hieman aikaisemmin, jotta kerkesin seuraamaan edellisen ryhmän treenejä ja vähän katsoa, mitä tekniikoita ja ohjauskuvioita siellä käytettiin.

Sen kummemmin ei pölisemiseen käytetty aikaa, vaan Jenna käski lähteä suorittamaan rataa siten, kuin jokainen tekisi sen kisoissa. Alussa oli ongelmana 3.putken lukittaminen. Yllättääkö jos sanon, että Heka ei ensimmäisellä yrittämällä edes nähnyt koko putken suuta? Tuskin. Kaveri piti sitten toisella yrittämällä käydä ihan konkreettisesti keilaamassa sinne putkeen ja palkata siitä. No toisaalta, siitä eteenpäin ei sen lukittamisen kanssa ollutkaan enää mitään ongelmia. 3.putkesta ulos tullessa Hekalla ei jarrut pelittäneet. Jenna käski "valmistaa" Hekaa putkijarruun jo tuon putken suulla, kääntämällä selkää. Tismalleen sama juttu kuin Tiian valmennuksessa 3 viikkoa sitten. Kyllä muuten oli taas jarrut radalla mukana sen myötä. 5.putken jälkeen olin itse seota omassa ohjauksessani ja jostain kumman syystä olin kerran jos toisenkin, kierrättämässä Hekaa 9.aidan takaa vaikka se mentiin edestä. Meinasin 9.aidan jälkeen tehdä ihan perinteisen välistävedon ja kerran se onnistuikin, mutta Jenna oli sitä mieltä että Hekan vauhtia on ihan turha lähteä hidastelemaan moisilla ohjausvalinnoilla. Antaa sen mieluummin edetä koko ajan ja valita ohjaustekniikat sen mukaan, mikä vie sitä eteenpäin. Näin ollen 9.aidalla tehtiin kuivaharjoittelua sylikäännöksellä, sen jälkeen valssilla = tuplasylkkäri, (koira jäi vasemmalle puolelle) ja silloin sen sai tosi helposti ja hyvin kääntymään 10.aidalle. Heka tarjosi tuossa 9.aidalla moneen otteeseen viskileikkausta, mutta kun sitä palkattiin onnistuneista käännöksistä ja toistoista, alkoi se vauhdistakin sujua.

Otettiin vielä 5.putken kautta eteenpäin. Jäin taas turhaan varmistelemaan tuota 6.aidan takaakiertoa ja olin myöhässä 8.aidalla jarruttamassa Hekaa sylkkäriin. Jenna huomauttikin tästä moneen otteeseen. Heka lähtee takaakiertoon vaikka kentän toisesta päästä ja minun pitää vaan luottaa siihen. Taas se avainsana; Luottamus. Ensimmäisellä kerralla Hekalta meinasi taas jarrut unohtua ja otettiin yksi sylikäännösharjoitus vielä ihan kuiviltaan. Sitten alkoi toimia muutenkin ja uskalsin luottaa tuohon 6.aidan takaakiertoon. Hieman meinasi olla vaikeuksia sylikäännöksen jälkeen tapahtuvalla valssilla (mikä siinä on, ettei ne meinaa enää onnistua), mutta nopeasti kokosin pääni ja sain kuin sainkin ne valssit tehtyä. 11.aidalla unohdin aluksi tyrkätä ja Heka hyppäsi sen edestä ja toisella kerralla kun muistin tyrkätä, unohdin vetokäden jotta Heka olisi sieltä takaa lähtenyt hyppäämään. Kolmas kerta toden sanoo, niin myös tässä ja sitten onnistui kaikkinensa. Kepeillä tein jonkun ihmeellisen munauksen, kun aloin kesken suorituksen kaivaa lelua treeniliivin taskusta. Tottakai Heka pisti sen merkille ja se jätti kolme viimeistä väliä pujottelematta. Otinkin sitten ihan pelkät kepit ja pidin lelua koko ajan toisessa kädessä. Kepithän oli seinää kohti ja viimeisen kepin sekä seinän välillä oli matkaa vain puoli metriä, joten olin sikäli yllättynyt, että Heka kuitenkin pujotteli loppuun asti toisella kerralla.


Jenna halusi omien sanojensa mukaan "kiusata" meitä keskittymällä radalla kohtiin 5-12, joten kepeiltä eteenpäin jätettiin rata meidän osalta menemättä. Hyvä että kiusasi, nimittäin katson asioita jälleen aivan uudenlaisin silmin. Jenna kehotti treenaamaan Hekan kanssa tämmöisiä syheröitä, vääntöjä ja sylkkäreitä, eikä liikaa irtoamista ja kauko-ohjausta. Lisäksi omaan alakroppaan pitää kiinnittää huomiota. Käytän yläkroppaani todella hyvin, mutta lantiosta alaspäin riittää työmaata. Jenna laittoi vielä kohdat 8-11 ohjaamaan ilman käsiä, vain jalkoja/alakroppaa käyttämällä. Silloin huomasin eron. Tuntui melkein jopa luontevammalta ohjata jaloilla eikä käsillä. Minikoirilla useimmiten pää on ohjaajan polven alapuolella tai sen kohdalla ja siksi minikoiran kanssa kannattaa ehdottoman tarkkaan hallita myös alakroppa.

Jälleen tuli uusia asioita esille ja sain neuvoja siihen mihin kaipasinkin. Videolta pystyy paremmin havainnollistamaan ne asiat, mitä tässä selitin. Jenna on ihan mahtava kouluttaja ja ollaan varmasti menossa seuraavaankin valmennukseen kun sellainen tulee. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti