Ihan näätää jäädä hyytyy tai painaa päätä tyynyy...

Helmikuun viimeinen päivä ja huomenna on jo maaliskuu. Apua. Kuluneella viikolla meinasi mennä maailmankirjat täydellisesti sekaisin, kun iski ihan kamala motivaatio-ongelma AGILITYN suhteen. Can't believe. Oltiin tietysti molemmat väsyneitä viime viikonlopun näyttelyrupeamasta, mutta ei se palautuminen kestä yhtä tai kahta päivää pidempään. Agilityssa riittää vino pino treenattavaa ja on ollut oikeasti melkoisen vaikeaa valita, että mitä voitaisiin treenata. Liikaa asiaa, liikaa kaikkea. Nyt vaan ei passaisi yhtään antaa itsensä lipsua, kun olen saanut niin hyvän tatsin päälle. Lisäksi olen uuden koulutusjakson alkaessa paneutunut enemmän koutsattavieni tavoitteisiin ja suunnitellut treenejä niiden pohjalta, omat treenailut on jääneet melkoisesti taka-alalle. No, tänään kuitenkin skipattiin se kotisohva ja paineltiin hallille.

Ollaan tehty boksiharjoituksia viimeksi 2½ viikkoa sitten ja se on ihan luvattoman pitkä aika. Vaikka olen saanut luvan kaltevoittaa boksia, en sitä tänään kuitenkaan tehnyt sillä halusin muistutella boksiin juoksemista ja vahvistaa oikeanlaista, ylös ponnistavaa laukkaa boksin ollessa maassa. Eipä sitä tarvinnut paljoa muistutella, Heka tiesi heti mistä on kyse ja boksiin juokseminen ja ponnistava laukka näyttivät tosi hyviltä. Täytyy vähän nyt kysellä tuosta kaltevoittamisesta, että miten se käytännössä tehdään ja mistä lähdetään liikkeelle. Hyvältä kuitenkin näyttää.

Ohjaustekniikoista treenattiin saksalaista sekä kepeille lähetystä + liikettä vasten. Tuo keppitsydeemi kannatti ehdottomasti ottaa treenin alle, vahvistin kohti tulemista ensin ihan pienillä pätkillä ja lopulta onnistuin pääsemään n. 1½ metriä keppien toiselle puolelle Hekan vielä pujotellessa. Vahvistelua se toki vielä vaatii ja reilusti, mutta suunta on oikea. Entä se saksalainen? Enää en juurikaan pelkää käyttää sitä, pieni pelko persiissä on kuitenkin edelleen olemassa, mutta itsevarmuuteni sen käyttämisen suhteen voimistuu koko ajan. Otin sitä ensin ihan pelkästään kahden aidan yhdistelmällä, mutta lopuksi tein sen vauhdista, pienellä radanpätkällä ja hienosti muuten onnistui. Siirryin vielä 1.kentälle, missä tehtiin viskileikkausta, takaaleikkausta ja hirttoa putkeen oikealta puolelta ohjatessa, joka on Hekalle se haasteellisempi puoli. En käytä sanaa "väärä", koska agilityssa ei ole väärää eikä oikeaa puolta. Viskileikkauksen kansa oli alkuun vähän ongelmia, en kääntänyt kroppaa tarpeeksi selkeästi jolloin Heka kääntyi hypättyään heti takaisin. Otin muutaman toiston ihan pelkästään lelun kanssa ja kun muistin olla kroppa kääntyneenä oikeaan suuntaan, silloin onnistui. Erityisen tyytyväinen olen noihin hirttoihin/takaaleikkauksiin. Heka ei yhtään epäröinyt tai jäänyt pyörimään putken suulle. Oli kyllä tosi kivat omatoimitreenit, paljon onnistumisia ja ennenkaikkea sain napattua motivaatiosta uudelleen kiinni. Irti en muuten enää päästä. Kotiin päästyämme päätin vielä hieroa ja venytellä Hekan. Nyt kun olen tehnyt tätä oikeastaan jokaisen treenin tai kisan jälkeen, olen huomannut varsinkin Hekan selkälihasten olleen paljon paremmassa kunnossa.

Palataan viime viikonloppuun vielä sen verran, että Minna oli saanut Hekan uuden seuratakin valmiiksi. Tältä se näyttää.

Päällikangas on mustaa, laminoitua, vedenpitävää tuulipukukangasta. Takin oikeassa liepeessä, reiden kohdalla on heijastinkankaasta ommellut kuviot; Hertta ja pataässä jotka esiintyvät myös ACEn logossa. Nuo olivat mielestäni parhaiten toteutettavissa.

Tässä vielä kuva takista miltä se näyttää toiselta puolelta. Vasemmassa liepeessä, tismalleen samassa kohdassa reiden tienoilla on minun suunnittelemani Heka-siluetti joka sekin on tehty heijastinkankaasta. Itseäni ärsyttää suunnattomasti se, että lähes kaikki rotutuotteisiin saatavat villakoiralogot ovat juuri niitä sellaisia, millaisiksi useimmat tavalliset kaduntallaajat tämäm rodun kuvittelevat; Jalkapampulat ja peffapallot. Ehkä se ärsytys johtuu siitä, että omat koirani eivät moisessa leikkauksessa ole ja en vaan pysty ajattelemaan että Hekan takissa olisi jokin pampulapuudeli. Tuo sama siluetti löytyy myös allekirjoittaneen takista ja niin ikään, Minnan Hekalle ompelemasta pannasta. Halusin Minnan kokeilevan takkiin uudenlaista vuorta ja kuten kuvasta näkyy, se on satiinia. Olen sen jo täällä maininnut, että materiaalina satiini on turkkiystävällisempää kuin esim fleece eikä se kuluta karvaa yhtään liukkautensa ansiosta. Jimillä ja Hekalla on lisäksi käytössään satiinipannat ja niiden hankkimisen jälkeen en ole juurikaan muunlaisia pantoja niillä käyttänyt. Nyt kelpaa edustaa ACEa kisakentillä. Takki on ns. ohuempi hieman villeämmille keleille ja sadeilmoille.

Maanantaina olin Jimin kanssa kaverikoiravierailulla kehitysvammaisten asumisyksikössä, kotikartanossa joka sijaitsee ihan meidän nurkilla. Kotiovelta sinne on matkaa vajaat ½ kilometriä. Kotikartano on nimensä mukaisesti todella kotoisa ja pieni paikka, juuri Jimille sopiva vanhainkotien ja vanhusten palvelukeskusten lisäksi. Olisi kyllä niin mahtavaa jos tästä saataisiin Jyväskylän kaverikoirille ihan vakituinen vierailukohde.

Siinäpä meidän kuulumiset ja jo 2 tunnin päästä käännetään kalenterit maaliskuun puolelle. Heka on tutustunut viime päivinä naksuttimen avulla tasapainotyynyyn. Ollaankin tehty tyynyn kanssa varsinkin takapääpainotteisia harjoituksia; Heka istuu tyynyn päällä, etutassut lattialla ja mennen välillä maahan sekä taas istumaan. Viikonloppuna olisi tarkoitus aloitella etupäällä tehtäviä tasapainoharjoituksia. Tämä on kivaa olohuonetreenailua ja vaihtelua.

Kalevalan kankahilla

"Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi lähteäni laulamahan, saa'ani sanelemahan, sukuvirttä suoltamahan, lajivirttä laulamahan."

Näin kuuluvat Kalevalan ensimmäiset säkeet. Joka kolmas vuosi Jyväskylä saa pidettäväkseen yhden ylimääräisen KV-näyttelyn ja tänä vuonna se osui helmikuun viimeiselle viikonlopulle, joten näyttelyn teemaa väritti Kalevala. Tämä KV-näyttely poikkesi marraskuusta siinä, että perinteisiä koiratanssiesityksiä meillä ei ollut kumpanakaan päivänä (näyttelyssä järjestettiin rallytokokilpailut.) Mutta mitä olisivat ryhmäkilpailut ilman Kalevala-aiheista koiratanssiohjelmaa? Se oli meidän tehtävämme Hekan kanssa ja pakko kyllä todeta, että oli aika luksusta kun sai keskittyä vain yhteen ohjelmaan. Tosin perjantaina meinasi jo paniikki iskeä, sillä liike (josta olin esiintymisvaatteet tilannut) josta olin sopinut ne noutavani 21.2, oli lyönyt lapun luukulle "olemme lomalla 17.2-23.2.2014" GREAT! Eivät sitten ajatelleet ilmoittaa asiasta minulle, vaikka ilmoitin heille hakevani vaatteet nimenomaan perjantaina 21.2. Onneksi täällä Jyväskylässä on toinenkin liike, josta sain kuin sainkin hankittua tarvittavat vaatteet ja miekan. Sattuivat muuten nekin olemaan viimeiset kappaleet. Huhhuh. Käytiin vielä perjantai-iltana viemässä tavarat ja Hekan häkki paviljonkiin sekä treenaamassa ohjelma läpi. En jostain syystä ollut yhtään kartalla, suunnat menivät miten sattuu ja hetken jo ajattelin että ei voi olla totta kuinka noloa. Saattoi johtua aamuisesta hammaslääkärikäynnistä, olen jossain ihmeellisessä horkassa aina sen jälkeen. Olo viikonlopun suhteen oli kuitenkin hyvä.

Lauantai-aamuna porhallettiin paikalle jo 8.30, sillä olin lupautunut kaverikoirajaoston puolesta töihin rokotusten tarkistuspisteeseen. Se touhu on onneksi tuttua agility ja -koiratanssikisoista, mutta tiettyyn aikaan iski melkoinen ruuhkahuippu. Roiria ja tarkastettavia kortteja sekä passeja tuli kuin liukuhihnalla, mutta hyvin siitä selvittiin. Heka oli näissäkin häppeningeissä mukana, kaverilla oli oma peti viereisellä penkillä missä se torkkui tämän tästä. Heka on kyllä siitä aivan paras, sillä sen mielestä yksinkertaisesti on vaan niin ihanaa olla mukana siellä missä tapahtuu. Ihan sama vaikka seisottaisiin päillämme tuossa pihassa, se on Hekasta juuri se ihq-juttu sillä hetkellä. Kyllähän sen ilmeestä pystyy tuosta kuvastakin lukemaan mitä sen mielessä liikkui, mutta saipahan olla siellä missä tapahtuu. Ennen ryhmäkilpailuja kerettiin kierrellä näyttelyalueella ja pysyin jopa ostostenkin suhteen malitillisena.

Lauantain ryhmäkilpailujen esitys ei kyllä mennyt läheskään nappiin. Meillähän oli HTM-painotteinen ohjelma, mutta Hekan vire oli taas sellaisissa sfääreissä että huhheijaa. Se sääti siellä täällä omiaan ja yritti flip-positiossa (jossa se seuraa takanani) nostaa takajalkansa minun sääriäni vasten ja onnistuikin siinä. Lisäksi Heka ei hypännyt miekan yli, vaan lahnasti teki jonkunlaisen pellehypyn takajalat maassa. Kyllä teki suoranaisesti mieli vajota maan alle. Olin kuitenkin sillä ajatuksella liikenteessä, että ensimmäinen päivä menee usein huonommin kuin toinen, joten ajatus sunnuntaista sai mielen paremmaksi.

12 tunnin yöunien jälkeen tämä päivä näyttelyssä menikin rennommin. Ehdin hyvin tekemään muutakin kuin tarkistamaan rokotuksia. Kävin Haukkuvaaran esittelyständillä ja heillä oli viikonlopun ajan tarjous, jossa vai valita yhden ilmaisen tutustumistunnin joko arkitottelevaisuuteen, agilityyn tai rallytokoon. No joko arvaatte mihin meidät ilmoitin? Agilityyn? Ei. Vaan rallytokoon! Olen jo pidempään seurannut ko.lajia sivusta ja vaikka täällä Jyväskylässä onkin nyt kursseja tarjolla, en silti ole saanut aikaiseksi sellaiselle ilmoittautua. Johtuu ehkä siitä, että koska kyseessä on meille aivan uusi laji, ei hondita maksaa alkeiskurssista useampaa kymppiä jos se ei vaikka syystä tai toisesta nappaa. Tosin Hekalle nyt uppoaa kaikki mitä sen kanssa päätyykin tekemään. No, maaliskuussa päästään sitten ralleilemaan. Seurasin myös näyttelyssä käytävää rallytokokilpailua ja kieltämättä se näytti tosi kivalta. On olemassa riski, että siihenkin jää koukkuun.

Tämän päivän ryhmäkilpailujen esitys meni jo paljon paremmin. Edelleen Heka yritti niitä takakoipiaan nostella allekirjoittaneen sääriä vasten ja sitten ei auttanut muu kuin jättää Heka paikoilleen ja siirtyä itse siten, että sain sen sivuttain toiselle puolelle. Tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että ko.positio ei ole Hekalla täysin varma, siitä saattoi johtua nuo sen omat temppuvalinnat kesken kaiken. Noin muuten olen kyllä paljon tyytyväisempi kokonaisuuteen. Heka ansaitsee pallonsa ja kiitoksensa, vaikka se tekee väärin tai minä ohjaan miten sattuu, Heka ei jäädy vaan se yrittää silti parhaansa. Niin ja jos jäi epäselväksi, meidän Kalevala-ohjelma käsitteli juoneltaan Sammon ryöstöä.

Salla Kuikka

Kaikenkaikkiaan viikonloppu oli onnistunut ja tähän voisi jopa tottua, että esiintyisin vain ryhmäkilpailujen aikana. Teemana Kalevala oli mielenkiintoinen, ihanaa päästä edes jollain tapaa koiratanssissa poistumaan omalta mukavuusalueelta. On mahtavaa, että näyttelyn järjestelyt yms toimii hienosti ja moitteettomasti + se porukka (tiedätte ketä tarkoitan jos tätä luette) jonka kanssa tätä yhteistyötä pääsee tekemään - se on jotain ihan parasta. Vaikka Heka onkin mikä se on, se on silti kaikkine vikoineen ja säätöineen se maailman paras Heka "ja vaikka joskus menee överiks, sun kans on siistii juuri siks!"

Huomenna aiomme nukkua niin pitkään kuin unta riittää, kohti uusia koitoksia!

Päivitys ennen viikonloppua

Jotkut lähtee viikonloppuna koiratanssikisoihin, toiset menee agilitykisoihin...vaan mitä me tehdään? Me mennään töihin ja esiintymään Jyväskylän KV-näyttelyyn! Jyväskylä järjestää poikkeuksellisesti tänä vuonna 2 KV-näyttelyä; Helmikuussa ja tietysti perinteiseen tapaan myös marraskuussa. Helmikuun näyttelyn teema on Kalevala jonka pohjalta olen luonut koiratanssiohjelman, ja esitämme sen ryhmäkilpailujen yhteydessä. Muuta koiratanssiin tai muihin harrastuksiin liittyviä esityksiä meillä ei nyt helmikuussa ole, joten tuntuu suorastaan luksukselta saada keskittyä vain yhteen ohjelmaan. Sampoksi naamioitua vatia olen duunannut hieman lisää sitten viime näkemän ja nyt se on koko komeudessaan näinkin hieno.

Hekalle duunasin samasta kankaasta ja koristeista huivin. Huomenna käyn hakemassa omat vaatteet paikallisesta naamiaisasu-liikkeestä ja illalla suunnataan paviljongille viemään tavaroita ja harjoittelemaan. Lisäksi olen lauantaina Jyväskylän kaverikoirajaoston tehtävissä, tarkistamassa rokotuksia. Se on onneksi tuttua touhua agilitykisoista.

Eilen olin pitkästä aikaa Jimin kanssa kaverikoiravierailulla, Väinönkadun palvelukeskuksessa. Vierailu oli hieman totuttua hiljaisempi, mutta onneksi rapsuttelijoita kuitenkin loppujen lopuksi riitti. Jimi ehti jo ennen vierailua järjestää kotona melkoista draamaa ja pelkäsin, että joudun tulomme vielä perumaan. Konetin Jimin kuonon, kaulan, tassut, korvat, hännän ja nivuset mutta kuonoa konettaessa se ulahti ja alkoi huutaa korvia vihlovasti. Jimi on kyllä siitä melkoinen draamakuningas, että kun se kiljuu, niin se kiljuu sen verran kovaa että varmasti koko tienoo kuulee. No ei nyt sentään, mutta melkein. Kurkkasin samantien suuhun ja kulmahampaan edessä oleva hammas (mikä se nyt sitten onkaan) oli ikenien ympäriltä ihan veressä. Kokeilin, että heiluuko hammas tms mutta ihan jämäkästi se tuntui kiinni olevan. Verenvuoto loppui yhtä nopeasti kuin se oli alkanutkin, mutta edelleen mietin että miten se on voinut verta vuotaa.

Tämän päivän ajan olenkin seurannut Jimin syömisiä kuin haukan katseella, katsonut pystyykö se syömään luita yms kovia mutta syömisen suhteen ei ainakaan näytä olevan mitään ongelmia. Päinvastoin. Ei tarvitse mainita kuin sana RUOKA, niin vanha draamakuningas on ensimmäisenä paikalla. Täytyy tuota nyt kuitenkin edelleen seurata, voi olla aiheellista varata hammaslääkärille aikaa jo reilusti ennen kesää.

And I go, you go, we go, let's GO GO GO!

Maanantai, Haukkuvaara ja Tiian valmennus. Teemana Go! Go! Go! eli toisin sanoen: NYT MENNÄÄN EIKÄ MEINATA! Sanoin Tiialle jo eilen että saa kiinnittää erityisen tarkkaa huomiota siihen, etten jää mihinkään toljottelemaan, vaan jatkan samantien eteenpäin. "Ripaus esteosaamista, hyppysellinen tekniikkaa ja ainakin desi vauhtia."

No jos tätä asiaa minulta kysytään, niin Hekalla sitä vauhtia oli ainakin 100 litraa eikä mitään desiä. Heti alussa esteet 1-2 oli mahdollista ohjata kahdella eri tavalla; Takaakiertopersjätöllä tai pakkovalssilla. Päädyin ensimmäiseen ohjaustekniikkaan, mutta en epäillyt etteikö se pakkovalssikin olisi onnistunut. Varmasti olisi. Jotenkin nuo persjätöt on niin erilailla iskostuneet tuonne selkärankaan, että tykkään oikeasti käyttää sitä. 5.aidalle ottamaan koira vastaan (vähän kuin ihmisnuolella) ja siitä putkeen. Putkelle viemisessä sai olla tarkkana, sillä riski syöksyä okserille oli todella suuri ja jotain piti tehdä jo putkeen mentäessä, jotta koira osaisi ennakoida ulos tullessaan kääntymistä oikeaan suuntaan. 5.aidan jälkeen oikealla kädellä vienti putkeen ja kun koira oli lukinnut putken, ohjaaja kääntyi toisinpäin ja juoksi 7.aidan toiselle puolen ottamaan koiraa vastaan. Tuo osoittautuikin loppujen lopuksi yllättävän helpoksi Hekan kanssa. Samaten alussa 1-2 takaakiertopersjättö. Olin myös hyvällä tavalla yllättynyt, kun Heka irtosi 4,putkeen niin hyvin - edelleen epäilen että se saattaa jäädä siihen eteen pyörimään, mutta ainakaan tänään ei ollut mitään aivopieruja sen suhteen.

Kun taas vaikeimmaksi osioksi (tai yhdeksi sellaiseksi) osoittautui 8.aidan jälkeen vienti okserille. Heka lukitsi kerta toisensa jälkeen 1.aidan ja syöksyi sinne. Tiia ehdotti 8.aidalle vastakäännöstä, mutta en tiedä miten yhtään sitä tällä kertaa hahmottanut. Vaikka kuinka käänsin kroppaa ja yritin vetää vastakkaisella kädellä, sillä ei ollut asiaan mitään vaikutusta. Hekalla oli jäänyt levy päälle ja se oli päättänyt tietävänsä, minne seuraavaksi hypätään. Tiia tulikin lopulta palkkaamaan Hekan ensin okserin eteen ja sitten vielä taakse. Jouduttiin keskeyttämään ensimmäinen rundi tähän, sillä huomasin Hekan kielen hehkuvan ihan tulipunaisena ja voitteko uskoa? Kaveri oli kiihdyksissään purrut itseään kieleen! Toinen kierros tuntuikin sitten kropassa ihan eri tavalla, sillä paikkasimme myös ensimmäistä. Nyt muuten onnistui tuo okserin jälkeinen persjättö. Toinen kosahdus odottikin 11.aidan jälkeen muurille viennissä. Kylkiohjauksella vedin Hekaa kohti muuria, mutta on muuten helpommin sanottu kuin tehty, pysäyttää Heka moisesta vauhdista mikä sillä oli ja saada se vielä pakkovalssilla kääntymään muurille. Kuinkakohan monta kertaa sitäkin jouduttiin jankkaamaan? En jaksa edes muistella. Kepeille vienti oli muuten erittäin onnistunut. Muistanette varmaan meidän joulukuiset tekniikkatreenit (vai olikohan marraskuu?), mutta silloinhan kävin Hekan kanssa treenailemassa juurikin tämmöisiä lähestymisiä kepeille. Kotiläksyt oli menneet perille ja niitä oli tosiaan tehty. Nyt se näkyi. Tiian kehotuksesta kokeiltiin lelun kanssa lähetystä + liikettä vasten tuolla kepeillä. Videolta se ei kovin hyvin näy, mitä se käytännössä tarkoittaa mutta kokeilen selittää niin että siitä ehkä jotain ymmärtää. Koira lähetetään kepeille ja ohjaaja lähtee liikkumaan sitä vasten ja siirtyy lopulta toiselle puolelle ennenkuin koira on päässyt kepit loppuun. Vaikea tapa, tai miten sen nyt ottaa. Heka, ihme ja kumma, kesti sen, että pystyin liikkumaan sitä vasten ja sain otettua kaksi askelta toisella puolella. Eihän se sitä Tiiaa ja lelua noteerannut, kun seuraava este oli jo kiikarissa. Hekalle se seuraava este on jo niin iso palkka, että enää namit tai lelut eivät sille niin hyvin toimi.

16.aidalle takaakierto persjättö ja 17.aidalle päällejuoksu. Nämä onnistui todella, TODELLA hyvin. Pari pientä huolimattomuusvirhettä, kun en muistanut olla tarpeeksi lähellä aitoja mutta ne oli niin helposti korjattavissa että that's fine. Olen jopa positiivisesti yllättynyt kuinka hyvin Heka irtosi päällejuoksun jälkeen 18.putkeen. Nämä oikealta puolelta ohjaamiset on ihan selvästi alkaneet tuottaa tulosta. Ei olisi uskonut vielä vähän aikaa sitten. Tiedättekö sitten mikä osoittautui koko radan hankalimmaksi kohdaksi? Ei tuolle voi oikeasti kuin nauraa. 20.aidalle tehtävä, valssi...VALSSI! Oikeasti, tämä on jo noloa. Kuinka monta kertaa siihenkin meni ennenkuin sain kropan lopulta kääntymään oikein. Kaikki muut ja Tiia vaan huutaa taustalla: "VALSSI!" No tulihan se sieltä lopulta, mutta voi hyvää päivää millainen taisto sen onnistumiseksi piti tehdä. Can't believe. Sen siitä ilmeisesti saa, kun on viime aikoina keskittynyt kaikenmaailman viskileikkauksiin, saksalaisiin, leijeröinteihin sun muihin niin ihmekös tuo, jos 90-luvulta tuttu valssi ei onnistu.

Niin ja muuten. Kävin viime viikon torstaina kauppareissulla ja siihen kierrokseen kuuluu perinteisesti myös Lidl. Kannatti muuten mennä, bongasin sieltä 8 euroa maksavan tasapainotyynyn ja tottakai se lähti sieltä mukaan. Tarkoitus olisi nyt vahvistaa sen avulla Hekan syvää lihaksistoa, tasapainoa ja sen sellaista. Tehkäähän hyvät ihmiset nyt ostoryntäys Lidliin, tyynyjä voi olla vielä jäljellä.

Heka on paras pieni rakas

Ou jee, tästä se lähtee. Vuoden ensimmäiset kisat on nyt kisailtu, ensimmäistä kertaa ässä-ACE-tiimiläisenä. Olin ilmoittanut Hekan pelkästään hyppyradalle, agiradoille ei toistaiseksi ole asiaa käynnissä olevan projektin, juoksu-A:n vuoksi. 

Tuomarina toimi Allan Mattsson.

Rata oli profiililtaan tosi kiva, ei mielestäni vaatinut mitään kovin erityisiä kikkailuja tai vaativia ohjaustekniikoita. Itseäni huoletti eniten radan alku, 1-7. 4. Rataantutustumisessa suunnittelin tekeväni 4.aidalle niiston, ennen muuria liikkuvan valssin ja pituuden jälkeen persjätön. Ehheh, näistä mikään ei kuitenkaan toteutunut käytännössä. 4.aidan jälkeen en saanut Hekaa kääntymään, vaan niisto muuttui viskileikkaukseksi. Nyt kun tuota miettii jälkikäteen, kyllä se viskileikkaus olisi ollut ihan selvästi loogisempi vaihtoehto. Ensimmäiseen putkeen Heka meni hirtolla(!) ja tiedättekö mitä sitten tapahtui? Allekirjoittanut jäi sekunniksi ihan monttu auki ja onnellisena toljottamaan "What? Sehän meni!" No mitä siitä oikein seurasi? Olin myöhässä seuraavalla esteellä, en ehtinyt ohjaamaan ja sen seurauksena Heka hyppäsi aidan väärältä puolelta.

8.aidan jälkeen (joka oli ennen muuria) en sitten kuitenkaan tehnyt sitä liikkuvaa valssia, vaan vein Hekan hirtolla seuraavaankin putkeen kuten en myöskään pituuden jälkeen tehnyt persjättöä. En tiedä mikä se ohjauskuvio oli, jolla vein Hekan 3.putkeen. Muistutti jonkinlaista aavistus-hirttoa tms mikä nyt sitten lienee oikea nimitys. No anyway, koko rata 8.aidalta ihan loppuun asti, sujui todella hyvin. Ts. tämä oli ERITTÄIN läheltä piti-nolla ja tähän mennessä parhain 3.luokan rata jonka olen Hekan kanssa juossut. Kun vaan voisin ja osaisin kuvitella kuinka hienolta tuntui ja tuntuu edelleen. Olen Hekaan NIIN tyytyväinen, se tuli ohjauskuvioihin hyvin ja jämäkästi, lukitsi esteitä hyvin ja irtosi. Tänään ainoa virhe radalla oli tämä ohjaaja, ilman sitä toljottelua olisimme tehneet nollan. Tältä sen kuuluu tuntua ja näyttää.

Minulle ei kertaakaan tullut se tuttu "apua, en ehdi"-tunne, vaan pääsin jopa tuolla kulmassa reilusti Hekan edelle. Olisi ollut hyvin aikaa tehdä se persjättö, mutta toisaalta hyvä etten sitä tehnyt. Sain tehtyä sellaisia ohjaustekniikoita joihin en olisi uskonut Hekan tulevan, saatika reagoivan. Mutta sehän reagoi ja oli kuulolla erittäin hyvin koko ajan. Ehdottomasti parasta agilitya meiltä, vaikka itse sanonkin. Aikoinaan meitä kouluttanut Jattilainen olikin aivan ihmeissään meidän kehityksestä "mitä ihmettä sun aivoille on tapahtunut? kuka sua on kouluttanut? sähän oikeesti ohjasit tuota koiraa!" Tuntuu niin mielettömän hyvältä kuulla myös muidenkin suusta, että me ollaan selvästi kehitytty. Tämä päivä myös antoi uskoa tulevaan, meillä on ihan oikeasti olemassa hyvät mahdollisuudet saada niitä nollia. Tänään oli jo lähellä, jostain se ensimmäinen vielä tulee. Eilen ja tänä aamuna olin vielä siinä uskossa, että perun kisat sillä alaselkäni naksahti eikä fiilikset olleet muutenkaan yhtään hyvät. Nyt voin vaan todeta, että kyllä kannatti lähteä vaikka selkä onkin nyt entistä kipeämpi.

Päivän vielä kruunasi Tiian viesti Hekan juoksu-A:n tilanteesta. Boxi sujuu täydellisesti maassa ja sain luvan kaltevoittaa sitä! Liian mahtavaa! Lupasin laittaa videon meidän boxitreenien lähtötilanteesta kunhan olen Tiialta saanut siitä palautetta ja raporttia. Tässä se nyt tulee.

Tiedättekö sen tunteen kun joku laji tuntuu omalta? Agility on niin meidän juttu!

Maanantai-ilta agilityhallilla

Uusi viikko ja maanantai - aksapäivä! Otin Hekan mukaani hallille ja lähdin ihan tarkoituksella sinne aikaisemmin, jotta kerkesin treenaamaan ennen omaa koulutusvuoroani.

Oikeastaan polkaistiin nyt käyntiin operaatio juoksu A ja aloitettiin treenit siten, että boksi on maassa ja Heka juoksi suoraan siihen ja samantien pois. Otin Tiian käskystä boksitreenit videolle ja nyt niitä editoidessani näin itsekkin paljon paremmin mm. ponnistuspaikan. Omaan silmääni näyttää melkoisen hyvältä, mutta odotan nyt Tiian raportaasia asiasta ennenkuin julkaisen videon täällä. Kyllä tuo moviemaker on vaan niin kätevä, että voi tarvittaessa hidastaa jonkun tietyn videopätkän.

Keppejä varten olen saanut uudeksi ohjeeksi harjoittaa vetoja lentävän lelun avulla. Hekallahan peruskeppiosaaminen on kuosissa ja pystyn ottamaan etäisyyttä sivuttain ja eteenpäin, mutta nyt olisi tarkoitus treenailla myös sitä että minä jään enemmän ja enemmän taakse. Kepit on ehdottomasti Hekan vahvimpia esteitä, ellei jopa vahvin. Videolla näkyy paremmin se, että mitä tehtiin.

Koska koulutettavia oli paikalla tänään vain 3, myös Heka pääsi tekemään ratatreeniä. Muuntelin hieman yhtä 2.luokan rataa, johon lisäsin mm. aavistusvalssin ja leijeröinnin persjättöjen ja valssien lisäksi. Edelleen on ihan uskomatonta, kuinka hyvin tuo aavistusvalssi Hekan kanssa sujuu ja tykkään käyttää sitä nykyään jos radalla tulee siihen mahdollisuus. Koska aikaa jäi vielä ennen seuraavan ryhmän treenejä, otettiin Hekan kanssa vielä parit päällejuoksutreenit. Kröhöm...tarkoituksenani oli harjoitella saksalaisia, mutta videolta katsottuani totesin että eihän nuo niitä nyt ole, vaan ihan perus päällejuoksuja. Tulipahan kuitenkin treenattua tuota ajoitusta ja ylipäätään kohti hyppäämistä. Mikään treeni ei mene hukkaan.

Eilen ihan hetken mielijohteesta päädyin pesemään ja trimmaamaan Hekan. Tuolla kaverilla turkki kasvaa ihan hervotonta vauhtia ja jo reilussa 2½ viikossa lärvissä on sellaiset turpakarvat ja tassuissa tumput, että se näyttää enemmän nallekarhulta kuin villakoiralta.

2on 2off -> Juoksu A

Nyt on käyty Tiian kanssa pitkät ja perusteelliset keskustelut siitä, miten juoksu A:ta lähdetään viemään eteenpäin. Lyhyesti kerrottuna; A-este on jyrkkä ja se koettelee varsinkin koiran etupäätä. Voitte kuvitella mielessänne tilanteen, kun koira täydessä vauhdissa juoksee A:lle ja sitten pysähtyy 2on 2offiin. Tämä on se syy, minkä takia päätin Hekankin kohdalla luopua kokonaan A:n pysäytyskontaktista.

Ihan ensimmäisenä Tiia kartoitti millä menetelmällä haluan lähteä juoksukontaktia opettamaan. Vaihtoehtoja oli monta; Boxi (Sanders), Trkman, matto vai jotain muuta? Päädyttiin opettamaan boxilla, eli Sandersin menetelmällä. Löysin youtubesta hyvän videon Iida Vakkurin juoksuseminaarista, liittyen juurikin tuohon Sandersin menetelmään:

Eli koska Hekalla on ollut A:lla käytössä pysäytyskontaktit, juoksukontaktiin on helpompi siirtyä boxin avulla. Mistä lähdemme liikkeelle?

1. Juoksemaan suoraan ruutuun ja samantien pois. Koira tekee ns. loikan suoraan ruutuun. Vahvistaa keskelle osuvaa, alas painuvaa, ponnistavaa laukkaa.

Katsoin viime yönä monia videoita jossa näytetään, miten juoksukontaktin opettaminen kannattaa laatikon kanssa aloittaa. Hekan kanssa olen käyttänyt naksutinta aina silloin, kun aloitan opettamaan sille jotain uutta koiratanssiliikettä tai seuraamispositiota, joten Heka on jo ihan pikkupennusta lähtien ehdollistunut naksuttimeen. Meinasin aluksi lähteä ihan alusta liikkeelle, missä koiralle naksutellaan ylipäätään jo siitä, että se vilkaiseekin boxiin päin ja lopulta menee sinne sisälle. Tiia kuitenkin tyrmäsi tämän vaiheen, Hekan kanssa ei yksinkertaisesti ole tarvetta lähteä noin nollasta liikkeelle koska se tietää naksuttimen idean, on nopea oppimaan joten tuollainen sheippaaminen olisi ehkä vähän turhaa. Lähdetään liikkeelle tuosta yläpuolella mainitsemastani tavasta.

Ensimmäinen kysymys olikin "mistä saadaan se boxi?" Luulin joutuvani nikkarointitouhuihin, kunnes muistin että eteisen tuulikaapissa on Hekan vanha, rikki mennyt kevythäkki jonka olen jo monta kertaa aikonut heittää roskiin. Jossain alitajunnassa mietin sille olevan ehkä jotain käyttöä ja onneksi en ollut ehtinyt heivaamaan sitä mäkeen. Hajotin sen rungon palasiin ja siitä pohjakehikosta sain ihan täydellisen boxin tätä tarkoitusta varten. Videosaastetta tästä projektista tulee riittämään myös täällä blogin puolella, lähinnä itseäni varten ja jotta Tiia pystyy seuraamaan meidän treenailuja myös silloin kun ei ole face to face neuvomassa. Ostin meille myös paikan Tiian kontaktien workshoppiin joka on 5.4.2013 ACElla. Pääsemme täten myös tsekkaamaan ja kokeilemaan Viiksi-areenan, jossa tullaan juoksentelemaan tämän vuoden aikana. 

Julistan täten projektin, 2on 2off -> Juoksu A, alkaneeksi!