Hyppyhoppaloitsemassa Savon sydämessä

Sunnuntaina hypättiin Sykkeen kanssa jousille ft. Sanna ja sheltti-Kytö, suuntana Kuopio ja koiramekka sekä hyppyhoppalot. Hyppyhoppalot siitä syystä, että 1.luokkalaisille oli tarjolla peräti 3 hypäriä - mitä mainion mahdollisuus lähteä kokeilemaan kisaamista muualla kuin kotihallissa ja vielä noinkin monen radan verran. Tosin sekä minä, että Sanna, olimme ilmoittaneet koirat vain kahdelle radalle, joka osoittautukin loppujen lopuksi hyväksi vedoksi. Kisat nimittäin venyivät ja jos oltaisiin jääty vielä viimeiselle radalle, kotimatka olisi venähtänyt melko myöhäiseksi.

Molemmat radat tuomaroi Markku Kaukinen, ihan uusi tuttavuus minulle vaikka nimen oli kyllä kuullut. A-rata oli aikamoista kieputusta ja kepit suoritettiin mm.reunaa kohti, missä nojaili katsojia kahvikuppien ja leivosten kanssa. Meidän päätavoite oli tehdä mahdollisimman ehjää rataa ilman, että Syke ottaisi vieraasta paikasta tai esteistä häiriötä. Virheitä ensimmäiseltä radalta tuli lopulta neljä, mikä johti suoraan hylkäykseen. Rata pakotti profiililtaan olemaan koko ajan koiran tiellä ja tästä en tykännyt yhtään. Linjat olivat mielestäni haastavia 1.luokkalaisille. Koska olin käytännössä koko ajan koiran edessä, Syke selvästi hämmentyi tästä. Se kun on tottunut huomattavasti itsenäisempään suorittamiseen. Tavoite kuitenkin täyttyi sen suhteen, että Syke keskittyi rataan 100% eikä ottanut häiriötä mistään.

 

B-rata olikin sitten jo huomattavasti virtaviivaisempi. Siinä olisi ollut mahdollisuus painattaa täysiä, mutta Syke veti hieman käsijarrua päälle. Epäilen, että edellisellä radalla oli vaikutusta asiaan ja Syke ikään kuin varmisteli koko ajan ettei se vahingossakaan ajaudu mihinkään minne en sitä ohjaa. Kepeille mennessä jarrutin Sykettä, jotta se saisi koottua itsensä ja tämän tuomari tulkitsi kielloksi. Femmalla kuitenkin ylitettiin maalihyppy ja suureksi yllätykseksi vielä voitettiin koko rata sillä tuloksella ajassa 33,15 s (-7,55 s) etenemällä 4,16 m/s. Ei huono ollenkaan. Itseasiassa paras etenemä Sykkeeltä tähän mennessä, vaikka omasta mielestäni koira ei liikkunut täydellä teholla.

Olen kuitenkin todella tyytyväinen suorituksiin kokonaisuutena, sillä tärkeintä oli se ettei Syke häiriinny uudesta paikasta eikä esteistä. Ne tavoitteet saavutettiin ylivoimaisesti.

Superseniori nenähommissa

Yksi "tavoite" Hekan eläköidyttyä agilitysta, oli lähteä jossain vaiheessa kokeilemaan joko rallytokoa tai nose workia. Tutkailin pitkin syksyä seudun kurssitarjontaa ja eläinpalvelu Operantin muutettua toimintansa Leppävedeltä Jyväskylään, sieltä löytyi omaan aikatauluun sopiva alkeiskurssi.

Ko.kurssi käsittää 4 treenikertaa ja tätä blogitekstiä kirjoittaessani treenejä on takana jo kolme. Kurssia pitää Anne Nyrönen, mutta viimeisimmällä kerralla häntä tuurasi Iina Valkeajärvi. Hekahan on käynyt aikoinaan Etoelävällä pari kertaa nose work-treeneissä, mutta sen pidemmälle ei kuitenkaan olla päästy lajia jatkamaan. Hajuista eukalyptus on Hekalle tuttu, mutta tällä kurssilla lähdettiin ihan tarkoituksella alussa liikkeelle miedommasa hajusta - laakerinlehdestä. Ensimmäiset kaksi kertaa on keskitytty itse hajun löytämiseen ja eilen päästiin laakerinlehden lisäksi etsimään eukalyptusta.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Aloitettiin eläkeläisen, herra elovalkean (ihan vaan Heka 😁) kanssa viime viikolla nose workin alkeiskurssi Operantilla @elainpalveluoperantti 🐶Mehän ollaan joitakin vuosia sitten treenannut tätä lajia muutamia kertoja, mutta nyt on sitten menossa ensimmäistä kertaa pidempi kurssi. Hekalla on AINA ollut vain yksi työmoodi ja se on TÄYSIÄ! 😅 Hajuakin pitää siis etsiä painaen eteenpäin sen tuhatta ja sataa, saa siis olla tarkkana ettei oteta valeilmaisuja 🧐 Heka on aivan pähkinöinä ja ilme treeneihin lähtiessä on sanoin kuvaamaton ❤️ #villakoira#villakoiraheka#kääpiövillakoira#nosework#nenätyöskentely#sporttirakki#sporttirakkiteam#koiraurheilunilo

Henkilön Tiina, Heka & Syke | 🐾 (@eloajasyketta) jakama julkaisu Marras 15, 2019 kello 11.58 PST

Kyllä huomasi että hajuista tuo eukalyptus on Hekalle tutumpi, sillä ilmaisut olivat huomattavasti selvempiä kuin mitä laakerinlehdellä. Ylläoleva video on toiselta treenikerralta.

Hieman meinaa Hekalla vire mennä tässä(kin) yli, sillä ohjaajaorientoituneena tyyppi kyselee minulta ohjeita turhankin paljon. Silloin kun harrastin Hekan kanssa vielä agilitya, en edes tajunnut kuinka vahvasti se on minun ohjauksessa kiinni, mutta nämä treenit ovat herättäneet "karuun" todellisuuteen. Siksi Heka on saanut suorittaa etsinnät pääasiassa vapaana, ettei hihna ole meidän välissä ns.jatkeena. Eilisissä treeneissä mentiin jo huomattavan iso harppaus eteenpäin ja Heka sai hienoja ilmaisuja tehtyä. Tarkkana saa kuitenkin olla, ettei tule valeilmaisuja.

Alkeiskurssia on jäljellä enää yksi kerta ja vähän kutkuttelisi ilmoittautua jossain vaiheessa jatkokurssille. Syke jää joulun tienoilta ainakin kuukauden mittaiselle treeni -ja kisatauolle, joten silloin olisi hyvin aikaa nenäillä Hekan kanssa. Katsotaan.

Hekan terveystarkastus & hammashuolto

Se oli jälleen se aika vuodesta, kun Hekalla oli edessään vuosittainen terveystarkastus. Toteutin yhteistyössä AlmaVetin kanssa "Tassunjälki sydämessä" - vanhan lemmikin terveystarkastuksesta videon, jonka pääsee katsomaan tässä:

Mielessä on risteillyt viimeisen vuoden ajan yhtä ja toista; Hekan leikkaus, patologin lausunto pahanlaatuisesta kasvaimesta, spondyloosi...ihan kaikkea laidasta laitaan.

Hekan selkä uusintakuvattiin ja kuvista näkyi, että pientä etenemistä spondyloosin osalta siellä on tapahtunut. Ei kuitenkaan siinä määrin, että asiasta tarvitsisi tässä vaiheessa huolestua eikä kipulääkettä katsottu tarpeelliseksi ottaa käyttöön kuin tarvittaessa. Lisäksi Hekalta kuvattiin keuhkot ja sydän - kaikki näytti puhtaalta sekä siistiltä. Verikokeiden tulokset olivat suorastaan loistavat Kaikki elin, valko -ja punasoluarvot ovat viiterajojen sisällä. Kaikista helpottavinta oli kuulla että vuosi sitten leikattu, pahanlaatuinen kasvain, ei ole uusinut ja toivottavasti pysyy poissa tästäkin eteenpäin. Suvin mukaan Hekan keho on edelleen kuin urheilevan koiran, vaikka vanhenemisen merkkejä jo näkyvissä onkin.

Jännitysnäytelmää terveysteemalla jatkettiin kun Heka kävi niin ikään AlmaVetillä, tällä kertaa Tiinan hammasklinikalla. Stressasin ja panikoin toimenpidettä etukäteen melko huolella. Eniten mietitytti miten Hekan suolisto kestäisi rauhoituksen, lääkkeet ja ennen kaikkea...mikä tilanne siellä suussa on nyt. Kannatti taas panikoida itsensä kipeäksi, sillä sain ylivoimaisesti tämän joulun parhaan joululahjan; Ei yhden yhtäkään poistettavaa hammasta eikä tulehdusta yhdessäkään hampaassa!

Täällä ollaan NIIN helpottuneita ja onnellisia. Jopa aiemmin rajalla olleen, oikean alakulmahampaan, Heka saa toistaiseksi säilyttää. Toki tilannetta tarkkaillaan ja jos hammas alkaa vaivaamaan, sitten tottakai toimitaan. Millä tämä kaikki saatiin aikaan? No ahkeralla hampaiden kotihoidolla! Moni edelleen tuhahtaa sille, ettei niitä koirien hampaita ole ennenkään harjattu ja ihan yhtä tyhjän kanssa. Heka on nyt elävä, omakohtainen todiste siitä mitä ahkeralla kotihoidolla ja säännöllisillä ell:n suorittamilla hammastarkastuksilla voi saada aikaan. Minä harjaan molempien koirien hampaat joka päivä ja jos pystyn sillä tavalla edesauttamaan suun terveyttä, teen sen mukisematta.

Mikäli siellä on ajankohtaista lähteä opettelemaan (ja miksei muutenkin) omalle koiralle hampaiden harjaamista, käyppä kurkkaamassa AlmaVetille tekemäni opetusvideot alla olevaa linkkiä klikkaamalla:

AlmaVet - potilasohjeita

Heka & Syke Ennätystehtaan kuvauksissa

On kuulkaa reissattu, annettu haastatteluja, keikistelty tv-kameroiden edessä ja siinä sivussa pyöritetty vielä tätä normaalia arkeakin töiden sekä harrastusten osalta. Jotkut jo huolestuneina kyselivät, että ei kai tämä blogi ole lopettamassa kun tänne ei ole hetkeen mitään ilmestynyt. Ei, tämä blogi ei ole lopettmassa vaan on ja pysyy. Blogi on ollut ja tulee aina olemaan minulle itselleni todella tärkeä kanava tuoda kaikenlaisia kuulumisia enemmän julki. Ajattelen aina ensi-sijaisesti nimenomaan teitä seuraajia, sillä haluan tuottaa hyvää sisältöä ja sujuvasti soljuvaa tekstiä mitä on mukava katsoa sekä lukea. Ette te meistä noin vain eroon pääse.

Kaikenlaista kivaa ja jännittävääkin on ehtinyt tapahtumaan, nimittäin lokakuun lopussa reissattiin koko sakki päivävisiitille Helsinkiin. Edessä oli nimittäin Ennätystehtaan kuvaukset.

Syke ja eritoten Heka olivat kuvauspaikalla kuin kotonaan. Hekahan suorastaan loisti kun sitä kuvattiin, se on sellainen tyyppi että mitä lähemmäs kamera tulee, sen enemmän pistää pilkettä silmäkulmaan. 

Ennätystehdasta emännöi ja juontaa tottakai ihanampaakin ihanampi Janni Hussi. Kun saavuin koirien kanssa studiolle, jostain kuului Jannin ääni "onko Heka ja Syke täällä?" ja lopun jokainen voikin päätellä itse. Janni taisi olla Hekalle koko reissun kokokohta.

Ennätystehdas alkaa pyöriä ensi keväänä FOXilla, mutta vielä ei ole tarkkaa aloitusajankohtaa tiedossa eikä sen myötä jaksoakaan missä meidän osuus on. Infoan asiasta lisää heti, kunhan saan tarkempia speksejä tietooni.

Let's the game begin - gamesmölleistä 2 voittoa

Tein hetki sitten trimmaukseen liittyvän julkaisun instagramiin ja ajattelin käyttää tämän luovuuden nyt hyväksi bloginkin puolella.

Minun ja Sykkeen ensi vuoden ja kauden tärkein päätavoite on agilityn games SM-kilpailut, jotka käydään heinäkuun puolessa välissä Oulussa. Itseäni nuo peliluokat motivoivat hieman sitä perinteistä agilitya enemmän. Oma seuramme järjesti keskiviikkona pelimöllit, minne tottakai osallistuin Sykkeen kanssa. Snookerin lisäksi pääsimme pelaamaan gamblersia, joka oli se minun ja Hekan juttu. Mikäli snookerin ja gamblersin ratapiirrokset keskiviikolta kiinnostavat, käykää katsomassa ne tuomarina toimineen Laura Mätön facebook-julkaisusta:

JATin gamesmöllit

Aloitettiin snookerilla ja rata oli tähän mennessä haastavin minkä olen pelejä pelatessani nähnyt. Mietinkin monia eri variaatioita mennä koska meillähän oli myös olemassa uusintamahdollisuus. Ensimmäisellä kierroksella päätin napata kolmen punaista estettä kombinaatioin 7A-B-C ja 2x 5A-5B ja painua siitä sitten loppusuoralle. Syke oli liukas kuin saippua, kamalaa pelastelua muutamassa kohdassa mutta maaliin saavuttiin puhtaasti 49 pisteen ja voiton kera. Toisella kerralla päätin pelata upporikasta ja rutiköyhää sekä yrittää kerätä kaikki neljä punaista. Homma alkoi tökkiä kombinaatiossa 6A-6B, keppien vieressä ollut putki oli Sykkeelle liikaa ja aikaa tuhraantui kun keppien sijasta putki oli väkisin imaista pienen punaisen mennessään. Päästiin muistaakseni loppusuoran kolmannelle esteelle, kunnes tuli äänimerkki ja siitä suorinta tietä maalihypylle. Laura totesikin jälkikäteen, että aika olisi varmasti riittänyt loppuun ellei homma olisi alkanut kepeillä takkuuntua.

Gamblersissa sen sijaan sitten sai juosta ihan sielunsa pohjasta. En tiedä menikö Syke jotenkin ns. henkisesti jumiin tuosta snookerin putki/keppihässäkästä, mutta gamblerissa jumiutuminen jatkui entisestään. Syke mm.kielsi A:n (kahdesti) ja teki muutenkin ihan ihmeellisiä ratkaisuja. Tällä kertaa loppuosuusa alkoi muurista (kerroingambler) ja päästiin neljänneksi viimeiselle esteelle, kunnes äänimerkki tuli ja suoraan maaliin. Tässäkin oltaisiin ennätetty suoriutua suunnitelman mukaan, jos Syke olisi jättänyt haahuilematta. Otettiin kuitenkin gamblersistakin voitto "hurjalla" 15 pisteellä.

Aloin sitten enemmän miettiä Sykkeen jäätymistä. Menikö se totaalisesti niin henkiseen jumiin siitä snookerin putki/keppihässäkästä, että ei sitten uskaltanut gamblersissa tehdä joitakin juttuja? Sitten tuli mietittyä myös sitä, että onko sillä jokin paikka jumissa ja siksi ei tehnyt mieli nousta esim. A:lle? Vai oliko sille (vielä tässä vaiheessa) radalla haastavia kohtia, että käsijarru meni päälle? Mene ja tiedä. Sain ensi viikolle molemmille koirille ajat kraniosakraalihoitoon, joten tuleepahan nyt sitten tsekattua mistä on kyse.

Reilusti epämukavuusalueen ulkopuolella

Allekirjoittanut sai ilon ja "kunnian" tuomaroida tuossa kaksi viikkoa takaperin kennelkerhon järjestämät koiratanssin möllikisat. Siitä onkin vierähtänyt tovi jos toinenkin, kun on viimeksi tullut syvennettyä lajin pariin näninkin intensiivisesti.

Harmillisista sairastumisista johtuen kisaajia ei ollut ihan jonoksi asti, joten otin Hekan hallille mukaan ja ajatuksena oli käydä sen kanssa tekemässä jotain mielenvirkistystanssia. Vaan eipä tuo koira ole miksikään muuttunut kaikkien näiden vuosien jälkeenkään. Huutaa kuin hinaaja edelleen, joten ei eläkekaljia sille tästä näin vaikka koira teknisesti pirun taitava onkin. Mutta eipä me tuonne mitään erityistä lähdettykään tekemään, kuin nauttimaan kahdenkeskeisestä ajasta.

 

Sain tuomaroinnista kiitokseksi ihanan tuomarilahjan, jonka sisältö oli tottakai Hekalle tarkoitettu. No oli siellä kaksijalkaisellekin lakupatukka.

Ilmoitin Hekan myös tässä taannoin noseworkin alkeiskurssille, joka alkaa tuossa 2½ viikon päästä. Jospa tästä nyt saataisiin sille se eläkeläislaji, missä äänen sijasta tarvitsee availla pelkästään hajunystyröitä.

Toinen LUVA-nolla kisakirjaan

Elokuun kisoista meille kertyi nollan lisäksi tietenkin päivitettävää treenilistaan. Tässä vähän yli kahden kuukauden mietintätauon aikana ollaan keskitytty erityisesti kuunteluharjoitteisiin, suullisiin este-erotteluihin, puomin vahvistamiseen ja häiriönsietoon kepeillä. Lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna meillä oli Juulian juoksukontaktikurssin toinen osa, missä tilanne päivitettiin tähän hetkeen. Syke on puomilla jo huomattavasti rennompi, mutta ei kuitenkaan niin rentona että uskaltaisin ilmoittaa sitä vielä hypäreiden lisäksi aksaradoille. Tavoitteena olisi saada puomi varmaksi joulukuun alun seuramestiksiin. 

Kisarutiinia on kuitenkin ylläpidettävä, joten käytiin eilen kurvailemassa yhden hypärin verran Kermisen Petterin tarkkojen silmien alla. Olen aina pitänyt Petterin radoista ja hän on edelleen yksi ehdottomista suosikkituomareistani. Pidin rataa aika perinteisenä 1.luokan tasoisena ratana, mutta kyllä siellä oli muutama kohta jota joutui pohtimaan tosi tarkkaan. Omasta mielestäni rata “testasi” ennen kaikkea koiran kuuntelutaitoa ja hyvää estefokusointia. Syke on kaksissa edellisissä Iinan valmennuksissa vetänyt kirjaimellisesti sokan irti - ei ole reagoinut, saatika tullut ohjauksiin vaan se on fokusoinut aina sitä lähinnä olevalle esteelle, vaikka se olisi suoritusjärjestyksesä jossain ihan muualla. Nyt jos koskaan pieni punainen joutui todelliseen tasotestiin. Tärkein prioriteetti koko radalla oli saada kepit onnistumaan sekä koira pysymään näpeissä. Sykkeen kanssa on harjoiteltu PALJON kokoamista keppejä lähestyttäessä, sillä se menee sinne usein niin kovalla vauhdilla jolloin kokoaminen tapahtuu aivan liian myöhään.

Päästiin maaliin täysin puhtaalla nollatuloksella (-8,55 s) ja vieläpä voitolla. Jännitin aika paljon radalla kohtaa 5-8, missä mentiin aidalta tiukalla käännöksellä pituudelle ja siitä renkaalle sekä eri kulmassa olleelle aidalle. Tiesin ettei Syke kestäisi vielä tässä vaiheessa takaaleikkausta renkaalla, joten ainoa vaihtoehto oli tehdä valssi 5.aidan ja pituuden väliin. Siinä vaan oma linja lähti hetkellisesti sojottamaan keskelle kenttää ja moni koirahan juoksi tässä vaiheessa renkaasta ohi. Sykekin hetken ajan näytti siltä, että ohihan se sieltä tulee mutta ei...neiti se vaan lähti fokusoimaan eteenpäin ja teki rohkeasti itsenäisen renkaan. Lisäksi tuolla tuli kaksi turhan pitkää kaarratusta ja koiralle (vielä tässä vaiheessa) haastava 10.putkeen vienti. Ne yhdessä söivät muutamia sekunteja, mutta nämä saadaan kyllä treenaamalla kuosiin.

Ja ne kepit...mikä kokoaminen ja vieläpä matala lähestyminen! Ihan 5/5! Ollaan harjoiteltu paljon Iinan sekä meidän treeniryhmän ohjeilla keppejä ja kyllä se vaan alkaa tuottamaan näkyvää tulosta. Sykkeen kanssa on NIIN ihanaa kisata! Minä ihan selvästi aliarvioin sen taitotasoa, sillä viime viikolla Iinan valkussa se kykeni suoriutumaan itsenäisestä saksalaisesta tuosta suitsait vaan. Nyt jatketaan taas hetki treenejä ja katsotaan, että missä seuraavan kerran kisataan. Vähän kutkuttelisi käydä marraskuussa jossakin päin Suomea.