Normaalia arkea

Syke on toipunut hammasoperaatiosta jopa rasittavankin hyvin. Kipulääkkeen antamisen lopetin ohjeiden mukaisesti eilen ja vielä pitäisi ensi tiistaihin saakka kestää olla ilman luita sekä leluja. Niiden puuttuessa tulilinjalle ovat joutuneet milloin omat pohkeet, milloin Hekan häntä, sukat...käytännössä mikään ei ole turvassa tällä hetkellä. Heka onneksi antaa pennulle äkkilähdöt, jos meinaa käydä liian päällekäyväksi ja hyvin on Syke siihen tyytynyt.

Hekan treenitauko jatkuu vielä tovin. Jotenkin siitä viime talven liukastelusta viisastuneena en ole uskaltanut antaa Hekan juosta ihan joka paikassa vapaana. Lunta täällä kyllä piisaa liki puoli metriä, mutta lämpötilat sahaavat tiuhaan plussalla sekä pakkasella ja jokainen tietää mitä se tekee hangille. Nyt kuitenkin näyttäisi siltä, että useamman asteen pakkasia piisaisi pitkälle ensi viikkoon ja siitä vielä eteenpäin.

Olenkin enemmän Heka kohdalla kunnostautunut erilaisilla tasapainotyynyn kanssa tehtävillä jumppaohjeilla. Tavoite on vahvistaa syviä lihaksia sekä pitää sitä lihaskuntoa yllä, vaikka mahdollisuudet vapaana lenkkeilyyn olisivatkin hieman heikommissa kantimissa. Ensi keskiviikkona meillä jatkuu ohjatut treenit ja näin vuoden alussa haluan katsoa sekä mutustella, että miten Heka liikkuu ja hyppää. Torstaiksi olen varannut sille ajan Marjon hoidettavaksi ja vasta sitä seuraavalla viikolla ruvetaan rakentamaan peruskuntokautta ihan kunnolla. Hieman kyllä jo Hekassa näkyy tuo pidempi tauko ja koira olisi mielestään jo aivan valmis palaamaan kentille. Huomaa kun vuosi vaihtui, tuli itselleni täysin uudenlaista intoa ja motivaatiota tehdä asioita hieman eri lailla kuin aiemmin. Ehkä se johtuu myös siitä, että ihan kohta meillä starttaa uudenlainen valmennuskurssi jota odotan mielettömän isolla innolla.

Sykkeen kanssa olen "joutunut" käyttämään luovuuttani ihan eri tavalla nyt, kun se ei saa lelujensa kanssa leikkiä. Siinä missä Heka on jumpannut tasapainotyynyn kanssa, myös Syke on päässyt tekemään tuttavuutta saman kapistuksen kanssa. Sinne se jo pontevasti kiipeää sen päälle eikä huojuminen hätkäytä sitä millään tavalla.


Torstaina kävin sen kanssa kasvattajan järjestämillä hyvän mielen koiratreffeillä, mistä ylläoleva video on kuvattu. Paikalla oli meidän ja kasvattajan lisäksi kolme isovillakoiraa. Halusin tehdä Sykkeen kanssa luoksetuloharjoituksia, sillä paikka oli uusi ja saimme noista isovillakoirista sopivasti häiriötä taustalle. Luoksetulo on mielestäni sellainen asia, mitä tulisi vahvistaa koko koiran eliniän ajan. Hetsasin Sykettä sen jäädessä hihnan päähän kasvattajan pidellessä siitä kiinni ja juoksin itse n.20 metrin päähän. Syke pinkoi minkä pikkujaloistaan pääsi vähät välittämättä sen ympärillä olevasta häiriöstä. Harjoiteltiin hieman myös showkävelyä -ja pönötystä, vaikka vielä on täysi mysteeri näkeekö Syke koskaan virallisia näyttelykehiä. Mätsäreissä olisi kuitenkin tarkoitus jonkin verran pyöriä ja treeni kuin treeni on tuon ikäiselle pennulle enemmän kuin hyvä asia.

Syke osaa seisoa paljon ryhdikkäämmin ja paremmin, kun se saa itse asetella itsensä. Villakoiristahan suurin osa esitetään siten, että niiden hännästä pidetään kiinni ja pää on korkealla. Syke osaa tämän myös ilman ihmisen apua, joten mitä sitä turhia sinne säätämään. Tätä on sitten helppo vahvistaa naksuttimella ja nameilla. Eilen piipahdettiin klinikalla, sillä ihana eläinlääkäriopiskelija, Henna, oli siellä kuluneen viikon töissä ja halusin käydä häntä tervehtimässä. Syke ei meinannut turkissaan pysyä kun se tajusi, että minne oli taas tultu. Se ei paljoa pahalla muistellut tiistaita, sillä se tunki kaikkien syliin rapsuteltavaksi. Jopa sen operoinut ell-Tiina oli Sykkeen mielestä ihan yli-kiva. Tuolla pennulla on kyllä kaikki palikat päässä enemmän kuin kohdillaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti