lauantai 8. elokuuta 2015

Kesä on elokuuta vaille syksy...

Mitähän ovat ne "huikeat" asiat josta olen aikaisemmin puhunut? Nyt on aika raottaa niitä hieman...

Kaikista tärkein - me saimme Hekan kanssa agilityn valmennusryhmäpaikan ensi syksyksi! Kyllä kieltämättä pisti jännittämään kun paikat tuntuivat olevan kiven alla, mutta syyskuusta lähtien valkataan Haukkuvaarassa Julian tarkkojen silmien alla. Lisäksi jaan kouluttaja-kaimani kanssa kuuden kerran mittaisen agilityn jatkokurssin Haukkuvaarassa, josta löytyy lisätietoja seuraavaa linkkiä klikkaamalla -> KLIK! Moni jo ihmetteli että enkö aio sittenkään pitää kouluttamisesta taukoa? Pidän, mutta pidempiaikaiseen kouluttamiseen en ryhdy tämän enempää. Lisäksi olen viime keväänä ja kuluneen kesän aikana niin paljon koulutellut muita, että nyt koen enemmän tarpeelliseksi antaa sekin aika kokonaan Hekalle. Sain PopDog Ry:n puheenjohtajalta viime viikolla viestin, että kiitokseksi alkukesän junnuleirin koiratanssikoulutuksesta voin käydä hakemassa itselleni seuran logolla varustetun ulkoilutakin. Lisäksi ihastuin tuoho pinkkiin pääpantaan joten olihan sellainen sitten vielä ostettava omaksi.




Tällä viikolla aukesi ilmoittautuminen Helsingin frisbeekisoihin, kisaformaattina USDDN. Ja kuten tuosta kuvasta voi jo melkeinpä kaiken päätellä, ilmo lähti pituusheittoon ja freestyleen. Mietin hetken tuota lomaketta täyttäessäni, että laittaisinko meidät vielä toss & fetchiin, mutta koin että pituusheitossa ja freestylessa on jo riittävästi tekemistä. Treenailut on olleet taas vaihteeksi hävettävän vähäisiä, mutta en jaksa siitä stressata. Ja onhan tässä hei aikaakin vielä tehdä vaikka mitä.


Mitä muuhun elämään tulee, olen jo jonkin aikaa hiljaa mielessäni iloinnut siitä ettei tätä kaikkea väritä pelkästään koirat ja niiden kanssa harrastaminen. Olen oppinut sanomaan ei, arvostamaan vapaita viikonloppuja, nähnyt kavereita ja  huomaamattani muuttunut sekä fyysisesti että henkisesti. Halusin tälle kaikelle sellaisen ns. "loppusilauksen" ja ihana kampaaja-isäni kävikin loihtimassa minulle ihan kokonaan uuden hiustyylin. Mutta hei, ei syytä huoleen. Ei todellakaan. Koiraharrastusta ja tätä blogia en ole kuoppaamassa eikä elämän katsominen uusin silmin vaikuta suuremmin mihinkään. Harrastan, kisaan ja esiinnyn Hekan kanssa ihan samalla tavalla kuin tähänkin päivään asti olen tehnyt. Koirat ovat minulle nyt ja aina se harrastus nro 1. En ole enää Tiina joka tunnetaan vain koirien kautta, minut tunnetaan myös muutenkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti