Sittenkin kastraatio?

Myönnän olevani sitä koulukuntaa, jonka mielestä oman mukavuudenhalun vuoksi urosta ei kastroida eikä narttua steriloida. Minulla on tällä hetkellä omistuksessani sekä leikkaamaton uros, että narttu. Heka on jo 10-vuotias ja Syke täytti vastikään 9 kuukautta. Syke sai ensimmäiset juoksut ja se lähti hoitoon viime sunnuntaina. Olen omistanut koiria kohta 13 vuotta ja nyt elämäni ensimmäisen kerran olen joutunut miettimään jomman kumman leikkauttamista. Osa syistä on ns. pakon sanelemia, mutta asiaan liittyy myös terveydellisiä syitä joista näitä jälkimmäisenä mainittuja syitä on lopulta sitten  tullut enemmän ilmi. Ne liittyvät pääasiassa Hekaan.

En ole kokenut tarpeelliseksi leikkauttaa yhtäkään uroskoiraani, sillä niistä palleista ei ole koskaan ollut niille oikeastaan minkäänlaista haittaa. Juoksuiset nartut eivät ole kiinnostaneet, ei ole ollut sisälle merkkaamista eikä oikeastaan minkäänlaisia "ongelmia" mitä leikkaamattomilla uroksilla usein luetellaan olevan. Heka kykenee harrastamaan ja kilpailemaan juoksuisten narttujen kanssa. Sen sijaan Syke alkoi kiinnostamaan sitä ja tottakai se nyt oli odotettavissa, kun kyseessä on saman katon alla elävä koira. Hoidon järjestyminen oli hieman haasteellista, mutta onneksi se saatiin lopulta selvitettyä. Hekaan tämä kuitenkin ehti vaikuttaa siinä määrin, että sitä alkoi närästämään piiiiiiiitkästä aikaa ja sen seurauksena tuli sitten hieman huonovointisuuttakin. Ruokahalu on ollut vaihteleva ja nyt Hekaan selvästi vaikuttaa se, että Syke ei ole kotona. Se on lievästi stressaantunut ja ihmeissään siitä, mihin sen kaveri on nyt yhtäkkiä vain hävinnyt.

Olen kyllä vannonut kaiken nimeen, etten aio 10-vuotiasta koiraa enää leikkaukseen viedä. Enkä tekisi sitä helpottaakseni omaa elämääni, vaan tehdäkseni Hekan elämästä helpompaa. Stressittömämpää. Tämä kaikki on saanut minut ihan ensimmäisen kerran ja vakavasti pohtimaan sitä, että olisiko kastraatiosta Hekalle enemmän hyötyä vai haittaa? 

Heka ei ole luonteeltaan mikään ihannekoira, vaikka jonkun silmiin se sellaiselta saattaa vaikuttaa. Sanotaan näin, että 90% se on aivan ihana koira, mutta sillä on huonoja puolia loput 10%. Sen suolisto ei ole normaali, Heka reagoi todella vahvasti pieniinkin muutoksiin elämässä ja se sitten näyttäytyy erilaisina suolistovaivoina, mm.närästyksenä. Siitä tulee selvästi huonovointinen ja kärttyisä. Luin eräästä blogista, kuinka eräällä leikkaamattomalla uroskoiralla oli ilmennyt vatsavaivoja ja stressiä kun testosteronitaso oli liian korkealla. Liika testosteroni ja agility olivat tehneet koirasta ylikiihkeän, vaikka noin muutoin se oli ollut uros lauhkeimmasta päästä. Summa summarum. Olen pohtinut sitä, että olisiko Hekan parempi olla, jos se pääsisi testosteronista elimistössään eroon tai se laskisi sellaiselle tasolle, ettei se vaikuttaisi enää siihen niin voimakkaasti? En usko kastraatiolla olevan mitään vaikutusta luonteeseen. Heka on rohkea, melko terävä ja joissain asioissa myös reaktiivinen.

Vaakakupissa painaa nyt erittäin paljon nimenomaan Hekan hyvinvointi. Ei oma mukavuus. Heka ei siis missään nimessä ole täysin tasapainoinen koira. Siis sellainen kuin mitä Syke on. Jos jollain teillä on siellä mielipiteitä, kokemuksia tai mitä vaan, kirjoita rohkeasti kommenttia tai lähesty sähköpostilla. Kuulen erittäin mielelläni aiheesta lisää tai olenko ihan hakoteillä omien ajatusteni kanssa.

Elosalama -ja superpalloaksaa

Onkohan jäänyt kirjaamatta peräti kahden viikon treenimerkinnät? Olen päättänyt etten kirjoita treeneistä enää jokaisesta erikseen, vaan koostan esim.Hekan ja Sykkeen harjoituksista yhteisiä blogitekstejä. Näin ollen jää tilaa ja näkyvyyttä myös muille jutuille.

Aloitetaan Hekasta. Olin viikko sitten sunnuntaina Haukkuvaarassa tuuraamassa agilityn alkeis -ja jatkoryhmän kouluttajaa hänen ollessa Top Team-leirillä. Haukkuvaara on ottanut jälleen kesäkaudeksi ulkokentän käyttöön, joten menin hallille reilusti aikaisemmin. Hekalle olin tehnyt jopa ihan suunnitelman mitä harjoitellaan - irtoamista sekä estelukitusta kauempaa, vaikka ohjaaja lähtisi vedättämään. Tämän idean sain Asunnan Iinan treenistä. Sen kerran kun treenit menee hyvin, en niitä tietenkään videoi. Hekalle tuntuu sopivan tämä "treenataan silloin kun on tarvetta"-ajattelutapa ja takaisin JATille siirryttyämme hommaan alkoi tulla ihan uudenlaista virtaa sekä toimivuutta. En tosiaan tiedä, mutta nyt kun minulla on valta päättää mitä treenataan (minähän sen koiran + sen vahvuudet sekä heikkoudet tunnen), treenaaminen sen kanssa on alkanut tuntua ihan erilaiselta. Keinua otettiin vielä erillisenä esteenä siivekkeen kierron kautta ja nyt se näyttää juuri siltä, millainen se on ennen ollut ja millaisena sen pitää pysyä. 

Täysillä päähän saakka ja poistua saa vasta sitten, kun keinu on osunut maahan. Vielä hetki sitten tuntui, että kaikki treenien suhteen on sekavaa + ohjeita lenti suuntaan sekä toiseen. Nyt ei ole sellaista tunnetta ollenkaan. Päinvastoin, nyt vaan uutta plääniä kehiin.

Sykkeen kohdalla on vähän samankaltaisia ajatuksia. Pentukurssia on enää hieman yli kuukausi jäljellä ja olen päättänyt, että sen jälkeen jatkan itsenäisellä treenioikeudella ja etenen sen kanssa toistaiseksi itsekseni. Uskon ja luotan siihen, että minulla on tietoa sekä taitoa koulia juuri sellainen agilitykoira, mitä haen. Sitten kun Syke täyttää vuoden, pohdin ryhmäpaikan hakemista. Olen kahden viimeisimmän pentukurssin treenikerran aikana saanut jo todella paljon asioita treenilistalle ja näiden kanssa kuluukin kesä kuin siivillä. Toissa viikolla aloitettiin muurin tolpilla takaakierrot ja kolmella aidalla eteenmenon harjoittelu + uutena esteenä rengas. Tuolloin Syke otti ensimmäisen kerran omasta liikkeestäni häiriötä. Tähän mennessä se ei ole reagoinut asiaan mitenkään. Näitä harjoitteita ollaan sitten tehty kotiläksynä oikein urakalla. Renkaan idean Syke hoksasi kymmenessä sekunnissa ja sitä olikin sitten kiva hyppiä edestakaisin.

Viime viikolla tarkastettiin takaakiertojen tilanne johon kouluttaja totesi "tämän ryhmän paras suoritus." Syke hakeutuu takaakiertoihin jo yllättävän kaukaa ja sitähän tässä tavoitellaan. Toiselle puolelle kenttää oli rakennettu koirien oma "DogLop" mistä löytyi pressua, rimaviidakkoa, tasapainotyynyä, lankkuja + ponnari jonka päällä oli lauta. Vähän sellainen alkeellinen keinu.

Tarkoitus oli, että pennut vain tutustuvat ja kävelevät eri pinnoilla kukin omaan tahtiinsa. Oli rapinaa, räminää ja tutisevia pintoja mutta Syke ei ollut millensäkään. Ainoastaan kahden lankun välissä olevaa väliä se hieman mutusteli, mutta noin muuten Syke oli omasta mielestään kuin huvipuistossa. Loppuun tutustuttiin uutena esteenä vielä pussiin. Muutaman kerran Syke juoksi pussin läpi hyvin (kouluttajan pidellessä kangasta ylhäällä), mutta sitten tuli stoppi. Vaihdettiin puolia, että kouluttaja piteli Sykettä toisessa päässä ja minä menin kutsumaan sitä ulos. Silloin Syke pisti työmoodin päälle uudelleen ja se tuli pussista läpi jo niin, että kangas kosketti sen selkää. Edes juoksupöksyt eivät haitanneet sen menoa.

Voi että kun minä NIIN nautin näiden kahden kanssa harrastamisesta!

Aikuinen nainen

Otsikko sen jo kertoikin. Syke täytti juuri 9 kuukautta ja tiistaina huomasin sen pedissä veritahroja. Ensimmäiset juoksut. Ei muuta kuin pöksyt jalkaan.

Mitään ennakoivia merkkejä juoksujen alkamisesta ei ole ollut. Mitä nyt ehkä hieman valikoiva ruokahalu viime viikon sunnuntaina, mutta pistin sen ihan puhtaasti helteiden piikkiin. Taisi sitten loppujen lopuksi olla juoksuista johtuvaa. Syke on pöksyjensä kanssa ihan sinuit. Antaa niiden olla päällä, ei yritä repiä tai keplotella itseään niistä pois ja liikkuu niiden kanssa täysin normaalisti. Nyt kiitän itseäni siitä, että totutin Sykettä noihin housuihin lyhyitä hetkiä kerrallaan jo paljon aikaisemmin. Voin lämpimästi suositella myös muille.

Suurinta osaa on kiinnostanut, että mitä Heka on tästä tuumannut. Kuva puhukoon puolestaan.

Heka pikemminkin kiertää kaukaa kuin sanoen "vie tuo pois." Hekaa ei ole oikeastaan koskaan kiinnostanut juoksuiset nartut. Ei edes tärppipäivillä olevat. En kuitenkaan voi tähän 100% varmuudella nojata, joten Syke lähtee ensi viikoksi eräälle kaverilleni hetkeksi evakkoon. Oli vähän turhankin jännittävää löytää sille hoitopaikka, sillä kasvattaja ei pystynytkään muuttujien vuoksi ottamaan Sykettä heidän laumaansa. Hekaa taas ei kukaan halua enkä kyllä sitä mielelläni edes anna hoitoon noiden mahajuttujen vuoksi. Syke on paljon helpompi hoidokki kaikinpuolin.

Myöhemmin on tarkoitus palata toisessa bloggauksessa enemmän viime aikojen treeneihin ja tapahtumiin tarkemmin.

Nakupetteri -ja pirkko missikisoissa

Vastapainoa agilitylle on haettu tällä viikolla misseilyn merkeissä. Torstaina tehtiin pieni roadtrip tuohon naapuriin, Muurameen, missä mätsärin järjesti Muuratpartio ry.

 

Kuva - Sanna Hokkanen

Syke nappasi elämänsä ensimmäisen sijoituksen ollen lopulta pienten pentujen SIN 3! Hieman ehkä huvitti tuo palkinnoksi saatu huopakukka, mutta ajatus on tärkein ja hienohan se on.

Tänään sitten pyörähdeltiin puolestaan Keski-Suomen Eläinklinikan järjestämässä mätsärissä. Alunperin oli tarkoitus viedä vain ja ainoastaan Syke kehään, mutta koska veteraaneille oli oma kehänsä, vein sitten Hekankin. Aiemmin kyllä vannoin ettei enää ikinä. Never say never. Heka tietää nämä hommat ja se oli lopulta veteraanien SIN 3. Ensimmäistä kertaa minulla oli kaksi koiraa eri kehissä ja meinasi tapahtua ne perinteiset, eli kehät olivat mennä päällekkäin. Onneksi näin ei lopulta käynyt.

Syke oli paljon paremmin kuulolla kuin torstaina ja heiluvan hännän saattelemana Syke oli lopulta pienten pentujen PUN 2. Palkinnotkin olivat erittäin runsaat ja niihin oli panostettu. Ruokaa, lisäravinteita, shampoota, leluja, herkkuja, ruusukkeet sekä Sykkeelle myös pokaali. Oli oikein kiva viettää lauantaipäivää vähän erilaisissa merkeissä.

Viikon päästä olisi myös mätsäriä tarjolla, mutta nyt kutkuttelisi enemmän lähteä kehäilyn sijasta valokuvaamaan. Katsellaan.

4 kiloa täyttä elämäniloa

Syke täyttää aivan lähipäivinä 9 kuukautta ja sain facebookin kautta toiveen, että olisi kivaa pitkästä aikaa lukea millaista meidän arki on nykyään. Oikeastaan asia ikään kuin "unohtui", sillä kaikki tuntui etenevän nopeasti ja omiin odotuksiin nähden helpommin. Syke ei ole enää mikään pikkupikkupentu, vaan miltei jo sukukypsä tyttönen. 

Ylivoimaisesti eniten kysellään siitä, että miten Heka ja Syke tulevat nykyään keskenään toimeen. Voin kertoa, että oikein hyvin. Hekalta on jäänyt sekin natseilu pois, ettei se enää jaksa välittää vaikka Syke leikkii itsekseen sisällä. Jotenkin tuntuu siltä, että nuo koirat ovat kumpikin päässeet toistensa tavoista sekä piirteistä perille ja ne kunnioittavat toisiaan näiltä osin. Ulkona tykkäävät juosta kuin arojänikset toistensa perässä, mutta tässä on vielä Sykkeellä hieman opeteltavaa, ettei kaverin kylkeen noin vaan tulla ja taklata. Onneksi Heka osaa antaa tästä sille "palautetta" ja perille on kyllä mennyt. Ylipäätään olen erittäin tyytyväinen siihen, että kuinka nopeasti Heka sitten lopulta hyväksyi Sykkeen osaksi porukkaa. Minä nimittäin ajattelin, että vasta nyt oltaisiin siinä tilanteessa mutta se tapahtui jo paljon aikaisemmin. Lisäksi minusta tuntuu siltä, että Hekakin on voinut "henkisellä" tasolla paremmin kun se sai lajitoverillista seuraa.

Eikä Hekaa liiemmin kiinnosta, vaikka nykyinen lajitoveri onkin narttu. Käsittämätöntä. 

Mitä tulee sisäsiisteyteen, niin tämä oli Hekan lisäksi se asia jonka kuvittelin vievän hurjasti aikaa. Sykehän on alkutalven pentuja ja kun se oli ollut meillä yhden päivän, satoi ensilumi maahan. Eihän sinne kylmään maahan ole kiva kyykätä, ajattelin minä. Syke sen sijaan oli toista mieltä. Sisällä sillä oli sitten käytössä sellainen kengille tarkoitettu kurakaukalo, missä oli pissa-alusta ja uskokaa tai älkää...matot saivat olla rauhassa koko ajan! 

Jos en syystä tai toisesta ennättänyt viemään Sykettä ulos, se meni aina sinne kaukaloon ja teki hätänsä sinne. Tästä kiitos kuuluu tottakai kasvattajalle, joka oli jo ennen Sykkeen kotiutumista opettanut pentua tekemään tarpeensa tarvittaessa kaukaloon. Suosittelen muuten muillekkin joilla on pentu talossa tai tulossa, tuollaista kaukaloa ja pissa-alustaa. Taisi olla jotain tammi/helmikuun vaihdetta, kun Syke ei enää siitä kaukalosta välittänyt, se teki tarpeensa joka kerta ulos ja helmikuun lopussa otin koko helahoidon pois näkyviltä. Syke oli silloin n.5 kk ikäinen.

Ikää Sykkeellä on jo sen verran, että ensimmäiset juoksut voivat käytännössä alkaa ihan milloin tahansa. Kyselinkin kasvattajalta mistä "merkeistä" juoksujen voi odottaa olevan tulossa, mutta ainakaan vielä sellaisia ei ole näkynyt. Vaikka tuolla aiemmin kerroin, että Heka ei liiemmin välitä vaikka sen nykyinen lajitoveri onkin narttu, niin olen silti päättänyt että Syke lähtee juoksujen tärppiajoiksi kasvattajalle hoitoon.

Syke ei välitä lenkillä toisista koirista, ei pörise tai jää tuijottelemaan. Vilkaisee kyllä, mutta sitten jatkaa tyytyväisenä lenkkeilyä. Aivan kuten Hekakin. Autoilu on osa meidän elämää todella vahvasti ja sekin sujuu kuin vanhalta tekijältä. Kun auto starttaa, molemmat koirat kääntävät kylkeä sekä alkavat nukkua. Trimmaaminen, konetyöt, kynsienleikkuu ja korvien putsaaminen sujuvat kuin vettä vain. Oikeastaan koko tämän pentuajan olen keskittynyt suurimmaksi osaksi sellaisiin arjen perusjuttuihin - hihnakäytökseen, autossa/julkisissa matkustamiseen, trimmaamiseen jne. Heka osasi samassa iässä jo turhan paljon kaikkia ylimääräisiä temppuja, joten Sykkeen kohdalla olen tarkoituksella tehnyt asioita eri tavalla. Nyt kun ne alkavat olla sillä jo "selkärangassa", on ruvettu lisäämään juurikin agilityyn tähtääviä harjoitteita yms.

Syke on aivan mahtava! Ehkä hieman höseltävä, se ei mieti ennen kuin tekee mutta jäänee ajan myötä sitten pois.

MTV:n haastattelu - Dagsmark Petfood Oy

Yhteistyössä: Dagsmark Petfood Oy

Eläinystäväni-messuilla Laura (Dagsmark Petfood Oy) kysyi, että olisinko halukas olemaan MTV:n haastateltavana liittyen Savon sopivuuteen Hekalle. Ei tarvinnut kahdesti miettiä, tottakai olin. Hän halusi haastatteluun nimenomaan sellaiselta koiranomistajalta kokemuksia, jonka koira on selvästi hyötynyt ko.ruuasta.

Juttu on luettavissa kokonaisuudessaan täältä: 

Kääpiövillakoira Heka sai avun vatsavaivoihin ruokavaliosta: ”Voi paremmin kuin koskaan”

Miks hidastaa, ei oo hyydytty ennenkään

Kiireisen sekä helteisen viikon päätti tänään JATin perinteiset äippäpäivän aksakisat, minne olin ilmoittanut Hekan hyppy -ja agilityradalle. Kova oli hinku saada omalle äidille lahjakukat, mutta ne pitikin sitten hakea ihan kukkakaupasta.

Hyppyradan tuomaroi Riikka Kankainen. Rata sisälsi hyvin haasteita ja varsinkin makseja seuratessani oman radan jälkeen, hahmottui ne ansakohdat sieltä ihan eri tavalla. Hekan kanssa startattiin mineissä jo heti toisena, joten ei siinä paljoa ennättänyt mitään seuraamaan kun piti olla jo lähdössä. Koska Heka on Heka, ensimmäinen rata oli yhtä kaahotusta. Se on nyt muutaman välivuoden jälkeen keksinyt, että lähdöstä saa tulla omin luvin. Siinä vaiheessa se "pallo" on täysin koiralla ja Heka ennätti rekisteröimään putken väärän pään, ennen kuin minä kerkesin kissaa sanoa. Tästä siis HYL.

Agilityradalle tuomariksi vaihtui Salme Mujunen ja oli muuten kivan oloinen rata. Meillä oli tässä vaiheessa odottelua takana lähes 3 tuntia ja kuvittelin Hekan höyrynneen pahimmat savut pois, mutta mitä vielä. Se ei kiihdyksissään malttanut hypätä kunnolla edes ensimmäistä hyppyä -> rima alas ja keppien jälkeen koira ryntäsi kuin mielipuoli 4.aidalle, piitaamatta ohjauksesta. Se olisi pitänyt siis suorittaa takaakiertona, Heka meni edestä. Silloin päädyin keskeyttämään ja kävelin radalta ulos. Tuollaisessa mielentilassa olevan koiran kanssa ei ole viisasta jatkaa. Ei tule muuta kuin paha mieli. Lähdössä se sentään pysyi tällä kertaa, joten edes jossakin jäätiin plussalle. Eikä muutoin ole missään muussa moittimista. Heka kymppivee jaksoi erinomaisen hyvin siinä helteessä ja liikkui yhtä nopeasti kuin ennenkin.

Pitkiin aikoihin ei ole ollut surkea fiilis kisojen jälkeen. Nyt on. Agility on laji, joka on tunteita täynnä ja ne vaihtelee laidasta laitaan. Tiedän nytkin, että hetken ryven pohjamudissa sekä itsesäälissä, kunnes sisuunnun tarpeeksi ja huomaan taas treenaavani + täytteleväni kisailmoittautumisia. Kai se pohjamudissa pyöriminen on välillä välttämätöntä. Meinasin ilmoittaa Hekan ensi viikonlopulle Laukaaseen, mutta päädyin säästämään lahjakortit alkusyksyyn.