Heka is on the...FIRE!

Bileet! Kennelyskä, sen aiheuttama karanteeni (ja ylikin), jumitukset sekä turvotukset on nyt selätetty ja tänään pääsimme Hekan kanssa palaamaan agilityn pariin. En tiedä kumpi meistä oli asiasta enemmän fiiliksissä - ehkä me molemmat.

Heti näin vuoden aluksi teemana oli putkileijeröinnit. Hekalla pidettiin rimat 25 sentissä ja olin jo ennen tätä päivää päättänyt, että täyspitkää rataa ei edes yritetä juosta, vaan edetään sopivissa pätkissä. Vaikka n.kuukauden mittainen tauko ei ajallisesti pitkältä kuullosta, kennelyskän vuoksi Heka oli hyvin pienellä lenkityksellä lähes 2 viikkoa ja siinä ajassa pohjakunto ehtii hyvin putoamaan alaspäin.

Mutta itse asiaan. Rata ei ollut teknisesti vaikea, enemmän siinä sai keskittyä pääsemään tietyissä tilanteissa koiran edelle. Ja ne tilanteet korostuivat oikeastaan putkeilla tehtävillä leijeröinneillä. Sain treenikaverini ottamaan Hekan menoa videolle toiselta kierrokselta ja alla olevassa pätkässä näkee, kuinka yllättävän hyvin itse pääsen reilusti sen edelle.

Hekan pystyi huolella ja luottavaisella fiiliksellä lähettämään hoitamaan oman tonttinsa. Tätä on agility sen kanssa parhaimmillaan! Juliakin totesi, että tämä on sitä parasta Tiinaa & Hekaa - koira hoitaa oman osuutensa, kuten myös ohjaaja. Hieman oli oman rintamasuunnan kanssa ongelmia, mm.takaseinällä olevalle renkaalle lähetys sekä kepeillä lähdin valssaamaan liian aikaisin. Tottakai fiksu koira sieltä kääntyy. Olipa ylläri.

Heka oli ihan lieskoissa eikä sillä kiehunut pääkupissa yli. Vähän sitä sai muistutella kääntymisissä, mutta nopeasti se lähti niihin reagoimaan. Puomin kontaktin teki superisti ja siinä käytinkin pitkästä aikaa naksutinta. Alunperin ajatus oli tehdä ensimmäisenä ihan pelkkää puomia etupalkalla, mutta jätin tällä kertaa homman hautumaan yhteen onnistuneeseen suoritukseen. Koira on kunnossa ja se on pääasia. Huomenna Hekalla on tiedossa pesu ja- trimmaus ja lauantaina mennäänkin Suvin pitämälle koirien ensiapukurssille oppimaan kaikkea tärkeää sekä tarpeellista. Heka toimii lisäksi demokoirana jossakin "toimenpiteessä" ja tuolle koiralle tekee vain hyvää, että se näkee Suvia muissa(kin) yhteyksissä kun vaan pelkällä klinikalla. Instagramiin ilmestynee reaaliaikaista matskua ko.kurssilta, wink wink.

"8 vuotta ei ole tälle koiralle ikä eikä mikään"

"Ei se voi olla yli 8-vuotias. Älä valehtele."

Yllämainitun lauseen kuulen vähintään viikottain. Kerta toisensa jälkeen ihmiset tulevat kysymään ja ihmettelemään, että miten ihmeessä Heka on pysynyt hyvässä kunnossa vuodesta toiseen. Viimeksi eilen vastasin tuohon kysymykseen ja siitä sainkin idean kirjoittaa aiheeseen liittyvän blogitekstin. Jo silloin kun Heka tuli minulle, oli itsestään selvyys että halusin kouluttaa siitä itselleni harrastuskoiran. Ja jotta koira kykenee suoriutumaan sille asetetuista "haasteista" (voiko niin sanoa), on sen kunnossa pitäminen ensi-sijaisen tärkeää.

1. Monipuolinen liikunta

Tarkoittaa käytännössä kaikkea muuta kuin pelkästään hihnaköpöttelyä. Paljon lenkkeilyä vaihtelevissa maastoissa, jotta koira oppii hallitsemaan kehoaan sekä vapaana, että myös hihnassa. Vaihdellen liikkumista ylä ja- alamäkeen sekä tietysti monipuoliseen liikuntaan kuuluu myös uinti. Koira oppii paitsi hallitsemaan kehoaan, myös sen lihakset ja nivelet vahvistuvat. Hyvä lihaskunto onkin se asia, mihin harrastuskoiran elämässä kiinnitän erityisesti huomiota.

Treenien ja kisojen yhteyteen kuuluu tietysti asianmukaiset lämmittely ja jäähdyttelyt. Niiden laiminlyöminen voi aiheuttaa mm.agilityssa kieltäytymistä hypyillä tai jäykkyyttä. Lisää lämmittelystä ja jäähdyttelystä voi käydä lukemassa esim. OneMindDogsin nettisivuilta -> Agilitykoirasi on urheilija.

2. Monipuolinen ruokavalio

Tästä nyt voisi kirjoittaa vaikka kymmenen sivua tekstiä, mutta yritän parhaani mukaan tiivistää asian niin hyvin kuin pystyn. Perustana on se, että Hekan ruokavalio perustuu pääasiassa lihaan. Olen jo useamman vuoden ajan noudattanut 50/50-ruokintamallia - puolet lihaa ja puolet laadukasta nappulaa. Ajoitan vuoden neljään eri kauteen - peruskuntokauteen, kisoihin tähdentävään kauteen, kisakauteen ja lopuksi lepokauteen. Ruuan määrä vaihtelee kullakin kaudella, jolloin kulutuskin on tietysti erilaista. Ruuan Heka saa kahdesti päivässä, mutta mitään orjallista ruoka-aikataulua en sen kanssa noudata. Näin ollen se ei turhaan ala valmistaa mahassaan ruuan pilkkomiseen tarvittavia mahahappoja, josta sitten seuraisi niitä kuuluisia tyhjän mahan oksennuksia. Varsinkin kisakaudella tämän "epäsäännöllisyyden" huomaa hyvin. Parhaimmillaan tiedossa on kisareissu toiselle paikkakunnalle ja Hekan on saatava ensimmäinen ruoka riittävän ajoissa jotta se ehtii sulamaan ja koira ehtii hyödyntämään sen ravinnon mahdollisimman hyvin. Kutsun tätä boostaamiseksi. Herätän itseni kisa-aamuisin normaalia aikaisemmin ihan vain sen vuoksi, että Heka ehtii syömään ja sillä jää aikaa edellämainittuun sulatteluun. Tottakai osa tietyn päivän ruuasta tulee treenien yhteydessä ja kisareissuilla annan ruuan n.puoli tuntia viimeisen jäähdyttelylenkin jälkeen, jotta elimistö ei enää käy kierroksilla.

Päivän ensimmäinen ateria on aina nappulapainotteinen höystettynä raejuustolla sekä yhdellä lisäravinteella (niihin tullaan tuonnempana.) Toisella kerralla meneekin sitten vaihdellen eri lihoja, mm.broileria, possua, kalkkunaa, hevosta yms. Joko raakana tai puoliraakana. 3 kertaa viikossa Heka jyystää erilaisia luita, mm.broilerin siipiä, kalkkunan kauloja tai sian kylkiluita. Kuivattuja luita sen sijaan sillä on aina jokunen lojumassa lattialla. Lihojakin katson vähän sen mukaan, että mitä annan milloinkin. Osa on vähärasvaisempaa ja osa tuhdimpaa tavaraa ja jos ollaan lepokaudella, annan tietysti vähärasvaisempia lihoja. Sama pätee myös nappulaan, jota meiltä löytyy kahta merkkiä.

Silloin kun on kisakausi, Heka tietysti liikkuu ja kuluttaa enemmän jolloin ruuan on oltava tarpeeksi tuhtia että se pystyy suoriutumaan ilman väsymystä. Minulle hyvä mittari tässä kaikessa on Heka itse, sillä jos ruokaa on liikuntaan nähden liian vähän, koira väsähtää esim.treenien jälkeen tosi nopeasti.

3. Lisäravinteet ja ravintolisät

Kirjoitin tästä aiheesta blogitekstin viime helmikuussa, sieltä voi käydä lukemassa tarkemmin mikä vaikuttaa mihinkin. Heka saa kuuden viikon kuureina sekä magnesiumia/b-vitamiinia ja nivelravinnetta sekä ympäri vuoden Nutrolin iho&turkki-öljyä. Magnesiumin/b-vitamiinin ja nivelravinteen annostuskoot olemme pohtineet sopiviksi Hekan hierojan ja osteopaatin kanssa, joten siksi en niitä tuo julki.

4. Nesteytys

Kaikista kovimmalla harjoittelu/kisakaudella meillä on käytössä sponsorimme FitDogin tarjoamat nesteytys ja/- palautumistuotteet, joista jälkimmäistä käytän treeneissä myös ympäri vuoden. Yhdellä jos toisella harrastuskoiran omistajalla tuppaa olemaan se ongelma, että miten sen koiran saisi juomaan tilanteissa jossa sen tulisi ehdottomasti saada nestettä. Heka oli myös yksi näistä, kunnes löysimme FitDogin. Nesteytysjuomaa Heka saa ennen suoritusta ja myös niiden välissä (antaa hyvin boostia sen sisältämän rasvan ansiosta) ja sitten suoritusten lopuksi palautusjuomaa. Kesällä käytän ko.tuotteita myös ihan normaalien juoksulenkkien yhteydessä. FitDogin tuomat, positiiviset vaikutukset kokonaisuudessaan näkyvät tuossa koirassa silloin, kun joko hieroja tai osteopaatti huoltaa sen kisakauden päätteeksi. Lihakset ovat elastiset, eivät lainkaan väsyneet ja kuivat.

5. Säännöllinen huoltaminen

Heka käy vähintään neljästi vuodessa joko CST-hoidossa tai osteopatiassa ja tarpeen vaatiessa myös muulloin, jos on tarvetta. Nyt olen ottanut sen huolto-ohjelmaan mukaan myös AlmaVetin mahdollistaman laserterapian. Olen myös itse käynyt kaksi käytännön koirahierontakurssia ja jokaisen treenin/kisasuorituksen jälkeen käyn koiran päästä häntään läpi. Myös Hekan CST-hoitaja on neuvonut minulle, mistä Hekaa voi hieroa jos haluaa vaikuttaa johonkin tiettyyn alueeseen kropassa. Vähintään kerran viikossa pyrin vahvistamaan Hekan syviä lihaksia tasapainotyynyllä.

Eläinlääkärillä Heka käy säännöllisesti tarkistuksissa ja rokotuksetkin pidetään tarkasti ajantasalla.

6. Vaatetus

Mitäpä siitä tähän sen enempää kirjoittelemaan, kun vanhempi blogiteksti aiheeseen liittyen löytyy täältä -> Koirien vaatetus - silkkaa turhuutta vai tarpeellista?

7. Riittävä lepo ja uni

Joku voi tässä vaiheessa ajatella, että voi hurja missä välissä se koiraparka ehtii lepäämään. Suurimman osan ajastahan Heka elelee ihan normaalia koiranelämää, johon kuuluu paitsi leikkimistä, niin myös riittävästi unta ja lepoa sekä tuttujen koirakavereiden tapaamista. Heka on myös oppinut, että kisa ja- esiintymisreissujen väliajoilla levätään, jolloin se ei ole ns."valmiustilassa" koko ajan. Olen myös hyvin tarkka siitä, miten ajoitan treenit, kisat ja esim.osteopatian jotta koira saa riittävästi aikaa palautua. Sama koskee myös kisakautta, jonka ajoitan aina kesään jolloin pohjakarvattoman koiran pitäminen kisakunnossa on helpompaa lämpimän vuodenajan ansiosta. Talvi on Hekan lepokausi ja kevään kolkutellessa oveen sitten aktivoidutaan kaiken tekemisen suhteen.

Haluan vielä kerran korostaa, että Heka ei ole minulle mikään urheiluväline. Se on perheenjäsen ja paras ystävä ja omistajana on minun tehtävä varmistaa, että se pysyy kunnossa vuodesta toiseen. Myös Hekan ell Suvi Heinola on todennut, että mikäli Heka vain pysyy yhtä hyvässä kunnossa, se on iskussa vielä 11-12 vuotiaana. Sitä tietysti toivon minäkin ja koputan puuta kolmesti. Heka senkun pistää lisää vauhtia moottoriin ja vaihdetta silmään.

Kohti rennompaa mielentilaa - osa 5

Joululoma on lusittu ja huomenna onpi edessä paluu sorvin äärelle. Tämän viikon maanantain laserhoidon yhteydessä jatkettiin tietysti sitä rennomman mielentilan etsimistä. Sitä saikin etsiä oikein urakalla, sillä se oli ehtinyt puoliksi piiloutumaan. Tiedä sitten oliko syynä Hekan kipeä lantio, sillä eläinlääkäriin tullessa se yhdistää kivun välittömästi johonkin ikävään. Herkut eivät kelvanneet ja yritti se kerran jos toisenkin piiloutua omien jalkojeni taakse.

Suvin tutkiessa Hekaa jännitti yhtä paljon kuin odotustilassa, se ei kuitenkaan enää tärissyt lainkaan yhtä pahasti. Pakko kyllä myöntää, että ei tuo oma mielentilakaan parhaimmassa "iskussa" ollut, huoli on hirveä tunne. Arjan aloittaessa laseroinnin Heka läähätti vielä melko kovasti, mutta n.5 minuutin jälkeen koira alkoi pala palalta rentoutumaan. Loppuvaiheessa se oli jopa nukahtaa seisovilteen. Ehkä eniten yllätti Hekan antamat kaksi pusua Arjalle hoidon loputtua, score! 

Toimenpidehuoneesta ulos tullessa Heka oli aivan rento ja jopa väsynytkin. Ajattelutyö on kovin rankkaa ja sitten kun vielä pahimmat kivut on viety pois, johan alkaa silmät ja pää pilkkimään. Vähemmästäkin. Herkutkin kelpasivat kahden eläinlääkäriharjoittelijan tarjoamina, mutta Suvi ja Teppo olivat molemmat vielä vähän epäillyttäviä. Näihin harjoitteluihin (pätee ihan samalla mitalla muihin) kuuluu ylä ja- alamäet. Kyllä täältä vielä noustaan, seuraavan kerran mennään rentoilemaan jo heti alkuviikosta. Haen samalla klinikalta vähän "tykötarpeita" uutta videosarjaa varten. 

Labbisagilitya ft.Ruusa

Ihan täysin ilman agilitya ei ole tarvinnut tämän vajaan kuukauden aikana olla. Jo ennen joulua viestittelimme eläinlääkäriksi opiskelevan kaverini, Roosan, kanssa ja hän tarjosi minulle uutta rotua testattavaksi agilityssa. Nimittäin omaa labradorinnoutajaansa, Ruusaa. Pakko kyllä myöntää, että Luxin myötä olen myynyt sydämestäni viimeisen palan maksikoirille, joten otin ilomielin labbisagility-haasteen vastaan. Ruusa oli minulle ennestään tuttu vuoden 2015 kinkunsulatusepiksistä, jossa huomioni kiinnittyi sen työmoottoriin ja nopeuteen. Aivan huikea tapaus!

Kävin ennen joulua seuraamassa Ruusan treenejä, sillä olimme suunnitelleet treenejä joululomalle. Halusin hieman ennakkoon nähdä, miten Ruusa toimisi treeneissä ja tarkoitukseni oli todellakin vain tarkkailla. Kunnes Julia sitten yllytti, että seuraavassa ryhmässä olisi vajetta. Toisessa hetkessä olinkin jo siellä radalla juoksemassa. Hieman jo painoi Ruusalla väsymys jaloissa, olihan se treenannut Roosan kanssa jo edellisellä tunnilla. 

Mutta tämmöiseltä meidän meno näytti toisella kierroksella, vain hetken tutustumisen jälkeen.

Toisen kerran pääsin tämän huikean labbiksen ohjaksiin viime viikon torstaina ja silloin Ruusalla olikin jo vaihdetta moottorissa. Tehtiin ihan vain sellaisia peruspyörityksi, Ruusalle on vielä esim.vedättäminen vaikeaa sekä niistoon reagointi, mutta kun osasi itse rytmittää oikein, pysyi rimatkin ylhällä ja Ruusa tuli niistoihin siivekkeitä nuolien. Hekan kanssa en tykkää sokkareita tehdä kun päällimmäinen tunne on koiran hukkaaminen, mutta maksikoiria ohjatessa taas käytän niitä selkeästi eniten. Nämä lainakoiraohjaukset on kyllä opettaneet hurjasti, joten siitä pieni suosituksen sana kaikille! Kiitos Roosalle tästä mahdollisuudesta vielä tätäkin kautta, Ruusa on ihana!

Pakko kyllä myöntää, että omia aksajalkoja juoksuttaa nyt aika tavalla. Vielä joulukuun alussa mietin taukoa oman motivaatio-ongelman vuoksi, mutta sellainen tulikin nyt sitten "automaattisesti." Olen jopa roudannut kaikki treenivermeet Haukkuvaarasta kotiin pyykättäväksi, ihan jo sen vuoksi että pestään tuo kennelyskä sanan kaikessa merkityksessä pois meidän elämästä. Odotan jo innolla ensi viikon omia treenejä ja luulen, että enemmän innokkaampi on tuo valkoinen elosalama.

Laserterapia & CST-hoito

Olenkohan koskaan aikaisemmin laskenut tunteja Hekan laserhoitoon ja kraniosakraaliterapiaan? En muistaakseni, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Hekallehan oli ennen joulua varattuna aika osteopatiaan, mutta kaikki hoidot yms piti perua sen sairastuttua kennelyskään.

Uudenvuoden aattona Heka liukastui lenkillä aika häijysti ja ilmeisesti tuo kaatuminen aiheutti jonkinasteisen täräyksen lantioon sekä hännäntyveen. Myöhemmin samana iltana istuminen tuotti Hekalle vaikeuksia ja sillä oli ihan selvästi ikävä olla. Onneksi meille oli jäänyt marraskuisesta hammasoperaatiosta jäljelle kipulääkettä ja sitä annoinkin sitten ensihätään. Lauantain ja sunnuntain välisen yön Heka nukkui rauhallisesti, bot-minipeitto petiin käärittynä. Koko sunnuntaipäivä pyhitettiin kokonaan levolle. Sisällä Hekalla oli päällään botin verkkoloimi jotta selän, sekä lantion lihakset saatiin pidettyä lämpimänä. 

Maanantaina Hekalle oli aika varattuna laserhoitoon AlmaVetiin. Suvi kävi varmuuden vuoksi tutkimassa tuon koiran ja koko takapää oli selvästi turvoksissa ja häntä melko veltto. Hetken jo mietittiin että olisiko kyseessä voinut olla vesihäntä, mutta Suvikin oli sitä mieltä, että koska täräys on ollut sen verran kova ja aiheuttanut kipua häntään, ei Heka turvotukselta/kivulta pysty sitä nostamaan. Tutkimisen jälkeen Arja tuli antamaan Hekalle laseria selkään, lantioon ja hännän ympärille. Hoidon jälkeen tuo koira oli selvästi elastisempi ja se oli äärimmäisen hyvä ensiapu tämän päivän kraniosakraaliterapiaa odotellessa.

Kyllä sen tiesi melkein sanomatta, että tekemistä tuossa koirassa riittäisi. Lantio sillä oli aivan jumissa ja se aiheutti kraniorytmin tukkeutumisen aina kallonpohjaan asti. Lisäksi kennelyskän aiheuttamat yskäpuuskat oli saaneet jumeja aikaiseksi lapojen alueelle. Mitään varsinaista kipuvastetta Heka ei kuitenkaan antanut, se oli vain saanut itsensä tosi jäykäksi kauttaaltaan noiden jumien vuoksi, jotka kuitenkin kaikki saatiin melko helposti avattua. Samalla vapautui turvotukset, jännitykset ja kraniorytmi virtaa jälleen vapaasti. Nivelten ja nikamien suhteen kaikki oli kunnossa.

On onni, että Hekalla on takanaan näin upea huolto-henkilökunta. Kiitos AlmaVet, Suvi ja Päivi! Tämä kuullostaa täällä blogin puolella varmaan jo aika tutulta, mutta nyt elellään vielä hetki rauhallisemmin jotta Hekan kroppa voi rauhassa palautua sekä korjata itse itseään. Heka tosin on jo sitä mieltä, että tämä jatkuva rauhallisuus voisi jo loppua.

Welcome year 2017

Vuoden ensimmäinen päiväkin on jo melkein eletty. Tuntuu jotenkin aivan ihanalta aloittaa uusi vuosi myös täällä blogin puolella.

Kovinkaan paljon en ole ehtinyt miettimään mitä tänä vuonna kannattaisi "tavoitella" ja siihen on syynsä. Heka täyttää huhtikuussa 9. Nyt se on sanottu ääneen. Tuntuu hurjalta ja ehkä vähän pelottavaltakin. Se ei silti tarkoita, että sen harrastusvuodet olisivat jo takana päin. Heka on edelleen fyysiseltä ja henkiseltä kunnoltaan 3-4 vuotiaan koiran tasolla, olen sanonut monelle että nyt se tuntuu olevan harrastuskoira ja ylipäätään koira parhaassa iässä. Suvikin sanoi marraskuussa, että jos Heka pysyy yhtä hyvässä kunnossa kuin mitä se on nyt, sillä on vielä useampi, aktiivisempi vuosi edessään. Koputan tietysti puuta kolmesti tämän asian suhteen.

Siksi pidänkin tulevan vuoden kannalta tärkeimpänä vaalittavana asiana sitä, että Heka pysyy mahdollisimman terveenä. Jaksotan edelleen milloin on mikäkin kausi meneillään ja koska huollatan/hoidatan sitä sen mukaisesti. CST-hoidot ja osteopatia pysyvät edelleen erittäin suuressa osassa Hekan hyvinvoinnin tukemisena. Uutena asiana otan osaksi hoitoa/huoltoa myös AlmaVetin mahdollistaman laserterapian. Juttelimme ko.hoitomuodosta Suvin kanssa ja sitähän voi antaa koiralle myös aktiivisimman treeni/kisakauden aikana, sillä siitä ei seuraa rauhallista menoa kuin 2 päivää. Lisäksi alan pitämään tarkempaa "kirjaa" Hekan saamista lisäravinteista. Sehän saa kuuden viikon kuureina vuoroin nivelravinnetta ja magnesiumia + b-vitamiinia, mutta toisinaan tuppaan itse unohtamaan milloin mikäkin kuuri aloitettiin. Nyt pyrin tällä tavoitteella pitämään itseäni paremmin ajantasalla. Hekan klinikkarentoilut tulevat jatkumaan myös ja toivon, että tänä vuonna otetaan sen asian tiimoilta isoja harppauksia eteenpäin.

Agilitya ja koirafrisbeetä jatketaan samalla tavalla kuin tähänkin päivään asti. Kisaaminen keskitetään edelleen alku, keski ja- loppukesään sekä osaan syksyä - samasta syystä kuin ennenkin. Hekan pitäminen kisakunnossa on helpompaa ko.vuodenaikaan kun on lämmintä. Tarkoitus on ainakin kiertää Suomessa järjestettävät koirafrisbeekisat (mikäli sikäli sellaisia tulee) ja agilityssa haluan ehdottomasti haastaa itseäni vielä enemmän epämukavuusalueelle. Ne nollat olisi tietysti ihan kiva bonus, joten otetaanko ainakin yksi sellainen tavoitteeksi? No tottakai otetaan! Jatkamme Julian koulutettavina kuten tähänkin asti, koska lämmin halli ja turvallinen alusta on ensi-sijaisesti Hekaa ajatellen kaikista parhain vaihtoehto.

Jo pelkästään ammattini puolesta olen alkanut perehtymään sosiaaliseen mediaan entistä tarkemmin ja pakko kyllä sanoa, että tätä odotan ehkä Hekan terveydenhuollon lisäksi kaikista eniten. Olen jo ennättänyt solmimaan yhden uuden yhteistyösopimuksen ja lisäksi AlmaVetinkin kanssa on tehty diili yhdestä aika tärkeästä asiasta. Näistä molemmista saatte kuulla lisää myöhemmin. Yksi paljastus tosin löytyy jo blogin oikeasta sivupalkista. Lisäksi jatkamme yhteistyötä nykyisten sponsoreidemme kanssa ja heitäkin varten olen jo ideoinut yhtä sun toista. Näkvyyttä annamme kaikille eri tapahtumissa, mihin meitä sitten pyydetäänkään esiintymään tai muuten vain käymään.

Ja sitten viimeisimpänä, vaan ei suinkaan vähäisimpänä...*rumpujen pärinää...*, meille toivottavasti saadaan vihdoin ja viimein uusi laumanjäsen! Olen puhunut asiasta varovasti läheisimmille ihmisille sekä raottanut suunnitelmiani sponsoreille sekä joillekkin treenikavereille. Nyt minusta tuntuu siltä, että olen valmis siihen. Kihisen intoa ja motivaatiota lähteä pennun kanssa liikkeelle kokonaan uudelta, puhtaalta pöydältä. Tarkoitus on lähteä kouluttamaan pennusta itselleni kaiken muun lisäksi myös työparia eläinavusteiseen työhön. Mutta ei kerrota liikaa makeaa mahan täydeltä.

Kuva - Salla Kuikka

Tästä päivästä eteenpäin aloitan myös keski-suomen frisbeekoirien uutena alue-yhteyshenkilönä. Minua saa siis häiriköidä koirafrisbeehen liittyvissä asioissa ihan "luvan kanssa", sähköpostin ilmoitan mahdollisimman pian.

Huhhuh, olikohan siinä nyt kaikki mitä päällimmäisenä ajattelen tulevasta vuodesta. Ennen kaikkea nautitaan ja jatketaan pitämällä hyvää flow'ta yllä.

Vuosi 2016 pähkinänkuoressa

Tuntuu kuin vasta eilen olisin pohtinut mitä kaikkea vuosi 2016 voisi mahdollisesti pitää sisällään. Aika kuluu ihan liian nopeasti.

Vuosi 2015 oli siltä osin mielenkiintoinen, että löysin silloin ne omat, oikeat vahvuuteni ja yksi vuoden 2016 tavoitteista oli opetella tuntemaan itseäni uudelleen entistä paremmin. Siinä koen onnistuneeni, sillä lopulta sain Nuorten Taidetyöpajalta työpaikan ja se on tuonut elämääni sitä kauan kaivattua muutosta. Tänä vuonna olenkin keskittynyt enemmän omaaan elämääni myös koiraharrastusten ulkopuolella. Olen esimerkiksi tietoisesti pitänyt x-määrän mittaista taukoa kouluttamisesta, vaikka joitakin satunnaisia kertoja kävinkin kouluttamassa mm.agilitya. Kyse ei ole ollut siitä etteikö muiden kouluttaminen enää innostaisi, vaan ihan puhtaasti omasta hyvinvoinnista. Se on tuntunut uskomattoman hyvältä, vaikka aluksi pelkäsinkin muiden suhtautumista siihen asiaan. Kaiken lisäksi olen saanut nykyisessä työssäni hyödynnettyä myös koiraharrastuksessa hankittuja taitoja sekä osaamista. Heka on ollut paljon mukanani töissä ja olen nyt entistä varmempi, että jatkan nykyisellä tiellä ja lisään työhöni enemmän eläinavusteisuutta. Se on se minun juttuni ja hyvinvoinnin tuottaminen eläinten avulla on nykypäivänä todella merkittävää.

Tämän kaiken tiivistää SuomiLOVElle antamani haastattelu, jonka pääsee lukemaan seuraavaa linkkia klikkaamalla: Heka-koira pelasti koulukiusatun Tiinan.

Mitä tulee harrastuksiin, niin agilityssa Haukkuvaara vakiintui meidän treenipaikaksi ja koko vuoden kävimme ahkerasti Julian koutsattavana. Tänä vuonna myös opettelin ohjaamaan Hekaa kuin maksikoiraa ja sen myötä agility alkoikin tuntumaan siltä, että olimme useasti samalla radalla molemmat. Sen näki mm.kilpailukaudella, jolloin menin reilusti omalle epämukavuusalueelleni ohjaamalla Hekaa sellaisten tuomareiden radoilla, joilla en 2-3 vuotta sitten olisi kyennyt suoriutumaan. Mitään varsinaista nollien tulosjuhlaa emme saaneet aikaiseksi, mutta päällimmäinen tavoite olikin nauttia siitä että saan kilpailla noin upean koiran kanssa. Kesän aktiivisimman kilpailukauden lisäksi kävimme alkuvuodesta Jennan seminaarissa kouluttautumassa sekä Tiian yksärillä Kuopiossa.

Päällimmäisenä mieleen jäi oma, henkinen onnistuminen sekä olympiavoitto Luxin kanssa sekä pronssi Hekan kanssa. 

Koirafrisbeen osalta tarkoitus oli osallistua kaikkiin kilpailuihin, mitkä tänä vuonna Suomessa järjestettiin. Vuoteen mahtui kahdet kisat, joista kotiin tuotiin microkoirien tarkkuusheiton suomenmestaruus sekä hopeaa freestylessa. Itse harjoittelu jäi naurettavan minimaaliseksi, mutta kai se menee niin että laatu korvaa määrän. Tai jotain. Heka lähettää frisbeekaverilleen, Domille, erityisterveiset sekä hännänheilutukset. Vuoden aikana kävimme myös paljon esiintymässä eri tapahtumissa.

Heka ei olisi suoriutunut näin aktiivisesta vuodesta ja kilpailukaudesta ilman säännöllistä kehonhuoltoa. Päivi kävi tarpeen vaatiessa antamassa Hekalle kraniohoitoa sekä laserterapiaa ja näiden hoitojen välissä hieroin ja venyttelin Hekaa omatoimisesti. Myös tasapainotyynyllä tehtävää kehonhallintaa tehtiin jonkun verran enemmän kuin mitä aiemmin. Uiminen kuului tietysti olennaisena osana "harjoitteluohjelmaan." Kilpailukauden päätteeksi saatiin jälleen kerran todeta, että Heka oli fyysisesti ja henkisesti erittäin hyvässä kunnossa ja suuremmilta "äksidenteiltä" vältyttiin.

Kun kilpailukausi saatiin pakettiin, aktiivisempi lajiharjoittelu tietysti väheni vaikka treeneissä kävimmekin kerta per viikko. Kuitenkin sekä vuoroin minä, että Heka olimme sairaana ja sen vuoksi loppuvuodesta tuli aika katkonainen. Heka kävi isommassa hammasoperaatiossa, kuten myös minä ja sitten itse sairastuin antibioottien aiheuttamaan suolistotulehdukseen ja toipuminen siitä oli todella hidasta. Silloin kun en itse ollut kykeneväinen harjoittelemaan Hekan kanssa, vuoroin sekä Anni että Linda ohjasivat mielellään valkoista elosalamaa. Kiitokset heille molemmille vielä tämän bloginkin kautta!

Yksi suurimmista asioista oli se, että Hekan hammasoperaation myötä löysimme sen meille sopivan klinikan, AlmaVetin, ja saimme samalla palan taivasta.

Tämä vuosi ei olisi ollut tietysti yhtikäs mitään ilman meidän MAHTAVIA sponsoreita - Nutrolinia, FitDogia ja KanaCollectionia. Jokainen heistä oli turvaamassa meidän vuotta omalla osa-alueellaan ja en voisi olla kiitollisempi. Lupaamme tehdä vähintään yhtä parhaamme myös ensi vuonna. Kiitos jokaiselle, olette meille kultaakin kalliimpia Hekan kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa.

EDIT: Kiitos myös tietysti teille lukijoille, sekä tietysti seuraajille niin facebookin kuin instagraminkin puolella. Just no words, olette ihania!