Testissä: Mushin kananamit

Yhteistyössä: Rahula Jyväskylä

Saimme jo syksyllä Rahulalta testattavaksi Mushin kuivattuja kananameja. Onpahan ainakin ollut perusteellisen paljon aikaa kokeilla näitä. Todellisuudessa syyt siihen miksi tämä postaus on venynyt ja venynyt, ovat johtuneet oman terveydentilan heittelystä. Mutta nyt itse asiaan.

Nämä Mushin kananamit ovat 100% kotimaisia ja lisäaineettomia, kuivatusta kananlihasta valmistettuja, kolikon mallisia herkkuja jotka saa todella kätevästi pienemmiksi ihan sormin murentamalla. Niihin ei ole lisätty myöskään minkäänlaisia homeenesto -tai säilöntäaineita. Tuote on 100% sitä itseään, ilman mitään ylimääräistä. Ja hei, nämähän sopivat koirien lisäksi mainiosti myös kissoille!

Käytin näitä nameja pääasiassa lenkkinameina. Tykkään pitää taskussa varmuuden vuoksi jotain millä palkata kumpaakin koiraa, jos tuleekin vaikka ahdas väylä kuljettavaksi tai teen luoksetuloharjoituksia. Namit eivät sotkeneet taskuja mikä olikin positiivinen yllätys, vaikka niissä onkin melko korkea rasvaprosentti: 39,3%. 

Vaikka tuote onkin täysin kotimainen ja ehtaa kanaa, tuotteen korkea rasvaprosentti aiheutti Hekalle pienimuotoista närästysoireilua mikä kyllä sinällään harmitti, koska Hekan namivalikoima on muutenkin aika rajallinen. Se sietää proteiininlähteistä parhaiten kanaa ja kalkkunaa, joten tämähän olisi ollut sille mitä mainion herkku ilman tuota rasvan määrää. Tämä kannattaakin huomioida koirien kohdalla, joilla on taipumusta reagoida rasvaisiin herkkuihin. Syke sen sijaan ei pistänyt lainkaan pahakseen, että pussin sisältö jäi sen syötäväksi.

Kiitos Rahulalle kuluneesta vuodesta, nyt on aika jatkaa uusia tuulahduksia kohti.

Laihia käytössä närästysherkällä koiralla

Yhteistyössä: Dagsmark Petfood Oy

Kirjoitin helmikuussa Laihiaan liittyen ensimmäisen blogipostauksen ja silloin jo pelkästään kahden viikon Laihiakokeilu Hekan kanssa osoittautui onnistuneeksi. Enitenhän minua mietytti Laihiaan lisätty msm, jonka olen Hekan kohdalla todennut yhdeksi närästyksen aiheuttajaksi. Muistaakseni joku nivelravinteiden valmistajakin on juuri tästä ko.raaka-aineesta ilmoittanut verkkosivuillaan, että se voi aiheuttaa närästysherkille koirille oireita. Laihialla mitään oireita ei kuitenkaan ilmennyt, joten tiesin että viimeistään vuoden 2020 syksyllä Heka tulee syömään Laihiaa siihen saakka kunnes kevät jälleen koittaa.

Hekahan täyttää ensi vuonna 13 ja jo viime syksynä huomattiin, että selän spondyloosi vie liikunnan määrän huomattavasti matalammaksi ajanjaksolla marras-maaliskuu. Tämähän tietysti aiheuttaa sen, että kun kulutustakaan ei ole suuresti, ruokahalukaan ei ole yhtä hyvä kuin mitä esim.kesällä. Heka ikäänkuin vetää itsensä ns.säästöliekille, vaikka se syökin. Tuolla koiralla mitään lihomisen vaaraa ei ole enkä usko sellaista ihan helposti tulevan, mutta haluan silti että Heka syö hyvin ja riittävästi.

Heka siirtyi n.kuukausi sitten Savosta/Lapista Laihialle ja jos jo kahden viikon kokeilun perusteella uskalsin sanoa sen sopivan sille, tämä kulunut kuukausi on viimeistään todistanut sen. Melkein uskallan jo väittää, että Laihia on maistunut Hekalle jopa inasen paremmin kuin sen ihan ehdoton luottosapuska Savo. Vai johtuuko se siitä, että rasvaprosentin ollessa matalampi, sitä voi hyvällä omalla tunnolla ja -ololla syödä normaaleja määriä eikä tarvitse säästellä. Mene ja tiedä. Hekalle ei voi syöttää Nutrolinin lisäksi muuta lisäravinnetta kuin ruusunmarjarouhetta (joka sisältää myös niveliä tukevia aineosia), joten olen ihan superiloinen että Laihian sisältämä msm imeytyy eikä se aiheuta närästystä.

P.S: Koodilla "hekasuosittelee" Dagsmarkin verkkokaupasta saa tilauksen loppusummasta -15% alennuksen. Sieltä vaan nappaamaan hyvät ruuat ja luut tilaukseen!

Arvon testiraati broilerin sydämien kimpussa

Yhteistyössä: Rahula Jyväskylä

Voisin käyttää yhtä aiempaa, julkaisemaani blogitekstiä pohjustuksena tähän liittyen mitä tulee erilaisten treeninamien käyttöön: Sykkeelle sykkii (& maistuu) naudan sydän. Edelleen allekirjoitan kaikki samat ajatukset treeniherkkujen terveellisyydestä, varsinkin jos/kun niitä kuluu huomattavan paljon.

Elokuun testattavaksi tuotteeksi meille valikoitui niin ikään sydämiä, nimittäin broilerin sydämiä. Ihan täysin ennestään tuntemattomasta tuotteesta ei ole kyse, sillä näitä on tullut käytettyä palkkanameina silloin tällöin. Itseasiassa tätä taitaa tulla käytettyä pakastetuotteista treeniherkkuna ylivoimaisesti eniten. Molemmat koirat rakastavat näitä ja broileri on myös proteiininlähteenä sellainen, mitä Heka sietää parhaiten ja jota sille uskaltaa täysin riskittä antaa.

Rahula myy broilerin sydäntä 300 gramman pötkössä, mikä on juuri ihanteellisen kokoinen näin pikkukoirien taloudessa. Yhdestä pötköstä saa reippaasti kahteen treenikerran palkkanamit. Sen sijaan isommalla koiralla menekki on tottakai huomattavasti suurempi. 300 gramman pötkö ei ole kuitenkaan hinnalla pilattu, se maksaa vain 1,95 euroa ja ostaessasi niitä vaikkapa kaksi kappaletta, on sinulla jo 600 gramman edestä broilerin sydäntä hintaan 3,80 euroa. Kun taas erään toisen valmistajan, 500 gramman pötkö maksaa 3,59 euroa ja siinä on kuitenkin tavaraa 100 grammaa vähemmän. Kunhan ihan vaan silkasta mielenkiinnosta laskeskelin ja tutkailin asiaa. Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, sydämet ovat todella hyvälaatuista tavaraa - ei roipetta tai riekaletta.

Kypsensin broilerin sydämet samalla tavalla kuin edeltäjänsä, 20-25 minuuttia uunin keskitasolla 200 asteessa ja lopuksi leikkasin ne sopivan kokoisiksi paloiksi sekä pussitin. Tämä ko.pussi on päätynyt parempiin suihin mm.lenkeillä, joiden yhteydessä teen jonkun verran luoksetuloharjoituksia sekä myös nose work-treeneissä missä pääsin käymään Sykkeen kanssa tiistaina. Tästä kerron lisää myöhemmin. Ja koska tähän päivään mennessä en ole yhdellekään koiralleni voinut antaa broilerin sydäntä raakana, Syke sai kunnian toimia koekaniinina kun annoin heitin sen eteen kupillisen tätä herkkua. Mitä luulette kuinka kävi? No, alla oleva video kertokoon loput.

Jos jonkun tuotekehitysidean voisin heittää ilmoille, niin se olisi ehdottomasti tämä: Eräs yritys myy broilerin sydämiä 800 gramman pusseissa, missä ne ovat yksitellen irrotettavissa - eivät yhtenä klönttinä. Sellaisesta olisi huomattavasti helpompi ottaa juuri se haluttu määrä sydämiä sulamaan eikä tarvitsisi kerralla kokoa pötköä sulattaa ja käyttää.

Syke testaa sonninsuteja

Yhteistyössä: Rahula Jyväskylä

Aloin tänään ihmetellä, että miksi blogissa ei ole tapahtunut liikehdintää tietyn päivämäärän jälkeen. Tämä yhteistyöhön liittyvä julkaisu oli siis alunperin ajastettu ja koska tässä on mielen päällä isojakin asioita, olin sitten laittanut vuodeksi 2021. Nyt eletään vuotta 2020...no eipä ole ihme, jos mitään ei tapahdu. Pahoittelut osoitan tottakai itse Rahulan suuntaan, koska tämänhän piti tulla julki jo 2½ viikkoa sitten. Olin kuitenkin jo (onneksi) maininnut ig-storyssa toukokuun testattavasta tuotteesta, joten sillä hieman kuittaan tätä inhimillistä vahinkoa.

Saimme Rahulalta kokeiltavaksi toukokuulle kuivattuja sonninsuteja. Kyllä, 100% sitä itseään. Sykkeen kasvattajan koirathan ovat olleet jo useita vuosia vannoutuneita sonnin sutien käyttäjiä ja Sykekin sai ko.järsittäviä mukaansa meille muuttaessaan. Tosin niiden antaminen jäi ainoastaan siihen yhteen kertaan, sillä sonnin sutien haju oli...no...sanotaanko näin, että mielenkiintoinen. Se tarttui mattoihin ja viltteihin, joten sudit saivat silloin jäädä jottei minun tarvitse istua pyykkipoika nenässä.

Voitte siis ehkä kuvitella mielessänne ilmeeni, kun meille valikoitui testiin sonninsuteja. Mutta jo pussitusvaiheessa kiinnitin huomioita siihen, että ne eivät haisseet juuri lainkaan. Itseasiassa tätä meidän yhteistyötä pyörittävän Heidin kanssa tulimme keskustelleeksi, että haju riippuu siitä kuinka hyvin sudit on huuhdeltu ennen niiden kuivaamista - toisin sanoen, on huuhtelusta kiinni kuinka voimakas urean haju suteihin jää vai jääkö ollenkaan. Ihan varmuuden vuoksi Syke sai ensimmäisen sudin pureskeltavaksi vappuna mökillä, missä sitten pääsi nopeasti pesuhommiin jos haju alkaisi leijailla liian voimakkaana. Reaktio oli kuitenkin allekirjoittaneen puolelta varsin positiivinen, sillä kaikki sudit mitä Syke on tähän päivään mennessä ennättänyt syödä, yksikään niistä ei ole tuoksahtanut. Päinvastoin. Nämä kyllä jäävät meidän käyttöön hirvi -ja nautarullien lisäksi.

Kaikki Rahulan omat kuivaherkut on valmistettu Lahdessa, heidän omalla tehtaalla ja ko.tuotteet ovat 100% suomalaista alkuperää eikä niissä möyskään käytetä minkäänlaisia lisä -tai säilöntäaineita. Kuivaherkut (nimensä mukaisesti) kuivataan, mutta niissä ei käytetä myöskään savua sillä se saattaa aiheuttaa joillekin koirille maha -ja suolistovaivoja. Kotimaisuushan on ERITTÄIN iso plussa ja siksi tämä tuote natsaa minun arvomaailmaani täydellisesti. Sonninsuteja saa Rahulasta kolmessa eri koossa ja tässä suorat linkit niistä jokaiseen:

Kuivattu sonninsuti - 94 cm 

Kuivattu sonninsuti - 20 cm

Kuivattu sonninsuti - 10 cm

Heka & Syke testaa: LowePaws-tassuvaha

Yhteistyössä: Rahula Jyväskylä

Tein jo huhtikuun alussa facebookin puolelle pienen sneak & peakin, missä kerroin Rahulan valinneen meille tämän kuukauden testattavaksi tuotteeksi kotimaisen, LovePaws-tassuvahan. Halusin käyttää ko.tuotetta hieman pidemmän aikavälin, jotta pystyn rehellisesti ja kattavasti kertomaan juuri meidän käyttökokemuksista.

Se jos mikä minua itseäni ilahdutti erityisen suuresti niin se, että ko.tassuvaha on 100% kotimainen tuote. Se valmistetaan Suomessa, täysin luonnonmukaisista, antibakteerisista ainesosista. Se tekee siitä erityisen turvallisen käytettäväksi kaikille koirille ja kyllä itse liputan suuresti sen puolesta, että valmistuksessa ei käytetä lainkaan kemikaalipitoisia aineita. Plussaa annan myös nopesta imeytymisestä. LowePawsilla on huhtikuun ajan käynnissä kampanja, joka haastaa koiranomistajia kokeilemaan tassuhuoltoa koirilleen. Tuli siis enemmän kuin hyvään aikaan toteutettua tämä testi.

En ole käyttänyt omilla koirillani mitään ulkoisia tassurasvoja yli kymmeneen vuoteen, sillä ruokavaliossa käytettävä öljylisä voitelee molempien koirien tassut ns.sisäisesti. Rasvasin koirieni tassut joka toinen päivä, jotta osaisin oikeasti arvioida tekeekö vaha jonkun lisäpehmeyden/kalvon vai onko lopputulos samanlainen kuin se on pelkällä öljylisällä vuosien ajan ollut. Mitään merkittävän suurta eroa en ole havainnut. Molempien tassut ovat edelleen yhtä pehmeät ja kimmoisat eivätkä ne halkeile. 

Hekan tassu vasemmalla ja Sykkeen oikealla.

Voisin kuitenkin kuvitella niin, että jos koira ei syystä tai toisesta pysty ruokavaliossa ylimääräistä öljylisää hyödyntämään esim. pahan närästyksen vuoksi, tämä tassuvaha olisi silloin ihan must have. Kyllä me tuo purkki loppuun tullaan käyttämään, vaikka merkittävää muutosta en tassuissa huomannutkaan.