Villakoirapyykkiä & ohjaustekniikoita

Itsenäisyyspäiväkin oli ja meni ja me vain oltiin. Käytiin äidin luona saunomassa, syömässä riisipuuroa ja illalla/yöllä katsottiin perinteisesti tuntematon sotilas. Tämän ja viikonlopun jälkeen oli sitten paluu takaisin normirytmeihin.

En tiedä miten osaan sen joka kerta, mutta tällä viikolla olin luvannut itselleni etten sovi mitään ylimääräisiä häppeninkejä tulevan viikonlopun vuoksi. No toteutuiko missio? Ei todellakaan, onnistuin jotenkin järjestämään joka illalle menoa; Huomenna menen peesaamaan uutta kaverikoirakkoa, Jimi pitäisi pestä ja trimmata, keskiviikkona erään koiratuttavan kanssa syömään, pese vuorellinen pyykkiä, koita pakata ja puhumattakaan siitä, miten huono vuorokausirytmi allekirjoittaneella on. Mira tulee hakemaan meitä perjantaina AAMUYÖLLÄ 4.30, että hallelujaa. Hekan sentään pesin ja trimmasin jo eilen, aplodeja. No joo, takaisin asiaan ja varmasti viikon tärkeimpään sellaiseen, nimittäin Tiian valmennukseen.

Osa 4 ja teemana ohjaustekniikat. Alussa Tiia piti taas sen perinteisen turinatuokion, jossa keskusteltiin hieman koirien juoksulinjoista, esteiden välien pituuksista ja mistä se koira kannattaisi ohjata jotta sillä olisi mahdollisimman sujuva linja seuraavalle esteelle. Kohta 6-7 mieluiten persjättö, sillä siitä koiralla oli ns. suorin reitti putkeen. Toki tuohon oli mahdollista tehdä myös takaakiertovalssi, mutta kyllä tehdessä tuo persjättö tuntui ihan selkeästi paremmalta. Toinen kohta 9-10 oli jokseenkin mielenkiintoinen. Lähes kaikki (itse mukaanlukien) olin ajatellut tekeväni siihen niiston, mutta kun taas puhuttiin mitä kautta koira saisi parhaimman juoksulinjan putkeen, ei tuo niisto todellakaan tuntunut loogiselta vaihtoehdolta. Siihen oli 2 vaihtoehtoa, joko saksalainen tai jos koira lukitsi 8.putken hyvin, 9.aidalle ennätti tekemään myös pakkovalssin. En tiedä miten olen voinut kehittää moisen kammon tuota saksalaista kohtaan, sillä tiesin sen jo sanomattakin että pakkovalssilla mennään Hekan kanssa. 13-14-15 valssattiin oikein urakalla. 16.aidalla oli mahdollista ottaa koira ikäänkuin vastaan "ihmisnuolella" tai sitten jos oli nopea koira, siihen eteen ennätti tekemään myös pakkovalssin. 20-21 Tiia jätti meille ns. vapaan valinnan, eli saatiin tehdä siihen omat villit kortit.

Keinulla piti (jos vaan pystyi) ottamaan koirasta sivuetäisyyttä, sillä muuten tuonne 13-14 aidoille olisi tullut liian kiire. Hekan kanssa ehdottomasti haastellisimmiksi kohdiksi osoittautui 9 ja 18.aidan pakkovalssit. Tulikö yllätyksenä? Ei. Sainkin Tiialta tähän ihan loistavan neuvon; Pakkovalssissa kannattaa kuvitella ranteisiin sellaiset pienet magneetit jolloin sen muistaminen ja ohjaaminen selvästi helpottuu. Pakko kyllä sanoa, että tuollaisen syöksysingon kanssa ei radalla mitään ranteissa olevia magneetteja ehdi toisinaan edes miettimään, joten ei nuo kyllä mitenkään täydellisesti onnistuneet. Ihmisnuoli sen sijaan yllätti täysin. Ajattelin, että Hekaa ahdistaisi tulla allekirjoittanutta suoraan kohti, mutta eihän se ollut siitä milleksikään. Sivuetäisyyden ottaminen keinulla onnistui myöskin, ensimmäisellä kerralla ohjasin itse todella epäselvästi minkä seurauksena Heka tuli huonossa linjassa keinulle ja se lähti sieltä liian aikaisin pois -> kontaktipintojen yli sekä ylös mentäessä että alas tultaessa. Kyllä kun taas paranti omaa otettaan ja ohjausta, niin johan alkoi kummasti kulkea. Ihmeellistä. Tuo valssihässäkkä onnistui kyllä ihan pro-hyvin, jotain pieniä aivopieruja tuli taas ohjaajan suunnalta mutta Heka kyllä paikkailee niin upeasti. Myös onnistuneista persjätöistä olin yllättynyt ja tuolla lopussa se meidän villi kortti oli nimenomaan persjättö. Tiian myötä olen alkanut enemmän luottamaan Hekaan ja sisäistänyt, että persjätössä on tärkeintä se katse joka pysyy koirassa koko ajan. Koira ei missään vaiheessa saisi hukkua sen aikana mihinkään.

Laitan tänne taas videon näkyville, niin näette sieltä tarkemmin missä kosahti ja mikä meni hyvin. Tänään oli kuitenkin enemmän onnistumisia ja ihmettelinkin, kun treenien jälkeen ei hiki virrannut juuri lainkaan. Tiia kun kuuli tämän niin sieltä tulikin aika topakasti: "No ensi viikolla sitten hikoillaan!" Että sitä ensi viikkoa odotellessa. Tänään sain myös tietää, että Tiia tulee jatkamaan valmennusta täällä Jyväskylässä tammikuussa. Tarvitseeko edes kahta kertaa kysyä ollaanko Hekan kanssa mukana. NO TOTTAKAI OLLAAN! Ihan huippua!