Meidän jouluaattoon tai jouluun nyt ylipäätään ei mitään kovin kummoista tai normaalista poikkeavaa kuulu. Täällä kotona Jyväskylässä sitä vietettiin, aattopäivän olimme äitini luona jonne tulivat myös mummini ja pappani. Syötiin, juotiin, avattiin lahjat, illalla käytiin äidin kanssa vielä hautausmaalla ja yöllä saunottiin. Perusmeininki. Tuolla säällä saattoi olla suurin vaikutus siihen, miksi ei tuntunut yhtään joululta. Jotain satunnaisia lumikasoja on siellä täällä, mutta noin muuten maa on ihan paljas ja vettä/räntää on tullut taivaalta melkein enemmän kuin laki sallii.
Kuitenkin hautausmaalla käydessäni bongasin ulkopuolella näinkin lumisen maaston, jossa käytiin koirien kanssa sitten lenkkeilemässä. Tosin ei tuotakaan kaistaletta taida enää olla, vettä on satanut niin paljon etten ole nähnyt kunnolla olohuoneen isoimmasta ikkunasta selvästi ulos. Vesi vain juoksee. Kyllä kieltämättä ottaisi vaikka 2-3 asteen pakkasen kuin jatkuvan vesisateen. On märkää ja kuraista. Koirat nyt eivät onneksi kovinkaan paljoa kuraa tai hiekkaa kanna mukanaan sisälle lyhyiden turkkien ansiosta. Katsoin hieman pidemmän ajan sääennustetta eikä talven tulosta ole kyllä tietoakaan. Ei sillä, että minä kaipaisin montaa metriä lunta ja 20-30 asteen pakkasia, mutta ei pieni lumikerros ja pikkupakkanen olisi yhtään pahitteeksi. Mutta näillä mennään ja siihen on tyydyttävä.
Koska tänäänkin on ollut kovin harmaa ja tylsä päivä, ajattelin hetken mielijohteesta lähteä Hekan kanssa hallille treenailemaan tekniikkajuttuja. Hallillahan oli hiljaista kuin huopatossutehtaalla kun kaikki ovat joulun vietossa, mutta alkoi tuo lorviminen kyllästyttää ja tiesin hallin olevan tyhjillään joten ei muuta kuin let's menoksi. Suunnittelin jo aikaisemmin etukäteen, että mitä treenaillaan ja muistin Tiian valmennuksen 4.kerralta loppuradan freestyle-osuuden. 5 eri tapaa ohjata. Valitsin viskileikkauksen ja jarrutuksen linjaan. En ole koskaan edes kokeillut Hekan kanssa viskileikkausta, mutta olen kyllä kuullut siitä. Onneksi äitini oli mukana apukätenä ja ottamassa treenit videolle.
Eihän se nyt todellakaan mikä loistava suoritus ole, mutta tämä olikin ihan ensimmäinen kerta viskileikkausta sekä minulle että Hekalle. Aluksi Heka ei yhtään hahmottanut tuota kääntymistä, vaan se palasi joka kerta hyppäämään aidan takaisin väärästä suunnasta. Kuten sanoin, onneksi äiti oli apukätenä mukana joten nakitin hänet hieman vinguttamaan flamingoa tuonne kauimmaisen siivekkeen viereen ja otettiin pari onnistunutta toistoa ihan pelkkää kääntymistä. Jätin flamingon vielä sinne ikäänkuin "varmistukseksi", mutta Heka oli jo sen verran hyvin tuon käännön sisäistänyt ettei se kerinnyt koko lelua edes huomaamaan. Videolta tuo kääntö näkyykin hyvin.
Toinen olikin sitten se jarrutus linjaan, mikä oli melkeinpä kuin ihan selvää pässinlihaa. Ikävä kyllä tuosta videolta se jarrutus ei ihan kokonaan näy, sillä kuvaaja keskittyi liikuttamaan kameraa vain Hekan mukana. Noin yleisesti ottaen olen kyllä todella tyytyväinen, kuinka hyvin Heka on oppinut jarruttamaan linjaan tultaessa. Yleensä se on ollut sitä, että se ei kovassa vauhdissa muista jarruttaa, vaan tulee täydellä vauhdilla kohti ja porhaltaa samantien ohi. Loppuun otettiin vielä kontaktisulkeiset puomilla, A:lla ja keinulla. A:n juoksaria piti hieman muistutella, sillä ensimmäisellä kerralla Heka ei juossut alas asti vaan tuli jostain kontaktipinnan about puolesta välistä alas. Jopa puomin ja keinun alastulon se rypeksi molemmilla kerran. Tein sellaisen radan, missä juostiin putkesta puomille, puomilta putkeen, putkesta A:lle ja A:lta suoraan keinulle ja siitä vielä kerran putkeen. Näin ollen sain Hekalle vähän niitä kierroksia nostettua, mutta sen oli ehdottomasti stopattava sekä puomilla että keinulla ja A sen pitäisi juosta ihan alas asti. Kyllä voisi sanoa, että kolmas kerta toden sanoo ja nyt se piti paikkansa. Täydelliset kontaktit, kaikilla kolmella! Siihen oli mielestäni hyvä lopettaa ja lähteä jäähdyttelylenkille.
Kotona vielä venyttelin ja hieroin Hekan. Se on ollut nyt viime aikoina vähän jumissa, mutta on kyllä auennut suht.hyvin joka kerta. Pitäisi vielä ennen Tiian valmennuksen alkua käyttää se joko hierojalla tai osteopaatilla.
 |
| (C) Jukka Pätynen -koirakuvat.fi |
Kovin on ollut agiltypainotteista tämä harrastaminen, mutta sitä se tulee olemaankin. Mitä koiratanssille kuuluu? Se on ehkä meidän kohdalla nyt siinä suvantovaiheessa. Ideoita uusista musiikeista tulee mieleen oikeastaan jatkuvalla syötöllä. Freestylea en ole pahemmin miettinyt, mutta HTM:n suhteen olen ajatellut toteuttaa uuden ohjelman jo mahdollisesti helmikuussa, kun meillä on yksi esiintyminen heti ensimmäisenä viikonloppuna. Musiikin olen jo 95% varmuudella valinnut. Jotain pitäisi meinaan olla jo mietittynä, sillä meillä alkaa koiratanssitreenit Haukkuvaarassa ensi viikonloppuna eikä sinne ole mitään mieltä mennä jos ei ole jotain, mitä lähteä työstämään. Kun vaan nyt keksisi, että mitä. Ehkä nyt ensimmäisenä keskityn suuntien opettamiseen, joista viime kisoissa huomautettiin. Tuohon valitsemaani musiikkiin meinaan sopii hirmuisen hyvin ainakin peruutusaskeleet. En aio muiden kanssa millään muotoa kuitenkaan kiirehtiä, nyt olen huomannut kuinka kivaa HTM Hekan kanssa on ollut ja haluan että se on sitä myös jatkossakin. Semmoisia kuulumisia ja ajatuksia täällä tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti