Tauti päällä, lämpöä, kurkussa pesii kaktus sekä poskiontelot ja otsaontelo on tulehtuneet. On oikein fresh olo etten sanoisi. Panacodia poremuodossa lärveissöniin, sen voimalla selvisin illan rallytokotunnista.
Ilmoitin meidät tosiaan helmikuun kv-näyttelyssä ilmaiselle tutustumistunnille Haukkuvaaraan. Vaihtoehtoina oli joko agility, arkitottis tai rallytoko ja tottakai käytin näin hienon tilaisuuden hyödyksi ja valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon. Rallytoko on kiehtonut minua lajina jo jonkin aikaa, mutta ajanpuutteen vuoksi en ole millekkään kurssille voinut ilmoittautua. Agility vie nyt suurimman osan ajasta sekä lisäksi kaverikoiravierailut Jimin kanssa. Koiratanssista olenkin pitänyt taukoa jo pidempään, ei vain aika yksinkertaisesti riitä kaikkeen vaikka kuinka yrittäisi. Onneksi meille tarjoutui näinkin kiva mahdollisuus päästä tätä lajia kokeilemaan.
Ihan aluksi Oona kertoi rallytokosta noin yleisesti lajina ja katsottiin läpi miten koirat osasivat seurata, mennä maahan sekä istua ohjaajan eteen. Meitä oli tunnilla yhteensä 7 koiraa (Heka mukaanlukien), mutta Oonalla oli hyvin aikaa jokaista koirakkoa kohti ja sainkin neuvoja mm. nopeampaan maahanmenoon. Seuraaminen on Hekalla hyvällä mallilla ja sen ei tarvitse onneksi olla yhtä tiukkaa kuin tokossa. Kerroin meidän tanssiharrastustaustasta ja se on todella suuri etu rallytokossa. Tätä samaa olen kuullut muiltakin koiratanssiharrastajilta. Tunnin alussa Heka oli valmis sinkoilemaan sinne, tänne sekä tuonne ja sillä menikin hetki, että vire laski sopivaksi. Kaikki pitäisi aina tehdä täysillä ja nopeasti. Itselläni meinasi olla aluksi ongelmaa kylttien hahmottamisessa ja Oona sanoikin, että se tuntuu alussa vaikealta kun pitäisi keskittyä sekä kyltteihin että koiraan. Vähän sama asia kuin agilityssa, pitäisi muistaa esteiden oikea järjestys ja vielä ohjata koiraa, mutta kaikki menee selkärankaan vain harjoittelemalla. Niin rallytokossa kuin agilityssa.
Ensimmäisellä kierroksella unohdin kokonaan sen, että jokaisen kyltin tulee jäädä viistosti ohjaajan oikealle puolelle. Toisella kerralla muistin tämän ja Oona oli rakentanut meille kylteistä pienen radan, joka meni näin:
- Yksi askel -istu, kaksi askelta -istu, kolme askelta -istu
- Vasemmalle spiraali
- Täyskäännös oikeaan
- Istu
- Maahan
Toisella puolella oli erilainen rata, mutta koin tämän helpommaksi meille. Hieman tuo hihna häiritsi Hekan suorittamista, sillä se työskentelee paljon paremmin ilman hihnaa.
Oonan mukaan Hekalla on jo seuraaminen hyvin hallussa, samaten likitulemiset ja melko moni muukin asia, joten jos päädyn rallytokon aloittamaan, meidän kannattaisi suoraan suunnata 2.kurssille. Hekassa on kuulemma potentiaalia myös kisakentille ja ensimmäinen koulutustunnus olisi helposti saatavissa pienten treenailujen jälkeen. Kun vain olisi sitä ylimääräistä aikaa, niin en epäröisi asiaa hetkeäkään. Täytyy katsoa asiaa uudelleen myöhemmin. Heka on kyllä siitä aivan ihana, että mitä ikinä sen kanssa kokeileekin, se on aina täydellä sydämellä mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti