Heka the "hoitolapsi"

Blogi kerkesikin sitten olemaan "hunningolla" hieman yli viikon verran. Allekirjoittaneen kesäloma loppui viime maanantaina ja olen päässyt jopa yllättävän helposti normaaliin vuorokausirytmiin kiinni, Hekasta nyt puhumattakaan. 

Me kuitenkin jouduttiin ottamaan Hekan kanssa toisistamme viime viikolla viiden päivän mittainen "loma", kun minä suuntasin taitotiimin kanssa Virroille, nuorisokeskus Marttisiin nuottavalmennukseen. Alunperin Hekan piti mennä äidilleni hoitoon ko.ajaksi, mutta vastaan tuli sekä isoja, että hyvin tärkeitä muutoksia joiden vuoksi piti kehittää suunnitelma B. Oma pajaohjaajani, Siru, tarjoutui ottamaan Hekan kaitsettavakseen tuoksi ajaksi. Toki minä olisin sitten viimeisenä oljenkortena ottanut Hekan sinne mukaani, mutta ohjelmaa Virroilla oli niin paljon että Heka olisi joutunut olemaan mökissä kohtuuttoman pitkiä aikoja yksin. Sirun luona sillä oli seuraa, sitä vietiin juoksulenkeille ja sitä lellittiin. Mitä se nyt oli aamuisin herätellyt hyppäämällä sänkyyn (WTF?!) ja toisinaan leikkinyt metsäkaurista lenkeillä, mutta noin muuten kaikki oli sujunut kuulemma hyvin.

Perjantaina sain sitten iloisen, mutta väsyneen elosalaman takaisin ja lauantaipäivä menikin meillä molemmilla melkoisessa koomassa.

Pakko kyllä sanoa, että hetkeen en ole jännittänyt niin paljon kuin mitä viime viikolla. Heka ei ole ikinä ollut hoidossa kenellekään kahta päivää kauempaa ja silloinkin vain sille entuudestaan hyvin tutun ihmisen kanssa. Minä jo maalailin mielessäni kaikenmaailman pirut seinille kuinka se heittäytyy syömättömäksi, oksentelee ja käyttäytyy kuin mikäkin riiviö. Paljonpa taas kannatti sellaisia maalailla. Olen tuosta koirasta äärimmäisen ylpeä! Minulle on monta kertaa sanottu, että Heka on kaikinpuolin tasapainoinen koira, jolla on hermorakenne kunnossa eikä se ihan turhista stressaa. Niin Tiina, älä epäröi ja tee asioista vaikeita koska sellaisia ne eivät ole.

Duunit taidetyöpajalla on tosiaan taas alkaneet, mutta se tietää myös että treeni sekä -kisarintamalla alkaa tapahtua ja sen myötä blogikin alkaa elämään enemmän. 

Kesä on elokuuta vaille syksy...

Mitähän ovat ne "huikeat" asiat josta olen aikaisemmin puhunut? Nyt on aika raottaa niitä hieman...

Kaikista tärkein - me saimme Hekan kanssa agilityn valmennusryhmäpaikan ensi syksyksi! Kyllä kieltämättä pisti jännittämään kun paikat tuntuivat olevan kiven alla, mutta syyskuusta lähtien valkataan Haukkuvaarassa Julian tarkkojen silmien alla. Lisäksi jaan kouluttaja-kaimani kanssa kuuden kerran mittaisen agilityn jatkokurssin Haukkuvaarassa, josta löytyy lisätietoja seuraavaa linkkiä klikkaamalla -> KLIK! Moni jo ihmetteli että enkö aio sittenkään pitää kouluttamisesta taukoa? Pidän, mutta pidempiaikaiseen kouluttamiseen en ryhdy tämän enempää. Lisäksi olen viime keväänä ja kuluneen kesän aikana niin paljon koulutellut muita, että nyt koen enemmän tarpeelliseksi antaa sekin aika kokonaan Hekalle. Sain PopDog Ry:n puheenjohtajalta viime viikolla viestin, että kiitokseksi alkukesän junnuleirin koiratanssikoulutuksesta voin käydä hakemassa itselleni seuran logolla varustetun ulkoilutakin. Lisäksi ihastuin tuoho pinkkiin pääpantaan joten olihan sellainen sitten vielä ostettava omaksi.

Tällä viikolla aukesi ilmoittautuminen Helsingin frisbeekisoihin, kisaformaattina USDDN. Ja kuten tuosta kuvasta voi jo melkeinpä kaiken päätellä, ilmo lähti pituusheittoon ja freestyleen. Mietin hetken tuota lomaketta täyttäessäni, että laittaisinko meidät vielä toss & fetchiin, mutta koin että pituusheitossa ja freestylessa on jo riittävästi tekemistä. Treenailut on olleet taas vaihteeksi hävettävän vähäisiä, mutta en jaksa siitä stressata. Ja onhan tässä hei aikaakin vielä tehdä vaikka mitä.

Mitä muuhun elämään tulee, olen jo jonkin aikaa hiljaa mielessäni iloinnut siitä ettei tätä kaikkea väritä pelkästään koirat ja niiden kanssa harrastaminen. Olen oppinut sanomaan ei, arvostamaan vapaita viikonloppuja, nähnyt kavereita ja  huomaamattani muuttunut sekä fyysisesti että henkisesti. Halusin tälle kaikelle sellaisen ns. "loppusilauksen" ja ihana kampaaja-isäni kävikin loihtimassa minulle ihan kokonaan uuden hiustyylin. Mutta hei, ei syytä huoleen. Ei todellakaan. Koiraharrastusta ja tätä blogia en ole kuoppaamassa eikä elämän katsominen uusin silmin vaikuta suuremmin mihinkään. Harrastan, kisaan ja esiinnyn Hekan kanssa ihan samalla tavalla kuin tähänkin päivään asti olen tehnyt. Koirat ovat minulle nyt ja aina se harrastus nro 1. En ole enää Tiina joka tunnetaan vain koirien kautta, minut tunnetaan myös muutenkin.

Elokuun kansikuvakoira haussa!

Allekirjoittanutta ja Hekaa sponsoroiva Kanashop etsii elokuun kansikuvakoiraa. Tiedän että siellä blogin toisella puolella on myös muitakin Kanan vermeissä kulkevia wuffeja.

Ja voin muuten kertoa, että tuo Pehmeee!-talutin on ihan mielettömän IHANAN tuntuinen käsille, kannattaa siis osallistua!

Viimeinen lomaviikko starttaa

Torstaina olin tuomarina Keski-Suomen Kennelkerhon möllimestaruus-epiksissä. Ihan alkuperäiseen suunnitelmaan kuului ottaa myös Heka mukaan, jotta olisin voinut "koeajaa" suunnittelemani radat sen kanssa. No...jokainen voi miettiä seuraavan kuvan perusteella miksi päädyin kuitenkin loppujen lopuksi jättämään Hekan kotiin.

Koiraharrastus ei katso säätä

Sade kuitenkin väistyi ja saatiin epikset vedettyä läpi suht.hyvässä säässä. Siinä sitten tuomaroidessa oma treeninälkä alkoi kasvamaan ja tänään hölkytettiin valkoisen elosalaman kanssa hallille (jonne matka muuten lyhenee reilun kilometrin verran muuton jälkeen!)

Ihan ensimmäisenä to do-listalla oli ne surullisen kuuluisat kontaktit, kuitenkin tällä kertaa vain puomi ja keinu. Keinulta varasti kerran, joskin aika hilkullisesti ja puomilla oli vähän turhan "kova" vauhti jolloin Heka stoppasi ns.kokonaan ohi. Nostatin virettä tekemällä nuo kontaktit 12 esteen mittaisen radan osana. Tarkoitu oli testata kestääkö pää vai tuleeko täysillä läpi. No ei tullut ja pää kesti. Noita on vaan ruvettava tekemään järjestelmälliseti ja enemmän osana rataa, Ei ne yksittäisenä etene yhtään mihinkään. Kun vaan keksisi mikä olisi viisainta, tänäänkin tein ne ensin yksittäisenä molemmat, kaukopalkalla sekä naksuttimella ja vasta sitten radan osana. 

Ehkä kokeilen seuraavaksi pelkkää ratatreeniä...let's see. Ohjaustekniikoista otettiin työn alle tällä kertaa leijeröinti. Kisoissa tuskin tulen koskaan sitä käyttämään, mutta mistä sen tietää vaikka joskus siihen mahdollisuus tuleekin. Irtoavalla ja estevarmalla koiralla se on oikein kelpo kuvio. 

Tietysti olisin voinut valita tuohon keppien ja itseni väliin jonkun helpomman esteen kuin puomin (joka ei antanut yhtään liikkumavaraa eteenpäin), mutta otin tietoisen riskin. Aluksi Heka hakeutui väärään väliin mutta sekin oli puhtaasti oma moka, olin liian paljon kääntyneenä väärään suuntaan. Toisella yrittämällä se onnistui kun muistin kääntää koiraa tarpeeksi ja kolmannella vielä paremmin, jonka onnistuin saamaan videolle. Heka on ihan uskomaton työmyyrä, tyyppi lukee allekirjoittaneen kroppaa vaikka selällään ja tätäkään ei oltu tehty kertaakaan aikaisemmin. Leijeröintiä kylläkin, mutta ei näin vaikeaa.

Hieman on Hekan kunnossa petrattavaa, toki hyvässä kuosissa se on mutta ihan pienepieni spaissi draivia puuttuu. Normaalisti meidän kisakausihan olisi jo täydessä vauhdissa, mutta olen tietoisesti siirtänyt sitä tämän vuoden osalta syksyyn ja vasta nyt Heka alkaa saavuttamaan sitä täydellistä kisakuntoa. Ensi viikolle on tiedossa lisää treeniä, uintia ja erilaisia kehonhallinta-tsydeemejä. Ensi viikko on viimeinen, kokonainen lomaviikko ja perinteisten treenisepustuksien lisäksi tiedossa on jotain muitakin juttuja...aika huikeita sellaisia.

Jo 4 kuukautta...

Kuva - Salla Kuikka

"Pidä minusta huolta, kun olen vanha. Älä anna minun lähteä tästä maailmasta yksin, vaan pidä minua sylissäsi kun aikani on tullut, ja silitä minua. Kaikki on helpompaa, kun sinä olet rinnallani - jopa kuolema."

Luin ko.sitaatin eräästä ryhmästä facebookissa ja se kuvastaa mielestäni äärimmäisen hyvin ja tarkasti minun sekä Jimin viimeisiä hetkiä. Enkä minä ollut Jimin rinnalla sillä hetkellä ainoa, myös Heka oli läsnä kun yhdessä jätimme Jimille hyvästit. Ikävän en halua helpottavan koskaan, se on yksi tärkeimmistä tunteista ja siten tiedän että Jimi on aina henkisesti läsnä.

"I know you're gone but i can still feel you here..."

Heka THE Helsingin Herra

Eilen käväistiin päivävisiitillä isolla kirkolla. Itseasiassa koko ajatus moisesta reissusta tuli mieleen vasta tämän viikon maanantaina Lomaa on vielä jäljellä ja on mahdollisuus reissata ihan muuten vaan (ilman treenejä, kisoja tai esiintymisiä) niin ajattelin että mikäpäs meitä estää. Kuvat on taattua "laatua" by my iphone.

Aamulla hypättiin toiseksi aikaisempaan junaan ja jos jossain me muistutetaan Hekan kanssa täysin toistemme kaltaisia on se, että ollaan molemmat ihan aamu-unisia. Ihan ensimmäiseksi Helsinkiin saavuttuamme suunnattiin ensimmäiseksi Lauttasaareen. Ko.kaupunginosa Helsingissä on kiehtonut allekirjoittanutta jo kauan, en tiedä miksi. Ehkä se on tuo meri-ilma (joka muuten tuntui NIIN hyvältä hengittää) ja horisontissa näkyvä länsisatama sekä risteilylaivat. Lauttasaaresta käpsyteltiin takaisin keskustaan ja se jos mikä on mielestäni Helsingin parhaita puolia (näin koiranomistajan näkökulmasta) on se, että siellä koirat ovat tervetulleita tiettyihin kauppoihin ja kahviloihin. Olin aikeissa mennä Stockmannin ohi (kallis mesta kuin mikä), mutta hetken päästä kaksi myyjää juoksi perään. Pyysivät sisälle ja tarjoilivat Hekalle herkkuja sekä vettä. Ja me maalaiset oltiin ihan ihmeissään sekä huulet pyöreinä näin kivasta kohtelusta. 

Stockalta lähdettiin asemalle ja puksuteltiin paikallisjunalla mummoni luokse Kumpulaan jossa vietettiin loppupäivä kahvitellen, syöden ja kuulumisia vaihdellen. Takaisin Jyväskylään tultiin viimeisellä junalla joka oli täällä hieman ennen puolta yötä.

Piristi kivasti tämmöinen pikkureissu. Oli  muuten luksusta lähteä liikkeelle vain YHDEN repun kanssa, tähän voisi oikeasti tottua. 

Haaste toukokuulta

Juuh elikkäs (ai vitsi että tykkään käyttää tuota) saatiin jo toukokuussa Maaliin kastetut hännänpäät-blogilta 11 kysymyksen haasteen, jonka ajattelin tässä lauantai-illan ratoksi vihdoin ja viimein tehdä. Joten eiköhän sitten aloiteta.

1. Lenkkeilettekö paljon metsässä?

Päivittäin, käydäänköhän me edes muualla? Metsä on jollain tavalla sellainen hiljaisuuden retriitti, jonne on ihanaa lähteä koiran kanssa lenkille jossa sielu ja mieli rentoutuvat mielestäni mitä parhaimmalla mahdollisella tavalla. Lisäksi vaihtelevat maastot ovat mielestäni mitä parhainta liikuntaa koiralle. Siinä kehittyy paitsi kunto (myös sen omistajan kjeh), motoriikka ja onhan se myös äärimmäisen tehokasta liikuntaa lihaskunnon ylläpitämiseen. 

2. Kuinka usein harjaat koirasi?

Kun ei ole sitä turkkia mitä harjata. Mutta silloin kun Hekalla oli pidempi turkki, kävin sen kammalla läpi oikeastaan viikottain. 

Kuva - Salme Mujunen

3. Millaiset blogit pääsevät lukulistallesi?

Jollain tapaa erottuvat ja erilaiset. Vaikea kuitenkaan eritellä yksityiskohtaisesti että miten ja millä tavoin. Pyrin itsekkin monipuolisuuteen oman blogini kohdalla. Vaikka tykkäänkin lukea paljon mm.treenipostauksia, on minusta lukijana ihan kiva nähdä ja kuulla paljon muustakin. Erityistä plussaa annan kyllä siitä, jos kirjoittajalla on omaperäinen tyyli ilmaista asiat.

4. Montako pantaa koirallasi on?

Kehtaako sitä edes sanoa? Liian monta, mutta kyllähän koiralla pitää olla pantoja joka tilanteeseen ja lähtöön.

Kuva - Kanashop

5. Haluaisitko muuttaa jotakin koirassasi? Mitä?

Olen aikoinaan ehkä jopa hieman liikaa ehdollistanut Hekaa siihen itse tekemiseen, mikä näkyy toisinaan mm.liian korkeana vireenä ja ylikuumumisena. Toisaalta vaikka Heka on minun toinen koirani, on se silti ensimmäinen kunnon harrastuskoirani ja siinä sitä sitten olin onnesta pähkinöinä koirasta, joka tykkää tehdä asioita kanssani. Virheitä on tullut tehtyä.

Kuva - Salla Kuikka

6. Minkä rotuisen koiran haluaisit seuraavaksi?

Niin kauan kuin harrastan koirien kanssa, aion lähes 100% varmasti pysyä villakoirassa. Toisinaan kuitenkin haaveilen sellaisesta pienestä, lyhytkarvaisesta chihusta. 

7. Lempiharrastuksesi koirasi kanssa?

Agility ja koirafrisbee.

Kuva- Salla Kuikka

8. Onko sinulla "inhokkirotua?" Mikä?

En nyt varsinaisesti voi sanoa että minulla jotain inhokkirotua olisi. Voisin muotoilla sen asian mieluummin niin päin, että minkä rotuista koiraa en ikinä ottaisi. Jotain aivan äärimmäisyyksiin jalostettua rotua, esim. saksanpaimenkoiraa ja englanninbulldoggia.

9. Mikä on paras hetki päivästä koirasi kanssa?

Se hetki kun tulen töistä kotiin ja lähden Hekan kanssa lenkille sekä päivästä riippuen kun ollaan hallilla treenailemassa. Lisäksi päivitän somen pääasiassa iltaisin ja tykkään kun Heka tulee kylkeeni kiinni sohvalle siksi aikaa.

10. Pidätkö paimenkoirista?

En kaikista.

11. Mikä on lempi-koirablogisi?

Nyt tuli paha kysymys. En osaa luetella jotain tiettyä. Kysymykseen nro. 3 kirjoittamani vastaus antaa joitakin vastauksia myös tähänkin.

Semmoista tällä erää ja koska olen tylsä ja sen verran laiskalla tuulella, en lähde haastelemaan ketään joka olisi ollut fiksuinta tehdä jo ajat sitten. Tämmöisiä ajatuksia ja virkisti kummasti.