Syke AlmaVetin pentutreffeillä

Kaupallinen yhteistyö - Eläinklinikka AlmaVet

Heka lepää ja palauttelee itseään vielä tämän päivän ajan lauantain startista, joten sitten voikin hetkeksi keskittyä nti-Sykeröön. Sunnuntaina Syke kävi seuraamassa toisen päivän agilitykisoja ja tänään oli luvassa jotain vähän erilaista.

Yhteistyökumppanimme, eläinklinikka AlmaVet, järjesti tänään ihan ensimmäiset pentutreffit! Bongasin ilmoituksen facebookista jo viime torstaina ja vasta ilmoittautumisen jälkeen huomasin, että ikähaitari on min. 15 viikkoa ja maksimi 5 kuukautta. Hups. Sykehän on jo 7½ kuukautta vanha, eli ihan reilusti yli-ikäinen. Pentutreffejä valvoi ja ohjasi AlmaVetin oma hyvinvointivalmentaja, Vero Hepomäki ja hän oli sitä mieltä, että Sykekin voisi tulla leikkimään iästään huolimatta.


Syke ihan selvästi kaipaa välillä sellaista "nujuamis-seuraa" eikä Heka sellaisista liiemmin perusta, olin todella iloinen että iän suhteen löytyi joustoa. Olin kuitenkin vielä tänään iltapäivällä kahden vaiheilla että mennäänkö vai ei, sillä Syke oli ollut viikonloppuna melko villinä ja se oli hetkittäin roikkunut jopa Hekan korvissa. Se ei ole leikkijä mistään iisistä päästä, itseasiassa Syke on aika raisu ja käy leikkiin kuin yleinen syyttäjä. Halusin vielä Veran mielipiteen asiaan ja jo sen keskustelun aikana minulle tuli sellainen tunne, että tässä jos jossain on selkeästi mietitty järjestelyä ja itse varsinaista toteuttamista. Enemmän edettäisiin sekä kuunneltaisiin jokaisen pennun temperamenttia eikä otettaisi kaikesta turhaa stressiä. Minulla on Hekan pentuajoilta huonoja kokemuksia pentutreffeistä, jolloin tapahtui kaikkea myös ei-niin-kivoja-asioita, joten Veran kanssa käyty keskustelu vakuutti.


Normaalisti ryhmät on jaettu pieniin ja isoihin pentuihin, kumpikin omalle vuorolleen. Tälle kerralle pentuja oli ilmoitettu yhteensä 4 kappaletta; australianpaimenkoira, newfoundlandinkoira, skotlanninterrieri sekä tietysti Syke, joka oli poppoon vanhin. Sen huomasi erityisen hyvin siitä, että nuoremmilla lajitovereilla liikkuminen oli vielä sellaista "honteloa" mutta Syke hallitsee kehonsa jo kuin aikuinen koira. Nöffi oli hieman arempi tapaus, joten se seuraili alussa ja tarpeen vaatiessa muiden leikkimistä hieman kauempaa. Hienosti muuten jokainen pentu kunnioitti sitä. Jopa Syke, joka ei yleensä mieti ennen kuin tekee jotain.

Pennuille tarjottiin mahdollisuus käydä ulkona ja niillä oli iso, yhteinen vesiastia käytössään jos jano pääsi yllättämään. Vera piti kaikkia ajantasalla mm.elekielestä ja silloin pystyi jokainen sitten ennakoimaan, jos juuri se oma pentu kaipasi vaikkapa lisätauon. AlmaVetin hyvinvointikeskuksen treenitilan matto oli myös oikein pitävä ja hyvä alusta pentutreffien pitoon. Pennut eivät esimerkiksi liukastelleet lainkaan. Syke piipahti myös vaa'alla ennen kotiinlähtöä ja painoa sillä on nyt 4,3 kg. Ihan hyvän kokoinen kääpiövillakoira se on. Testasin samalla miten luoksetulo toimii tuollaisessa tilanteessa, missä koiria on monta ja häiriö melko suuri. Se on omasta mielestäni yksi tärkeimmistä taidoista, mitä vahvistan ja pidän yllä koko koiran eliniän ajan. Syke unohti samantien kaiken muun, juoksi suoraan jalkoihin tapittamaan. Kyllä siitä muutenkin jo näkee, että miten se odottaa pääsevänsä tekemään töitä - hakee kontaktia vaikeassakin häiriössä.


Summa summarum: Olisivatpa kaikki pentutreffit yhtä hyvin mietittyjä ja järjestettyjä. Hetkeäkään ei ollut sellainen tunne, ettei tilanne ole "hallinnassa." Vera piti siitä kyllä huolen, että pennut saivat leikkiä turvallisesti eikä kehenkään satu yms. En tiedä onko Syke jo "kasvanut" sitten kuitenkin yli ihan tästä pahimmasta rälläysvaiheesta, mutta tämä kokemus oli sille hyvin tärkeä.

Voin siis enemmän kuin mielelläni suositella AlmaVetin pentutreffejä muillekin pennunomistajille!

Kilpailukausi 2018 on täällä

Tänään polkaistiin käyntiin tämän vuoden kisakausi, reilusti etuajassa. Olin aivan varma että aloitus menee edellisvuosien tapaan toukokuulle, mutta Heka on kuntoutunut hyvin ja torstain epikset toivat asiaan viimeisen varmuuden.

Nyt kun Jattilassa on kisattu maaliskuusta eteenpäin kivituhkalla, ei meidänkään tarvitse aina lähteä toiselle paikkakunnalle turvallisen alustan perässä. Vielä pitäisi virallisesti tehdä edustusseuran vaihto, meistä nimittäin tulee jälleen jattilaisia. On aivan ihanaa palata "vanhaan" seuraan ja lisäksi halli on lähestulkoon ihan meidän naapurissa.

Neljästä radasta olin ilmoittanut Hekan pelkälle hyppärille, ihan vain siksi että saadaan lisätuntumaa kivituhkaan. Tuomarina toimi minun ehdoton suosikkini, Kermisen Petteri.

Ratapiirros julkaistu Petterin luvalla.

Minua itseäni "hirvitti" koko radalla ainoastaan tuo alku. Hekalle on kautta aikain olleet vaikeita tuollaiset lähestymiset hypyille. Vaikka sillä on hyvä estefokus, silti se noissa kohdissa tuppaa fokusoimaan ennemmin minua. Niin myös nyt. Heka lähti lukittamaan 4.putkea ja sinne se lopulta syöksähtikin. Karkasi lähdöstäkin mokoma. Muutoin loppurata 6.putkelta ihan loppuun asti oli ehjää tekemistä. Hieman Heka valui valssien aikana kauaksi, mutta muiden paikalla olleiden mielestä johtunee siitä, että se ei ole aikoihin mennyt pitkillä esteväleillä isolla kentällä. Fiilis oli oikein mainio ja onnistunut suurimmalta osin, vaikka homma meinasi lähteä leviämään jo ennen kuin päästiin koko kisapaikalle.


Heka liikkui ihan yhtä hyvin kuin torstaina, joten nyt voisi ohjaajakin täysillä uskoa siihen, että annetaan palaa vaan. Seuraavat kisat ovat jo ensi viikonloppuna (tukiepikset) ja toukokuulle laitetaan lisää kisailmoja sisään.

Kaikki on mahdollista niin kauan ku riittää kipinää

"Tänä yönä viimeinkin rakastuin mä luuseriin, joka aito on ja vielä enemmän."

Kultakimpaleeni, varjoni, ajatustenlukijani, toinen puoliskoni, paras kaverini sekä elämäni koira. Meillä juhlittiin kuluneen viikon tiistaina pyöreitä, sillä Heka täytti 10 VUOTTA! Ikä on tällä koiralla todellakin pelkkiä numeroita, Heka on kuin ikuinen pentu. Se ei ehkä ole koira helpoimmasta päästä. Silti se on kasvattanut, pudottanut maan päälle lukuisia kertoja, mutta ennen kaikkea se on opettanut minulle yhtä ja toista. Olen saanut kokea sen kanssa ihan uskomattomia asioita, joista en olisi koskaan osannut edes unelmoida. Se on hyvä juuri tuollaisena kuin se on. Minun oma Hekani.


Päivänsankari vietti juhliaan herkuttelemalla sekä uimalla. Huomattiin Lindan kanssa, että Hekan kestävyys ja kropanhallinta alkavat olla entisellä mallilla. Se mm.kääntyi altaassa molempiin suuntiin, mitä ei ole tapahtunut ihan hetkeen. Nyt voin hyvällä mielin todeta, ettei ole menneet uimalakäynnit ja hankikävelyt hukkaan. Toki töitä riittää vielä, mutta uskallettiin käydä tänään Jattilassa kokeilemassa miltä agilityradalla juokseminen tuntuu.

Ilmoitin Hekan vain ja ainoastaan putkiralliin. Koira on nähnyt esteitä viimeksi helmikuussa ja silloin sen meno oli todella pelottavaa lihasten puutteen vuoksi. Eniten hirvitti juurikin se pelko siitä, että Heka ei pysyisi pystyssä ja se sutisi menemään kuin viimeistä päivää. Silti pohjana ollut kivituhka osoittautui juuri niin hyväksi kuin olin ajatellutkin. Tehtiin nollarata eikä Heka sutinut lainkaan. Päinvastoin. Se tykitti menemään sellaisella vauhdilla ja fokuksella, että allekirjoittaneen ei tarvinnut kuin kertoa minne mennään milloinkin sekä antaa palaa vaan. Aika oli jotain -30,91, siitäkin olisi ollut nipistettävissä muutama sekuntti pois, jos olisin itse ohjannut rohkeammin. Mutta sen ei ole väliä. Heka on kunnossa ja liekeissä. Me ollaan NIIN back!

Pääsiäisen viettoa

Sää on suosinut pääsiäisloman aikana (lukuun ottamatta tätä päivää) ja tottakai me on otettu siitä kaikki ilo sekä hyöty irti.




Tein myös itseni kanssa lupauksen, että tänä vuonna aktivoidun ulkoiluttamaan omien koirien lisäksi myös kameraa enemmän. Aika usein meinaan tulee turvauduttua pelkkiin kännykkäräpsyihin.

Tämä viikko onkin taas melko kiireinen. Tai oikeastaan koko huhtikuu on sellainen. Heka täyttää huomenna pyöreitä ja ohjelmassa on mm.uintia ja agilitya. 

Heka kraniosakraaliterapiassa

Heka aloitti viikonlopun messuista toipumisen sen ihan ehdottoman lempihoitsun, eli Päivin lempeässä käsittelyssä: kraniosakraaliterapiassa.

Vaikka Heka on elämänsä aikana kokenut osteopatiat, fysioterpiat, hieronnat ja laserhoidot, on Päivin tekemä kraniosakraaliterpia sen mielestä hoitomuoto ylitse muiden. Hekasta oikein näkee, kuinka se nauttii Päivin hoidettavana olemisesta sydämensä kyllyydestä. 

Päivi on hoitanut Hekan viimeksi elokuussa, tasan kuukausi ennen kuin se sairastui, joten ero siihen hetkeen ja tähän päivään oli melkoinen. Kerroin tietysti heti alkuun, että mitä kaikkea Hekalle on tapahtunut ja miten sitä on tässä välissä hoidettu. Heka on kyllä siitä hauska tapaus, että se parkkeeraa Päivin eteen, kääntää selkänsä ja istuutuu kuin sanoen "aloita nyt jo!" 

Vaikka Heka on vastannut Marjon tekemiin hoitoihin hyvin, Päivi pääsee vielä enemmän "pintaa syvemmälle" ja sain selityksen sille, miksi Heka kerryttää lihasta kaikkialle muualle, paitsi kaulan ja epäkäsalueen lihaksiin. No ei kai, jos kaulan ja selän välinen kraniosakraalirytmi ei pääse virtaamaan kunnolla. Hekan iho oli tältä alueelta aivan kireänä ja kun lihaksia ei ole, yrittää keho "paikata" sitä ihoa kiristämällä. Varsinkin epäkäsalueen iho oli kuin liimautunut Hekaan kiinni ja Päivi teki melkoisesti töitä saadakseen sen auki. Hän käytti myös laseria, jotta pahimmat kireydet saatiin hölläämään otettaan. Samalta alueelta Päivi löysi myös kaksi fasettilukkoa. Hoito alkoi vihdoin ja viimein tuottamaan tulosta ja lopulta Päivi pystyi "nostamaan" Hekan ihoa ilmaan. Ero entiseen oli hurja. Sain hyviä täsmäohjeita siihen, miten ihoa voi omatoimisesti myös käsitellä, jotta mahdolliset "ongelmat" huomaa nopeammin. Myös mahalaukun kohdalla, selän puolella oli pientä kireyttä havaittavissa ja niiden Päivi uskoi johtuvan pitkään jatkuneista suolisto-ongelmista.

Käsittely tuntui Hekasta niin hyvältä, että se nukahti ja nojasi Päivin jalkaa vasten. Itse keho jatkaa kraniosakraaliterapian jälkeen paranemista ja tasapainoon palautumista n.viikon verran, joten odotan enemmän kuin mielenkiinnolla miten se näkyy Hekassa. Eilen tuo koira oli ainakin ihan kanttuvei, kun taas tänään se on ollut hieman "levoton." Se on kuulemma täysin normaalia, että keho tuntuu hoidon jälkeen päivän tai kaksi oudolta. Voi esiintyä jopa pientä kipua.

Eiköhän se lihaskin ala kasvamaan tämän myötä niille alueille mille on tarvis, kun koiran kroppa on saatu vapautettua. Ensi viikolle on jo varattuna uintiaika yms. Vaikka tuosta hoidosta seuraakin jälkikäteen hetkeksi melko erikoinen olo, silti Heka on aina yhtä onnessaan kun Päivi tulee hoitamaan sitä.

Kids & Pets lapsi -ja lemmikkimessut-viikonloppu

Kaupallinen yhteistyö - Showlink Oy

Ohi on ja olo on kyllä sen mukainen.

Tein laajaa yhteistyötä itse messujen + showlinkin kanssa sisällöntuotantoon liittyen, joka nosti viikonlopun kokonaisuudessaan ihan uusiin sfääreihin. Kun johonkin asiaan ryhdyn, teen sitä täydellä sydämellä. Tein erilaisia päivityksiä messuille + pentunäyttelyyn valmistautumisesta mm.blogiin, faceen ja instagramiin sekä järjestin kolme lippuarvontaa. Uskokaa tai älkää, tähän kaikkeen käytettyjen työtuntien määrä on melkoinen. Vaikka väsymys oli hetkittäin melko suurta, silti hetkeäkään en vaihtaisi pois.


Perjantaina pakkasin auton jo hyvissä ajoin täyteen tavaraa ja saman päivän iltana kävimme myös laittamassa oman osastomme kuntoon sekä koeajamassa esiintymisareenan.

Heka esiintyi molempina päivinä Royal Canin-areenalla ja esitys oli "kuvaelma" meidän yhteisestä harrastustaipaleesta. Kun keskustelimme yhdessä Marian (joka juonsi areenan ohjelman) siitä, mikä Hekan kanssa on parasta, olin lähestulkoon tippa linssissä. Kaiken sen ikävän jälkeen on vain ollut  ihanaa päästä tekemään sen kanssa yhdessä, kun kaikki on hyvin. Ei ole mitään parempaa. Heka on sellainen luottopakkaus, se veti molemmat esitykset rutiininomaisesti läpi. 

Meillä oli messuilla oma, Eloa & Sykettä-messuosasto, missä kävijöitä riitti koko viikonlopun ajan. Erityisen ihanaa oli nähdä kasvotusten meidän somekanavien seuraajia! Te olette yksi suuri motivaation lähde tässä kaikessa.

Ehkä eniten minua jännitti se, että miten Syke selviäisi ensimmäisestä, isosta tapahtumasta missä se on mukana. Se olisi voinut räksyttää tauotta, kulkea häntä koipien välissä, olla varuillaan ja ties mitä. Kun meidän ständin vieressä, kahden metrin päässä posahti ilmapallo lauantaina, Syke ei hätkähtänyt sitä millään tavoin. Se hetki todisti minulle itselleni todella suuresti sen, että tuo pentu ei tosiaankaan turhista hätkähdä tai stressaa. Syke se vain chillaili messualueella kuin mikäkin hulda huoleton ja sunnuntain pentunäyttelyssäkin se debytoi täysin yli odotusten. Kirjoitin pentunäyttelystä erikseen ihan oman tekstinsä ja sen voi lukea alla olevaa linkkiä klikkaamalla:



Kokonaisuudessaan viikonloppu oli erittäin onnistunut. Yhteistyö ja yhteydenpito järjestävien tahojen kanssa sujui kuin rasvattu ja siksi tätä sisällöntuotantoa oli ilo tehdä. Isot kiitokset luottamuksesta meitä kohtaan kuuluvat tottakai Kids & Pets lapsi -ja lemmikkimessuille sekä Showlinkille. Lisäksi kiitos kuuluu meidän yhteistyöklinikallemme, AlmaVetille, joka on antanut meille mahdollisuuden harjoitella omassa treenitilassaan näitä messuja varten.

Nyt huilataan hetki, ennen kuin käännetään katseet ensi kuuhun ja Helsingin eläinystäväni-messuille. Yhteistyö showlinkin kanssa jatkuu. Syke osallistuu sunnuntaina 22.4. toiseen pentunäyttelyynsä ja Heka esiintyy messuilla molempina päivinä. Katsotaan mitä kaikkea uutta ja hauskaa keksitään tänne somen puolelle.