Mikä ihme oikein on Eisepure?
"Eisepure on kahden eri eläinlääkärin, Suvi ja Teppo Heinolan laatima, koirien ensiapu -ja terveyskurssi verkossa. Ne ovat jokaisen koiranomistajan tuki sekä turva. Eisepure-verkkokursseilla oppii ja saa käytännön tietoa suoraan eläinlääkäreiltä videoiden, tosielämän tarinoiden sekä tekstien muodossa."
Heka esittelee kuvassa näkyvän Eisepure-laukun sisällön myöhemmin meidän instagram-kanavalla
Siinä se, kaikessa komeudessaan ja tiivistettynä. Nettihän suorastaan pursuaa monia eri sivustoja, mihin on listattu koiranomistajille tärkeitä ensiaputaitoja mitkä olisi hyvä olla hallinnassa ja tietää. Myös eri yhdistykset ja harrastusseurat järjestävät toisinaan erilaisia, ihan fyysisiä koirien ensiapukursseja. Mutta...kuinka moni oikeasti tietää/osaa kuinka toimia jos se kalikka kapsaahtakin omalle kohdalle? Mikä on todennäköisyys, että juuri niin käy kun "on ennenkin selvitty ilman?"
Yllämainittu ajattelutapa on vielä aika yleinen ja myönnän, että itsekin tähän syyllistyin. Ja eikö se kalikka nimenomaan sitten kapsahtanut juuri omalle kohdalle. Haluan jakaa ne teidän kanssa.
Viime keväänä olimme Sykkeen kanssa omissa, agilityn viikkotreeneissä ja silloin olivat käsillä ne kevään ensimmäiset, lämpimät päivät. Lämpöä oli kutakuinkin 24 astetta, mutta ilmankosteus teki säästä selvästi hiostavamman. Syke alkoi treenien toisella vedolla vetää käsijarrua päälle, mutta ajattelin sen johtuvan radan haasteellisuudesta sekä nuoren koiran silloisesta osaamattomuudesta. Syke on koulutettu ajattelemaan agilitya ja kun haastetta lisätään asteittain, kyllä muuten pistää väsyttämään. Hallista ulos tultuamme Syke sitten lyyhistyi maahan. Tiesin välittömästi, että nyt ei muuten ole mistään perusväsymyksestä kyse. Muistin kuitenkin välittömästi erään neuvon, jonka Suvi oli joskus minulle ohjeistanut. Kurkistus limakalvoille, jotka olivat lähes vitivalkoiset. Ei tarvinnut edes tarkistaa onko koiralla nestevajausta. Tiesin heti, että nyt on kyse nestehukasta ja lievästä lämpöhalvauksesta. Syke kuitenkin toipui todella nopeasti, kotihoito elektrolyyttiliuoksella kyllästetyllä vedellä ja viileä suihkuttelu onneksi riittivät saamaan punaisen pikakiiturin takaisin tolpille. Meille kävi varsin ikävällä tavalla selväksi myös se, että ne kevään ensimmäiset lämpimät päivät voivat oikeasti olla salakavalia.
Toisen kerran sattui ja tapahtui viime heinäkuussa ollessamme mökillä, jolloin uteliaisuus vei Sykettä ihan 6-0. Tottakai sitä kiinnosti mikä siellä mökkilaiturin alla oikein pörisee. Ei kannattaisi työntää nokkaansa ihan joka paikkaan.
Mahtoi tehdä kipeää...
Koko lähitienoo varmasti luuli, että koiraparalta viilletään vähintään kurkkua auki. Mutta ei. Se oli vain maa-ampiaispesään tunkeutunut Syke, jonka kimpussa oli valehtelematta ainakin kymmenen herhiläistä. Siinä sitten huiskuttiin ja saatiin hätisteltyä siivekkäät veks, mutta pistoilta ei kovan onnen pikkupuudeli välttynyt. Osumaa tuli kuonoon ja toiseen etujalkaan. Tässä vaiheessa minulla oli koiranomistajana aika kädetön olo. Yhtäkään koiraani ei ole koskaan pistänyt ampiainen enkä tiennyt yhtään, että miten minun olisi kuulunut toimia. Voin kertoa, että kyllä olisi ollut Eisepure - Luonnon vaarat-kurssiosio kiva kaveri siinä vaiheessa. Sykkeen onneksi Suvi sattui olemaan linjoilla ja hän sai hysteerisen omistajan rauhoiteltua sekä annettua hyvät toimintaohjeet. Syke selvisi ja saa nähdä, että vieläkö meinaa jatkossa mennä tekemään tuttavuutta maa-ampiaisten kanssa. Äitini jo vitsailikin, että Sykkeen omaksi tunnusmusiikiksi sopisi Laura Voutilaisen Ettei nyt vaan sattuis mitään.
Eli oppi kävi kirjaimellisesti kantapään kautta. Valitettavasti. Älä sinä opi sitä kautta, vaan opi ennemmin Eisepuren verkkokursseilla. Tarvitset vain nettiyhteyden, sillä näiden tärkeiden taitojen opettelu ei ole enää paikasta, saatika ajasta riippuvainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti