Kurssin ensimmäinen koulutuspäivä oli viikko sitten ja toinen osa on edessä lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna. Meidän juoksupuomiprojekti on ollut vähän jumissa, vaikka prosentuaalisesti osumat on olleet enemmän hyviä kuin huonoja. Silti jossakin mättää ja ilmoittauduin kurssille sillä ajatuksella, että ehkä Juulia onnistuisi löytämään ongelmaan ratkaisun.
Koulutus alkoi kaikille yhteisellä luennolla ja täytyy kyllä sanoa, että Juulian tavat ja metodit kouluttaa kohtasivat täysin yksiin omieni kanssa. Kurssin pääpaino on nimenomaan puomissa, mutta siinä sivussa käydään läpi myös A:ta. Oli sitten kyse agilitysta, rallytokosta tai mistä tahansa koiran kouluttamiseen liittyvästä asiasta, painoin mieleeni nämä sanat:
"Älä mieti lopputulosta - mieti ennemmin, että miten teet harjoituksesta koiralle mahdollisimman helpon ja sujuvan."
-Juulia Savolainen-
Syke on ensimmäinen agilitykoirani, jolle opetan juoksareita. Olen kouluttanut sitä pääasiassa verkkokurssien avulla ja luonut pohjataidot sitä kautta. Verkkokurssien suurin etu on mielestäni siinä, että se tarjoaa selkeät portaat ja etenemisen eri harjoitteilla. Usein nimittäin tuli "sorruttua" siihen, että hallille lähtiessä mitään selvää suunnitelmaa harjoitteista ei ollut vaan sitten tuli hyödynnettyä milloin mitäkin hallilla sattui olemaan.
Juulia pyysi heti alkuun näyttämään miltä meidän puomi tällä hetkellä näyttää. Sopivasti Syke loikkasi aivan alastulon rajalla yli ja toisti saman myös toisen kerran. Onneksi toisti, sillä Juulia löysi samantien miksi näin käy. Syy: Syke jännittää puomin keskiosaa. Koira menee ikäänkuin "sumppuun", jonka seurauksena vauhti hidastuu ja alastulo kärsii siitä. Olen ehkä liiaksi keskittynyt osumiin ja siinä sivussa sulkenut silmäni kokonaan koiran tunnetilalta. Tämä tuntuu todella pahalta sanoa ääneen, mutta ei se asia kaunistelemalla miksikään muutu. Juulialla oli kuitenkin keinot siihen, että miten jännitystä lähdetään häivyttämään. Syke sai omaan tahtiinsa liikkua puomilla, missä Juulia palkkasi sitä ylempänä ja minä sitten alastulolla. Toisella kierroksella Syke oli jo huomattavasti rennommassa mielentilassa.
Kotiläksyiksi saimme jatkaa jännityksen poistamista yllämainitulla tavalla ja lisäksi ollaan hyödynnetty paljon mm.kaatuneita puunrunkoja, korkeita kantoja ja kiviä. Odotan jo mielenkiinnolla lokakuun kurssikertaa. Juulian mukaan pohjat on kuitenkin tehty hyvin, jännitys vain nyt vie Sykkeeltä mahdollisuuden oikeaan osumaan. Lisäksi näytin meidän A:n ja se on kuulemma niin hyvä kuin se vaan voi pikkuminille olla. A:lla Syke ei jännitä yhtään, mikä varmasti johtuu sen lyhyydestä esteenä. Puomi on kuitenkin siihen verrattuna aika pitkä.
