Heka THE Helsingin Herra

Eilen käväistiin päivävisiitillä isolla kirkolla. Itseasiassa koko ajatus moisesta reissusta tuli mieleen vasta tämän viikon maanantaina Lomaa on vielä jäljellä ja on mahdollisuus reissata ihan muuten vaan (ilman treenejä, kisoja tai esiintymisiä) niin ajattelin että mikäpäs meitä estää. Kuvat on taattua "laatua" by my iphone.

Aamulla hypättiin toiseksi aikaisempaan junaan ja jos jossain me muistutetaan Hekan kanssa täysin toistemme kaltaisia on se, että ollaan molemmat ihan aamu-unisia. Ihan ensimmäiseksi Helsinkiin saavuttuamme suunnattiin ensimmäiseksi Lauttasaareen. Ko.kaupunginosa Helsingissä on kiehtonut allekirjoittanutta jo kauan, en tiedä miksi. Ehkä se on tuo meri-ilma (joka muuten tuntui NIIN hyvältä hengittää) ja horisontissa näkyvä länsisatama sekä risteilylaivat. Lauttasaaresta käpsyteltiin takaisin keskustaan ja se jos mikä on mielestäni Helsingin parhaita puolia (näin koiranomistajan näkökulmasta) on se, että siellä koirat ovat tervetulleita tiettyihin kauppoihin ja kahviloihin. Olin aikeissa mennä Stockmannin ohi (kallis mesta kuin mikä), mutta hetken päästä kaksi myyjää juoksi perään. Pyysivät sisälle ja tarjoilivat Hekalle herkkuja sekä vettä. Ja me maalaiset oltiin ihan ihmeissään sekä huulet pyöreinä näin kivasta kohtelusta. 

Stockalta lähdettiin asemalle ja puksuteltiin paikallisjunalla mummoni luokse Kumpulaan jossa vietettiin loppupäivä kahvitellen, syöden ja kuulumisia vaihdellen. Takaisin Jyväskylään tultiin viimeisellä junalla joka oli täällä hieman ennen puolta yötä.

Piristi kivasti tämmöinen pikkureissu. Oli  muuten luksusta lähteä liikkeelle vain YHDEN repun kanssa, tähän voisi oikeasti tottua. 

Haaste toukokuulta

Juuh elikkäs (ai vitsi että tykkään käyttää tuota) saatiin jo toukokuussa Maaliin kastetut hännänpäät-blogilta 11 kysymyksen haasteen, jonka ajattelin tässä lauantai-illan ratoksi vihdoin ja viimein tehdä. Joten eiköhän sitten aloiteta.

1. Lenkkeilettekö paljon metsässä?

Päivittäin, käydäänköhän me edes muualla? Metsä on jollain tavalla sellainen hiljaisuuden retriitti, jonne on ihanaa lähteä koiran kanssa lenkille jossa sielu ja mieli rentoutuvat mielestäni mitä parhaimmalla mahdollisella tavalla. Lisäksi vaihtelevat maastot ovat mielestäni mitä parhainta liikuntaa koiralle. Siinä kehittyy paitsi kunto (myös sen omistajan kjeh), motoriikka ja onhan se myös äärimmäisen tehokasta liikuntaa lihaskunnon ylläpitämiseen. 

2. Kuinka usein harjaat koirasi?

Kun ei ole sitä turkkia mitä harjata. Mutta silloin kun Hekalla oli pidempi turkki, kävin sen kammalla läpi oikeastaan viikottain. 

Kuva - Salme Mujunen

3. Millaiset blogit pääsevät lukulistallesi?

Jollain tapaa erottuvat ja erilaiset. Vaikea kuitenkaan eritellä yksityiskohtaisesti että miten ja millä tavoin. Pyrin itsekkin monipuolisuuteen oman blogini kohdalla. Vaikka tykkäänkin lukea paljon mm.treenipostauksia, on minusta lukijana ihan kiva nähdä ja kuulla paljon muustakin. Erityistä plussaa annan kyllä siitä, jos kirjoittajalla on omaperäinen tyyli ilmaista asiat.

4. Montako pantaa koirallasi on?

Kehtaako sitä edes sanoa? Liian monta, mutta kyllähän koiralla pitää olla pantoja joka tilanteeseen ja lähtöön.

Kuva - Kanashop

5. Haluaisitko muuttaa jotakin koirassasi? Mitä?

Olen aikoinaan ehkä jopa hieman liikaa ehdollistanut Hekaa siihen itse tekemiseen, mikä näkyy toisinaan mm.liian korkeana vireenä ja ylikuumumisena. Toisaalta vaikka Heka on minun toinen koirani, on se silti ensimmäinen kunnon harrastuskoirani ja siinä sitä sitten olin onnesta pähkinöinä koirasta, joka tykkää tehdä asioita kanssani. Virheitä on tullut tehtyä.

Kuva - Salla Kuikka

6. Minkä rotuisen koiran haluaisit seuraavaksi?

Niin kauan kuin harrastan koirien kanssa, aion lähes 100% varmasti pysyä villakoirassa. Toisinaan kuitenkin haaveilen sellaisesta pienestä, lyhytkarvaisesta chihusta. 

7. Lempiharrastuksesi koirasi kanssa?

Agility ja koirafrisbee.

Kuva- Salla Kuikka

8. Onko sinulla "inhokkirotua?" Mikä?

En nyt varsinaisesti voi sanoa että minulla jotain inhokkirotua olisi. Voisin muotoilla sen asian mieluummin niin päin, että minkä rotuista koiraa en ikinä ottaisi. Jotain aivan äärimmäisyyksiin jalostettua rotua, esim. saksanpaimenkoiraa ja englanninbulldoggia.

9. Mikä on paras hetki päivästä koirasi kanssa?

Se hetki kun tulen töistä kotiin ja lähden Hekan kanssa lenkille sekä päivästä riippuen kun ollaan hallilla treenailemassa. Lisäksi päivitän somen pääasiassa iltaisin ja tykkään kun Heka tulee kylkeeni kiinni sohvalle siksi aikaa.

10. Pidätkö paimenkoirista?

En kaikista.

11. Mikä on lempi-koirablogisi?

Nyt tuli paha kysymys. En osaa luetella jotain tiettyä. Kysymykseen nro. 3 kirjoittamani vastaus antaa joitakin vastauksia myös tähänkin.

Semmoista tällä erää ja koska olen tylsä ja sen verran laiskalla tuulella, en lähde haastelemaan ketään joka olisi ollut fiksuinta tehdä jo ajat sitten. Tämmöisiä ajatuksia ja virkisti kummasti.

Joskus on tärkeämpää pysähtyä miettimään...

Se tunne, kun pystyt kaiken sen jälkeen jälleen nauttimaan harrastuksesta joka on ollut sinulle aina nro 1. Ai mistäkö puhun? No agilitysta tietysti.

Käytiin sinkoilemassa epiksissä Taitavilla Tassuilla ja ennenkuin tästä tulee pelkkää läärystämistä, niin mennään itse asiaan. Ilmoitin Hekan hyppy-putkiluokkaan rälläämään pahimmat patoutumat pihalle ensitöiksi ja sitten kisaavien radalle mentiin jämäkämällä otteella. Hyppy-putkiluokasta ei ole mitään erityisempää mainittavaa, esteitä oli yhteensä 10 ja itsestäni tuntui etten olisi koko radalla edes käynyt - kaikki oli nopeasti ohi. Puhdas rata ja aika oli 12,34 s (-27,66 s.) 3.sija (koska kisataan virallisissa), mutta kuitenkin koko luokan nopein aika. Että sillai kai. Jonkun ihan kummallisen aivopierun kehitin toiseksi viimeiselle esteelle, jossa meni ehkä n. 2 sekunttia hukkaan, mutta eipä nuo sekunnit missään sitten näkyneet kun vauhtia on muutenkin paljon.

Kisaavien rata sisälsi sitten senkin edestä vaikka mitä. 6.aidan jälkeen olin armottomasti myöhässä ja tiesin, että olisi ihan turha lähteä koiraa kalastelemaan valssilla (jonka siihen kohtaan suunnittelin tekeväni), niin eikun vaan sitten lennosta vaihto viskileikkaukseen. Putkella käänsin omaa kroppaani turhan aikaisin jonka seurauksena Heka juoksi luonnollisesti ohi. Lisäksi lopussa oma juoksulinja osoitti suoraan ihan tyrkyllä olevalle muurille ja koska Heka...on irtoava...sinnehän se meni josta napsahti 5. Käytiin uusimassa koko helahoito ja tein vielä  lisää muutoksia omaan ohjaamiseeni. Ennen 15.aitaa käänsin itseni valssilla toiselle puolelle, jotta pystyin blokkaamaan muurin kokonaan koiran näkökentästä. Toimi! Kepeiltä otettiin sitten 10 (WTF?!), mutta itseäni saan syyttää. En tiedä miksi n. puolessa välissä keppejä tein jonkun äkkiliikkeen ja tottakai Heka tuli sieltä sitten kesken kaiken pois. Toki siinä melko varmasti sekin vaikutti, että kepit olivat seinään päin ja kun koiralla ei ole ns. toista estettä edessä odottamassa (vaan toisella puolella) ja tässä tapauksessa vasemmalla oli putki johon käännyttiin, niin tottakai siinä käy 95% todennäköisyydellä niin että koirat jättää 1-2 viimeistä väliä pujottelematta. Heka kyllä pujotteli molemmilla kerroilla loppuun asti, sillä tiesin seinän tuomat haasteet enkä todellakaan käsitä miksi tuollaiseen äkkiliikkeeseen sorruin. Toinen femma tuli sitten siitä, että tyrkkäsin Hekan vahingossa väärään keppiväliin korjatessani.

Muutenkin tunnuin sotkeutuvani omiin jalkoihn uusintaradalla ennen keppejä. Heka teki ihan omat kuviot, mutta en moisesta jaksanut herpaantua. 

Kisaavien luokassa miniluokan voitto vitosella ajassa 34,65 (-15,35 s.) Uusintaradalla aika oli roimasti parempi, 30,16 s (-19,84 s) mutta sieltä tosiaan tuli se kymppi. Kotiintuomisina jälleen pari uutta lelua sun muuta herkkua ja sälää.

Palataanpa nyt siihen mistä ihan alussa kerroin. Vuosi sitten agilityn suhteen mentiin melkoista alamäkeä. Toki niitä onnistumisia kisoissa tuli ja käynnistettiinhän me Hekan valiokellokin tämän vuoden alussa. Silti paineet tuntuivat kasvavan liian suuriksi, omaa hermoa kiristi kun rampattiin ties missä valmennuksissa enkä osannut ohjata koirani vaatimalla tavalla. Voi kuullostaa hullulta, mutta kun näin etten itse pysty kisaamisesta nauttimaan, ei siitä nauti liioin Hekakaan ja sillä en olisi tehnyt mitään muuta kuin hallaa meille molemmille. Pysähdyin miettimään, pohdin koiralleni sopivia tapoja treenata ja tiedättekö...nyt alkaa ihan oikeasti tuntua siltä, että alan ohjaajana ymmärtämään Hekaa paremmin. Ensimmäisen kerran tältä tuntui helmikuussa ja sen jälkeen mitä ollaan treenattu ja kisattu, on tuntunut joka kerta ihan samanlaiselta. Niin myös tänään. Heka on äärimmäisen nopea ja herkkä lukemaan kroppaani eikä se anna radalla anteeksi jos teen pienenkin virheen.

Hekan lähtötilanteet ovat esimerkiksi ottaneet huiman harppauksen eteenpäin. Tänään kannoin sen lähtöalueelle, jolloin se saa samantien fokuksen suoraan esteisiin eikä ehdi kiihkoilemaan hihnassa joka suuntaan. Enkä vapauttanut sitä omalla liikkeelläni, vaan pysähdyin ja annoin sille luvan aloittaa. Se on Hekalle (ja tietysti myös minulle) ihan äärimmäisen iso onnistuminen, varsinkin kun kyseessä on noinkin kiihkeä koira ja minun tehtäväni on ohjaajana miettiä miten autan sitä helpoiten radasta suoriutumaan. Tauko, oli se sitten lyhyempi tai pidempi, tekee noin yleisesti enemmän hyvää kuin huonoa. Olen jo katsellut meille kisoja ensi kuulle sekä syksylle, nollia ei lähdetä tietoisesti hakemaan vaan haluan saada siirrettyä tämän saman flow'n myös muualle.

Kiekkoja kiekkoja ja vielä kerran kiekkoja

On taas menty ja sauhuttu paikasta A paikkaan B.

Launtaina olin kouluttamassa ja tutustumassa Keski-Suomen Spitzejä koirafrisbeen ihmeelliseen maailmaan. Ihka ensimmäinen, yksin vetämäni frisbeekoulutus josta sain äärimmäisen positiivista palautetta. Kyllä kai tässä on oikeasti uskottava, että oma osaaminen riittää ko.lajin suhteen sen verran hyvin että on kapasiteettia muitakin kouluttaa.

Kuvat - Mervi Ruuskanen

Heka oli mukana demokoirana ja näytettiin tähän mennessä opittuja, erilaisia heittoja sekä frisbeetemppuja.

Kuva - Mervi Ruuskanen

Tänään piti (huom! piti) olla frisbeetreenit Haukkuvaarassa mutta kun menin paikanpäälle kouluttamaan, tuli paikalle vain yksi ihminen ja hänkin ilman koiraa kun oli sen verran lämmin. Siinä n.puoli tuntia chillailtiin ja odoteltiin ilmaantuuko muita, mutta koska ketään ei näykynt niin lähdettiin kummatkin huristellen veks. Koska olin pakannut treenikassiin kiekot, suojat yms niin ajattelin kotiin päästyäni tehdä Hekan kanssa kuitenkin pienet treenit. Pääasiassa heiteltiin pituutta ja nyt olen ottanut työn alle selkävaultsin päivittämisen. Heka on edelleen sitä mieltä, että mitä korkeammalta se hyppää, sen parempi. Ehdoton nou nou nou. Heitän kiekon mahani ali, jolloin se on ns. "hallitumpi" kun ulkokautta tuppasin heittämään liian korkealle. Heka vaan meinaa kurotella sitä kiekkoa ylempää ja huteja tulee satunnaisesti sen takia. Sen vuoksi een toistoja tämän suhteen harvoin ja silloinkin pidän oman kropan matalampana. Pikkuhiljaa olen kuitenkin saanut sille iskostettua, että kiekko ei todellakaan lennä sinne korkeuksiin vaan se tulee kopata alempaa.

Illalla oli vielä mukavan lämmin ja Hekalla näytti riittävän puhtia niin pyörähdettiin jäähdyttelylenkin jälkeen uimassa. Uinnin jälkeen tsekkasin kaverin kropan läpi ja omiin käsiin mitään merkittävää ei tuntunut oikeastaan missään. Varasin kuitenkin Päiville hoitoajan elokuun puolen välin tietämille niin tuo ehtii sitten kroppaansa palautella riittävästi ennen Helsingin frisbeekisoja.

P.S: Rakastan uudessa läppärissä olevaa kuvien editointiohjelmaa. Vannon käsi sydämellä photarin nimeen, mutta tämä on kyllä mainio lisä sen rinnalle.

"Kaikki on minun...siis MINUN!"

"Tää on muuten mun! Se mun mun mun on vain! Tää kiekko on mun! Sen kaikki tietää siis paras vain sietää se mun mun on vain!"

"Kiekko on minun...siis MINUN!"

Laita nenä asialle ja mene itse perässä

Kyllä on lomalaisen elämä kiireistä. On se muuten veikeää miten se kalenteri tuppaa lomalla unohtumaan ja sitten hetken päästä saattaakin huomata, että hyvä kun rivit sivuilla riittää.

Tottakai sitä kalenteria täyttää suurimmaksi osaksi koiramaiset harrastukset. Viime viikon perjantaina herätin Hekan nenän taas töihin ja jatkettiin siitä mihin Ellin kurssilla kesäkuun lopulla jäätiin. Laatikkoetsinnän suhteen ollaan siinä pisteessä, että Heka selvästi tietää minkä laatikon se sieltä ilmaisee kun hajuna on eukalyptus. Ihan selvästi menee jo hajun perässä ja olenkin sitä sitten palkannut suoraan sinne hajun lähteelle. Koska laatikkoetsintä tuntuu jo olevan aika hyvin selkärangassa, nostin haastetta hieman ja mentiin äidin parkkihalliin töhöilemään. Heka pääsi autoon piiloon siksi aikaa kun itse piilotin eukalyptuksella höystetyn topsipuikon erään tolpparakennelman taakse. Vaikka etsittävä alue oli pieni, niin kyllä siinä useampikin minuutti kerkesi vierähtää mutta haju löytyi kuitenkin lopulta. Pientä tökkivyyttä oli siinä määrin, että Heka "kyselee" minulta turhan paljon -> Jos se ei hetken etsittyään löydä hajua, se ikäänkuin tulee luokseni kuin sanoen: "no anna lisää niitä ohjeita." Itse ilmaisun suhteen ei ole ongelmia, hajun löydettyään Heka jähmettyy paikoilleen ja nostaa toisen etutassunsa ilmaan. Jostain syystä siitä asennosta tulee mieleen joku seisova lintukoira.

Siirrytään astetta alemmaksi ja jatketaan toistaiseksi vielä laatikkoetsinnällä, jotta Heka saa enemmän luottoa itsenäiseen työskentelyyn.

Sunnuntaipäivän pyhitin kameran muistikortin tyhjentämiselle sekä kuvien läpikäymiselle, mutta siinä kaiken editoinnin keskellä iski ihan hirveä hinku lähteä kiekkoilemaan. Lenkkeiltiin Hekan kanssa allekirjoittaneen lapsuudenmaisemiin kun sää kerrankin suosi. Olen nyt harjoitellut pääasiassa erilaisia heittoja, jotta syyskuun kisoihin saisin ainakin kaksi niistä otettua mukaan itse esitykseen; Hammerista on tullut ihan ehdoton suosikki. tykkään heittää sitä ja Heka on saanut siitä enemmän koppeja kiinni kuin esim.floatterista. Kumma juttu. Lisäksi olen aloittanut opettamaan Hekalle uutta temppua. Se näyttää minun mielestäni muunnelmalta flipistä (virallista termiä en sille tiedä, joku asiasta tietävä voi hihkaista.) Kiekko on ohjaajan kädessä ja koira ikäänkuin ottaa sen siitä hypätessään suuhunsa tehden samalla flipin tyyppisen käännöksen ilmassa. Tosi näpsäkän näköinen jota halusin kokeilla, nyt kun Hekalla on jo flippikin hallinnassa.

Ehkä maailman SURKEIN kuvakaappaus videosta mutta kai siitä jotain selkoa saa mitä ajoin tekstilläni takaa. Heka on vaan niin sairaan makee frisbee-eläin.

Sain Julialta tänään viestin (koirakeskus Haukkuvaara Oy), että nyt olisi hyvä hetki laittaa syksylle hakuun agilityn valmennusryhmäpaikka ja nyt sitten odotellaan tietoa että mille päivälle sellainen saadaan. Mahtavaa kuitenkin kun asioiden selvittyä saan vihdoinkin mahdolliseen vakituiseen ryhmäpaikkaan. Mehän ollaan treenailtu Hekan kanssa nyt n.vuoden verran pääasiassa itsenäisesti, tekniikkaa hioten, käyden välillä Tiian + muiden valmennettavana, epiksissä ja olen saanut tuohon koiraan kyllä ihan erilaisen tatsin. Agility on sen kanssa nykyään aivan ihanaa kun vielä vuosi sitten tuntui että treenattiin liikaa ja se paine alkoi kiristämään omaa pinnaa.

Välineurheilua osa 1000...tai jotain...

Se ei varmaan ole mitenkään ns. normaalista poikkeavaa (tai no, kuka mitäkin pitää normaalina), että me koiraharrastajat allekirjoitamme olevamme tietyiltä osin myös melkoisia harrastamaan koirien lisäksi myös välineurheilua.

Otetaanpa kaksi esimerkkiä. "Taas tuolla koiralla on uusi hihna!" "No eikä ole, tilasin sen jo 2 kuukautta sitten!" "Sillähän on ainakin 500 erilaista pantaa!" "Joo, mutta ei agilityyn sopivaa." Näet jossain liikkeessä tai verkkokaupassa jonkun ylihienon hihnan joka on ihan must have. Ja hei c'moon, kyllähän jokaisella koiralla pitää olla jokaiseen harrastukseen oma pantansa. Kuullostaako tutulta?

Yleensä ihan ohimennen jossakin bloggauksessa saatan parilla lauseella kertoa jos olen jotakin uutta ja esittelemisen arvoista ostanut tai saanut, mutta nyt tekee mieli kirjoitella jostain muustakin kuin treeneistä/kisoista ja koiratarvike-kaapin sisältö onkin saanut ihan kivasti täytettä tässä kuukauden aikana. Let's begin.

Kuvat - Kana

Kirjoitinkin tänne jo aikaisemmin että KanaShop siivittää jatkossa Hekan liitoa ihanilla pannoilla sekä hihnoilla. Löysin muuttoraivauksen yhteydessä aikoinaan tilaamaani agilitynauhaa (ilmeisesti joskus on ollut tarkoitus itse tehdä joku testipanta) ja kysyinkin samantien Kanalta, että pystyisikö hän sen pannan tekemään jos laitan nauhan tulemaan postissa. Tietenkin se sopi ja voihan viude kuinka upea tuosta pannasta tuli! Pannan materiaali on sitä hehkuttamaani, turkkiystävällistä satiinia ja nauhan ympärillä kiertää myös heijastinnauha.

Viime viikon loppupuolella posti toi tilaamani eukalyptus-hajupullon jota käytetään noseworkin 1.osiossa hajulähteenä. Toissaviikon kurssilla laatikkoetsinnässä käytetyt laatikot olivat Hekalle ehkä aavistuksen verran liian korkeita, joten tällä viikolla kävin ohikulkureissulla Biltemasta hakemassa pienempiä rasioita tähän tarkoitukseen. Aloitetaan muistin virkistämiseksi koko homma noilla rasioilla ja sitten pikkuhiljaa siirrytään ulos autoetsintään.

Sininen viilennysalusta näkyy viltin alta

Ennen juhannusta kävin kiertelemässä jo hyvissä ajoin alkaneita kesän alennysmyyntejä ja tiedättekö mitä sieltä löysin? Jo vuoden ajan haaveilemani viilennysalustan. En siis itselleni tietenkään, vaan Hekalle. Silloin jo vitsailtiin kaverin kanssa, että täällä kun on ollut viime aikoina "NIIN kuuma" että kyllähän sitä on vähemmästäkin viilennysalustalle käyttöä. No kun halvalla (9,90) sai ja kyllä se vaan "koeajettiin" käyttöön viime viikonloppuna. Kyllä Hekakin ilmeisesti sen tarkoituksen jollain tasolla sisäisti, kun tyyppi hakeutui sohvan päällä olevalle viltille nukkumaan jonka alle olin viilennysalustan laittanut. Pintamateriaali on liukasta polyesteria ja sisällä on viilentävä polymeeriseos. Alusta viilenee itsestään kun koira asettuu sen päälle makaamaan, mutta vaikutusta voi tehostaa laittamalla alustan ensiksi 15-30 minuutiksi  jääkaappiin. Kyllä tuolle tulee varmasti enemmänkin käyttöä, ennemmin tai myöhemmin.

Agilityn mm-karsinnoissa tuli kierreltyä siellä olleita myyntikojuja ja tottakai sorruin ostamaan ProDogin ständiltä ko.merkin treeniliivin. Tarjouksessa kun olivat. En sitten katsonut vanhemmalle treeniliiville enää olevan tarvetta -> myin sen pois. Lyhyen käytön jälkeen olen kuitenkin todennut itselleni, etten ole tuohon ProDogin liiviin tyytyväinen, se hiostaa aivan järkyttävän paljon ja lisäksi se on rintakehän kohdalta jonkin verran liian iso. Tuolla on kuitenkin pärjättävä hetken aikaa ennenkuin pystyn uuteen liiviin satsaamaan. Harmittaa. Äitini lupaili katsoa, jos hän vaikka saisi jotenkin sitä hieman kavennettua rintakehän kohdalta, silloin kyllä pärjäisin hetken aikaa hiostavuudesta huolimatta, kunnes löydän uuden ja paremman liivin tilalle.