Heinäkuu alkoi aksaamalla

Aiempi lupaus on pitänyt; Kiekot ovat pysyneet visusti kaapissa ja ollaan aktivoiduttu enemmän aksarintamalla.

Viime viikon torstaina käytiin ihan testailufiliksin kennelkerhon treeneissä. Tai no, sain erään tilaustyön toteutettavaksi ja ajattelin siinä samalla kentällä ollessani käyttää tilaisuuden hyödyksi. Tiesin että me ollaan molemmat jonkun verran ruosteessa, mutta kyllä siinä jälkeenpäin videota katsoessa näki aika karun totuuden. Heka ei kulkenut kunnolla ja muutenkin koko homma näytti ihan hirveältä töpeksinnältä. Yleensä olen pistänyt sen "hakee selvästi tuntumaa ulkokenttään"-piikkiin, mutta nyt ei kyllä todellakaan ollut mistään sellaisesta kysymys. Agilitya tavoitteellisesti harrastavat ja lajin parissa kisaavat tietävät miltä se tuntuu, kun koira ei kulje ja joutuu vielä "todistamaan" sitä menoa videolta. Meillä se syy siihen on puhtaasti se, etten ole päässyt Hekan kanssa luomaan kunnolla sellaista pohjakuntoa kuin mikä sillä pitäisi jo tässä vaiheessa olla. Hyvä kuntohan sillä on ja sen näki viime kuussa myös frisbeekisoissakin, mutta se ihan pieni draivi sieltä kuitenkin vielä uupuu. Viikonloppuna aloitettiin sen lopun draivin esiin kaivaminen uimisella ja monipuolisella liikunnalla.

Tänään oli sitten kunnon "testi" edessä, ilta kului leppoisasti Poppareiden järjestämissä epiksissä Haukkuvaarassa. 2 viikkoa sitten tuli ohimennen puhetta erään JunnuPopissa treenaavan junnun, Annin, kanssa puheeksi että mikäli hän haluaa, niin minun puolestani hän saisi käydä kisaamassa Hekan kanssa. Annin oma koira on tällä hetkellä lajista tauolla ja innokkaana hän tietysti tarttui tiaisuuteen. Heka pääsi illan aikana juoksemaan peräti 7 RATAA (!); Anni kävi hakemassa tuntumaa putkiralli-luokassa, kuten myös allekirjoittant sekä  me molemmat vielä konkariluokassa ottaen siellä myös uusinnat. Annin ja Hekan yhteistyö putkiralli-luokassa oli hienoa katsottavaa, 20 vp ja aika 22,25 s sekä minun ja Hekan aika 17,82 s ja 0-tulos.

Konkariluokkaa saatiinkin sitten odotella tovi jos toinenkin, mutta radat oli suunniteltu onneksi siten että vaihtoon niiden välillä meni aikaa korkeintaan 5 minuuttia. Konkariluokan rata oli ihan mahtava, yksi parhaimpia mitä olen ikinä juossut. Pieniä kinkkisiä yksityiskohtia, mutta sitten kuitenkin sellaista kivaa luukuttamista. Tämä oli Annin ihan ensimmäinen kerta ikinä konkariluokassa (joka vastaa tasoltaan 2.luokan rataa), mutta taisi pieni jännitys olla ihan hyvästä. Anni ja Heka taituroivat radalta puhtaan 0-tuloksen ajassa 32,79 s ja 2.sija! Minun kanssani homma ei sitten sujunutkaan niinkuin strömsössä. Molemmilla kerroilla tyyppi roiskaisi A:lla melko tyylikkään loikan ja toisella radalla yritin sitä toistamiseen korjata - tuloksetta. Heka sai kokea karvaan pettymyksen kun otin sen sivulle ja lönkytettiin radalta pois. Vire vain meni yksinkertaisesti liian yli tuossa vaiheessa (toki ratojakin oli takana jo monta) eikä Hekalla ollut tsäännssejä rytmittää sitä laukkaa oikein. Tuon A:n kanssa tullaan varmaan jatkossakin hakkaamaan päätä seinään, välillä se onnistuu ja toisinaan taas ei. Olen sen jo aikaisemminkin todennut, että ihan täysin tyylipuhdasta juoksaria tuskin tullaan aikaiseksi saamaan kun taustalla on se vanha opittu käytös. Annin kanssa A meni kuitenkin jokseenkin paremmin ja vire oli selvästi parempi. En aio repiä tuosta A:sta mitään stressiä, se on treenattavissa ja epäonnistumiset kasvattaa luonnetta.

Kaikista tärkeintä tänään oli kuitenkin se, että viime torstain kankeuksista ei ollut tietoakaan ja Heka kulki kuin rasvattu salama. Tuo oli juuri sitä Hekalle ominaista liikkumista; Se irtoili tapansa mukaisesti hyvin, haki esteet mutta oli silti koko ajan kuulolla. Ihan mielettömän upea tunne! Lisäksi olen pitänyt itseäni viime aikoina ruosteessa ja sitä varmasti olenkin, mutta tänään tuli taas se tunne pinnalle, että todellakin olin koirani arvoinen ohjaaja. En keksi radoista mitään muuta negatiivista kuin tuon A:n juoksarin. Lisäksi Annin ja Hekan hieno yhteistyö loistaa kirsikkana kakun päällä. Miettikää, näillä kahdella ei ole yhtään yhteistä harrastustaustaa takana ja ihan kylmiltään lähtivät kokeilemaan onneaan kisoissa. Ja noin hienosti meni! Olen Annista superylpeä ja sillä tytöllä on todellakin kirkas tulevaisuus edessä loistavana agilityohjaajana.

Heka testaa & suosittelee - FitDogin tuotteet

Yhteistyössä: FitDog

Aloitin huhtikuussa yhteistyön FitDogin kanssa ja sain heiltä testattavaksi energia/nesteytys ja-palautusjuomajauheita sekä shakerin. Ajattelin nyt tässä ensimmäisenä "välietappina" hieman kertoilla omia kokemuksiani ko.tuotteista tarkemmin. FitDog jakaa mielipiteitä suuntaan jos toiseenkin, mutta itselläni ei ole niistä kuin pelkkää positiivista sanottavaa. Ja tästä kaikesta on todisteena yksi hyvin elävä esimerkki ja sehän on tietysti Heka.

Ihan ensimmäisen kerran kuulin näistä koirille tarkoitetuista nesteytys/palautumistuotteista abouttirallaa 2 vuotta sitten käyttäessäni Hekaa uimassa koirasportilla, jonka yrittäjä/omistaja Ansku niitä meille suositteli. Koirasportti toimii täällä Jyväskylässä FitDogin jälleenmyyjänä. Ajattelin että kokeilemalla en mitään menetä, joten ostin sekä energia/nesteytys ja -palautusjuomajauhetta yhdet pönikät molempia. Ihan alussa ja jonkin aikaa FitDogin ensimmäiset erät olivat nykyisten pussien sijasta tuollaisissa purkeissa kuin kuvassa. Energia/nesteysjauheesta tehty juoma maistui Hekalle äärimmäisen hyvin, mutta jostain syystä se kiersi palautusjuoman kaukaa. Yritin useammankin kerran houkutella sitä juomaan, mutta täysin tuloksetta. Annoin purkin sitten eteenpäin kaverilleni, joka hetkeä myöhemmin ilmoitti että jopa hänen 2 normaalisti hyvin ahnetta huskya vain tuhahtivat ja jolkottelivat menemään. Ihan silkasta mielenkiinnosta googlettelin muidenkin ihmisten kokemuksia tuosta palautusjuomajauheesta ja sitä maistuvuusongelmaa oli ilmennyt myös muidenkin koirien kohdalla. FitDog todellakin kuuntelee asiakkaitaan eikä mennyt kovinkaan kauan kun he toivat markkinoille toisen, perunapohjaisen palautusjuomajauheen. Hieman skeptisesti siihen aluksi suhtauduin, mutta sain sitä onneksi pienen näytepussillisen verran kokeiltavaksi. Yllätyin positiivisesti kun se katosi Hekan kitusiin yhtä nopeasti kuin energia/nesteysjuomakin.

Siitä hetkestä lähtien FitDogin tuotteet ovat kuuluneet vakiovarustuksena meidän treeni/kisakassin sisältöön. Varsinkin viime kesänä jauheet olivat todella kovassa käytössä, knn meidän kaikista tärkeimmät kisakauden huipentumat osuivat juuri siihen pahimpaan mahdolliseen helleaaltoon. Kyllä se kieltämättä hirvitti, miten Heka jaksaisi lähes 33 asteen kuumuudessa monta rataa + lämmittelyt ja jäähdyttelyt eri ratojen välillä. Silloin ja nykyäänkin aloitan Hekan nesteytyksen jo vähintään päivää aikaisemmin ja itse kisa/treenipäivänä se saa energia/nesteytysjuomaa suoritusten välissä ja koko rupeaman jälkeen palautusjuomaa. Ja todentotta...Heka jaksoi painaa kaikki radat ym treenit sillä samalla draivilla ja vauhdilla helteestä huolimatta. Ihan samalla tavalla jatkamme edelleen. Aktiivisimman kisa/treenikauden loputtua Päivi tuli tsekkaamaan Hekan kropan sekä hoitamaan mahdolliset jumit. Jo silloin sain kovasti kehuja siitä, kuinka hyvin olen kaiken muun huoltamisen ohella onnistunut pitämään hyvää huolta myös Hekan nestetasapainosta. Mitään sen suurempia jumeja ei koirasta löytynyt, lihakset tuntuivat elastisilta/joustavilta eivätkä lainkaan väsyneiltä tai ylikuormittuneilta.

Heka ei ole oikeastaan koskaan ollut mitenkään erityisen huono juomaan, mutta kyllä se ihan selvästi paremmalla halulla latkii koko kupin tyhjäksi oli siellä sillä hetkellä kumpaa juomaa tahansa. Ehkä yksi pieni miinuspuoli noissa tuotteissa on se, että ne pistävät pissattamaan ja laittavat aineevaihdunnan liikkeelle ihan eri mittapuulla kuin normaalisti, mutta se on onneksi hyvin pieni sivuseikka yleisen hyvinvoinnin rinnalla.

Nyt olen ottanut nuo molemmat juomat treenien ja kisojen lisäksi osaksi normaalia pidemmille lenkeille mukaan. Viikko sitten maanantainakin samoiltiin menemään useampi tunti yli 20 asteen lämpötilassa sinne, tänne ja tuonne, pysähtyen välillä pitämään pieniä tankkaustaukoja. Vaikka Heka on villakoira ja vastoin yleisiä luuloja, niin tämä rotu kyllä oikeasti jaksaa lenkkeillä pitkiäkin matkoja. Heka pikemminkin nauttii mitä enemmän ja reippaammin liikutaan, sen parempi. Sain aikoinaan jostakin kisoista toisetkin näytepussit matkaani ja koska nuo pikkupussit on olleet ihan mielettömän kätevät, laitan sinne jauheita tarvittavat määrät niin ei tarvitse noita isompia pusseja roudailla mukana.

Loppuun voin todeta, että en voisi olla FitDogin tuotteisiin tyytyväisempi. Suurin plussa tulee siitä, että kun koira joutuu kovaan fyysiseen rasitukseen jonka vuoksi sille ei voi antaa kiinteää ruokaa mutta energiaa tulisi silti saada, niin siinä tuo energia/nesteysjauhe on ihan yliveto! Lisäksi olen huomannut Hekan palautuvan paljon nopeammin ja paremmin palautusjuomajauheen ansiosta. Sen näkee ylipäätään Hekan koko olemuksesta. Ja jotta ei tulisi liikaa makeaa mahan täydeltä, niin säästän näitä testauksia vielä myöhemmäksikin. Hienoja juttuja on tiedossa.

Voihan nosework minkä teit

True-koiraharrastajan viikonloppu. Taas vaihteeksi niin. 

Sunnuntai-ilta kului Ellin (Etoelävä) järjestämässä nosework-koulutuksessa. Sain ko.koulutuksen kiitokseksi Ellille kuvaamistani Etoelävän esittelyvideoista ja valittavana oli joko rallytokoa, tokoa tai sitten noseworkkia. Jälkimmäinen oli sekä minulle, että Hekalle ihan uusi laji vaikka sinällään termi "nosework" antoi jo jonkinlaista osviittaa mitä se pitää sisällään. Ja voi että miten pähkinöiksi tästä lajista meninkään! Jäin koukkuun ja pahemman kerran.

Lyhyesti. "Noseworkin pääideana on opettaa koiraa etsimään ja ilmaisemaan erilaisia kohdehajuja erilaisista ympäristöistä." Koiran voi periaatteessa opettaa ilmaisemaan ihan mitä tahansa hajuja (vaikka ihmisen kainalohikeä), mutta kisoissa etsittävät/ilmaistavat hajut ovat eukalyptus, laventeli ja laakerinlehti. Ja jotten ihan puhu läpiä päähäni, niin erilaisista etsinnöistä sekä yleistietoa noseworkista voi käydä lukemassa esim. täältä.

Voi hyvänen aika sentään. Mistähän sitä osaisi edes lähteä liikkeelle kun asiaa tuli niin paljon. Ensin aloitettiin laatikkoetsinnällä. Kentällä oli 6 muovista laatikkoa, joista yhdestä oli otettu kiinnikkeet pois joka toimi siis "hajulaatikkona", minne teipattiin topsipuikko johon oli sipautettu pisara eukalyptusta. Ihan aluksi Elli hetsasi Hekaa itse laatikoille ja tiputti jokaiseen laatikkoon nakkipalan. Itse hajulle annettiin palkkaa hieman enemmän. Tätä harjoiteltiin kaksi kierrosta ja kun Heka oli sinuit laatikoiden kanssa, laitettiin seuraavaksi vain hajulaatikkoon nakkipala (ja sekin aivan lähelle hajulähdettä) ja laatikkojen järjestystä hieman sekoitettiin. Heka sniiffasi laatikoita edestakaisin, kunnes löysi suoraan hajulle. Neljännellä kierroksella mentiin jälleen astetta hieman ylemmäksi, kun Elli lisäsi laatikoiden päälle kannet, joita raotettiin ihan vain muutaman sentin verran. Tällä kertaa primäärihajuna toimineet nakkipalat jätettiin kaikista muista laatikoista pois, paitsi itse varsinaisesta hajulaatikosta. Tässä vaiheessa Heka oli jo saanut idean päästä kiinni, sinne se syöksyi suoraan hajulle nuuskuteltuaan ensin pikaisesti neljä ensimmäistä laatikkoa. Lopulta se ilmaisi itse hajulle ilman primäärihajua, jonka tarkoitus oli antaa aloittelevalle koiralle motivaatiota.

Sieltä se haju löytyi!

Seuraavaksi siirryttiin autoetsintään. Elli piilotteli ensin pelkkiä nakinpaloja ympäri autoa ja tässä oli kyllä mielenkiintoista nähdä miten koiran käytös muuttui jos tuli esim. pieni tuulenvire joka vei heti sitä hajua toisaalle. Ensimmäinen kierros olikin melkoista haahuilua auton ympärillä, mutta jo toisella kierroksella Heka tiesi täsmälleen mitä on tarkoitus tehdä ja niin se nuuskutteli koko auton läpi ja löysi lopulta tiensä itse hajulähteelle joka oli renkaan alaosassa.

Viimeisenä harjoiteltiin ilmaisua laatikolla. Elli suosi tapaa, missä koira ikäänkuin jää tuijottamaan hajulähdettä paikoilleen jolloin ohjaaja tietää sen löytäneen oikean hajun. Jotkut opettavat koirat haukkumaan, toiset istumaan tai makaamaan mutta Elli demosi tuon tuijottamisen omalla koirallaan ja itse aion pyrkiä samaan toimintamalliin. Koira ei saa raapia kohdetta missä haju on, kukapa sitä nyt autoonsa naarmuja haluaisi. Hekalta ikäänkuin lähdettiin hakemaan haluttua toimintaa positiivisen vahvistamisen periaatteella - kansi aukeaa vain jos se nuuskii sitä yhtäjaksoisesti ja lopulta työntää päänsä laatikkoon jossa on haju.

Niin sanoinko jo, että koukkuun jäin? Jotenkin tiesin että Heka voisi tästä lajista tykätä, mutta sehän syttyi ihan satasella. Se voima millä se syöksyi laatikoille sekä autolle ja aloitti samantien nenänsä käyttämisen, oli ihan mielettömän hienoa! Ellikin totesi että Heka sisäisti asian todella nopeasti, sillä viimeisimmän autoetsinnän se teki kuulemma kuin vanha tekijä. Innostuin jopa niin kovasti, että menin ja tilasin samantien meille yhden hajupullon. Juuri tämmöistä vaihtelua Heka ihan selvästi kaipaa. Agility ja koirafrisbee ovat vauhdikkaita lajeja, joista varsinkin fribaillessa vire menee niin korkealle että tämmöinen rauhallinen tekeminen laskee virettä luonnostaan ja tekee Hekan pääkopalle varmasti enemmän kuin hyvää. Pahoittelen jos tekstissä meni joku vikaan tms, mutta laji on vielä aika vieras minulle ja asiaa koulutuksessa tuli niin paljon.

Siihen true-koiraharrastajan viikonloppuun kuului myös agilityn mm-karsinnat, joita kävin katsomassa molempina päivinä. Onhan se nyt aika spesiaalia kun moiset karkelot järjestetään kotoa ihan kivenheiton päässä. Ei voi kuin ihailla niitä kaikkia upeita suorituksia. Kummasti nostatti omaakin treenimotivaatiota. Btw...on muuten ihan mielettömän hienoa, että tänä vuonna Suomen maajoukkueessa on peräti 2 VILLAKOIRAA! Poodlepower!

Kesäinen treenikimara

Hehei, mehän treenataan! Vihdoinkin!

Maanantaina oli kiekkopicnic Haukkuvaarassa, tosin ne picnic-eväät taisivat olla kiltisti kaupan hyllyllä. Ehkäpä ensi kerralla sitten. Pääasiassa harjoiteltiin heittoja ohjaajien kesken ja siinä jos jossain, oppii ehdottomasti parhaiten erilaisista heittotyyleistä ja etäisyyksistä myöskin. Olen jopa löytänyt itselleni uuden, ihan suosiksi kiilanneen heiton; Backhandin. Ei jestamandera kuin kiva heitto se oikeasti on! Testasin sitä sitten ihan toiminnassa Hekankin kanssa joista se sai joka ainoan kiekon kopattua. Butterfly'n kanssa tökkii. Silloin kun osaan heittää sitä oikein, Heka koppaa kiekon oikein nätisti ja napakasti mutta auta armias jos yhtään heittää väärin -> PLÄTS! Heka saa kiekon kuonolleen. Onneksi tuo kaveri ei nyt ole moisesta moksiskaan.

Heka myös demosi aloittelijoille kuinka lähdetään harjoittelemaan flippiä. Tuosta flipistä olen kyllä äärimmäisen iloinen kuinka hyvin se nykyään onnistuu. Jos sen kanssa menee syystä tai toisesta pieleen, niin vika on joka kerta ollut siinä että olen itse heittänyt kiekkoa liian lyhyesti tai pitkästi.

Kuva - Csilla Bakos

Eilen käytiin Jessican ja koirien kanssa aksaamassa hallilla. Alunperin piti mennä kennelkerhon kentälle, mutta koska sateinen sää ei houkuttanut kumpaakaan niin paineltiin mukavuudenhaluisina hallille. Eiköhän se sade sitten sillä samalla sekunnilla loppunut eikä pilviä näkynyt sen koommin. Perus. N.kuukauden mittainen tauko oli tehnyt meidän molempien päänupeille selvästi ihmeitä. Heka teki puomilla täydellisiä stoppeja vaikka nostin virettä ja A:llakin se loikkasi vain kerran yli. Mutta kyllä huomasin taas sen seikan, että juoksari vaatisi enemmän muistuttelua. Nytkin focus oli eteenpäin menemisen sijasta enemmän allekirjoittaneessa. Onneksi kuitenkin Jessica oli kupilla namipoliisina, joten saatoin itse keskittyä pelkästään ohjaamiseen. Kiitokset treeniseurasta, otetaanhan pian taas uusiksi!

Lisäksi tehtiin 6 esteen pätkällä mm.pakkovalssia sekä persjättöä ja twistiä. Rytmitin ensimmäistä hyppyä aluksi väärin jonka seurauksena Heka pudotti riman. Siinä sen taas näki kuinka hukassa toisinaan olen tuon pakkovalssin kanssa, mutta lopuksi sieltä tuli ihan hyviäkin onnistumisia. Heka oli vähän liiankin intopiukeena tauon jälkeen, mutta vitsit että sen kanssa oli kivaa! Tai no onhan tuon kanssa kivaa aina, mutta eilen se tuntui jotenkin sellaiselta ihan superkivalta!

Se oli vähän sellainen treenisepustus tällä kertaa ja aika perussettiä. Tästä se aktiivisempi treenailu taas alkaa ja syksylle on tiedossa myös vaikka mitä kivaa.

"Älä katso muiden suuntaan vaan päätöksesi tee..."

Ja tuo otsikossa oleva lause jatkuu vielä seuraavasti: "vain niin saat kaiken irti elämältä." Voin kai sen myös tänne kertoa että mistä oikein on kysymys. Tiistaina iltapäivällä sain puhelun, jota olin odottanut viime perjantaista lähtien. Nimittäin duunit taidetyöpajalla jatkuvat ensi syksynä - pääsin taitotiimiin sekä sain hakemani täsmäpaikan KuVi-pajan omaksi taitotiimiläiseksi! Eilen kävin allekirjoittamassa sopparit ja vain puoli tuntia sen jälkeen tuli toinen, erittäin miellyttävä-puhelu sekin - syksylle kaavailemani muutto toteutuu kun sain hakemani asunnon ja nimenomaan sen minkä halusinkin! Kaikkien niiden ikävien asioiden ja tapahtumien jälkeen mitä keväällä tapahtui, on tämä kuin uusi sivu uudelle elämälle. Pääsen vihdoinkin ottamaan ison harppauksen kohti unelmiani.

Pienen ajan sisällä on tapahtunut isoja, mutta kuitenkin positiivisia asioita ja valehtelisin jos sanoisin että ei väsytä. On vähän sellainen "vetämätön" olo ja lähdettiinkin Hekan kanssa kaupunkijuhannusta pakoon isäni luokse maalle. Milloinkohan viimeksi ollaan vietetty juhannusta jossain muualla kuin kotona? Ei muistu ihan heti mieleen. Vaikka sää nyt ei juurikaan tätä jussin viettoa suosi, niin meillä on täällä pihasauna sekä grilli. Ja ylipäätään se tunnelma. Se riittää. Saadaan vähän aikaa vain olla sekä huilailla. No ei nyt ihan...Elli (etoelävä) kaipaili yritykselleen mainosvideota ja tottakai allekirjoittanut otti kopin, sekä kävi viime lauantaina ja kuluneen viikon keskiviikkona videokuvailemassa. Ja koska ihmiset on luonnostaan uteliaita katsomaan mitä sain aikaiseksi, niin laitetaankin samantien videolinkkiä ensimmäiseen videopläjäykseen.

Videon editoin ja muokkasin tänään, olen kyllä tyytyväinen lopputulokseen ja niin oli myös Ellikin. Vielä 2 videota odottaa samaa käsittelyä ja olen ottanut projektiksi saada ne valmiiksi viikonlopun aikana. Kiitokseksi sain valita Hekan kanssa ilmaisen osallistumisen jollekkin Ellin järjestämälle viikonloppukurssille ja jo viikon päästä mennäänkin kokeilemaan, kuinka hyvin valkoiselta elosalamalta wörkkii nosework. Samaan aikaan täällä Jyväskylässä järjestetään agilityn mm-karsinnat, mutta onneksi ne kestävät aamusta iltaan ja ehtii niitäkin käydä vilkaisemassa jossain välissä.

Mitäpä muuta? Ollaan oltu aika totaalisella treenitauolla Turun frisbeekisojen jälkeen. Suoraan sanottuna oma aika on mennyt siihen, että motivaatio ja halu päästä jatkamaan duunailuja taidetyöpajalle syksyksi ovat olleet niin suuria, että käytin lähes kaiken energiani sen eteen. Eikä Hekakaan ole kyllä pistänyt pientä taukoa pahakseen. Mutta ensi viikolla sitä taas mennään; Maanantaiksi ollaan sovittu Jessican kanssa treenirehvit aholaidan kentälle ja sieltä jatketaan suoraan Haukkuvaaraan fribailemaan. Josta puheen ollen...

Että jos joku nyt kokee palavaa halua päästä kokeilemaan koirafrisbeetä niin ei muuta kuin tervetuloa mukaan! Heinäkuussa menen kouluttamaan kiekkoilun saloja Keski-Suomen spitzeille ja tuntuu, että kysyntä vaan kasvaa koko ajan.

Ei kai tässä muuta mitään sen ihmeellisempää kerrottavaa tältä erää ole. Me toivotellaan vielä hyvät juhannukset kaikille, loma on aina loma vaikka sää ei suosisi.

KanaCollectionin ensimmäinen sponsorikoirakko

Ihanainen ilopilleri Kana oli allekirjoittaneeseen yhteydessä tällä viikolla ja kysyi, haluaisinko olla KanaCollection ensimmäinen sponsorikoirakko.

Menin tästä kaikesta ihan sanattomaksi mutta suostuin tietysti enemmän kuin mielelläni. Tästä lähtien KanaCollection on mukana siivittämässä Hekan liitoa.

Mikä ihmeen KanaCollection?

Kana suunnittelee ja valmistaa tyylikkäitä, turvallisia, hauskoja ja mielikuvitksellisia pantoja, taluttimia sekä valjaita kaikenkokoisille koirille vuosien kokemuksella. Handmade-mittatilauspuoli on ollut toiminnassa ja vuodesta 2009 lähtien. Inspiraation näihin herkullisiin ja rakkaudella tehtyihin pantoihin Kana saa kahdelta espanjalaiselta rescuekoiraltaan, Princessiltä ja Annielta. Ko.mallistosta löytyy panta koiralle kuin koiralle, sillä valinnanvaraa riittää niin värien kuin kuosienkin tiimoilta. Erityistä plussaa saavat värikkäät ja pehmeät pantamateriaalit.

Heka sai ensimmäiset, Kanan tekemät pannat kaulaansa vuonna 2012.

Angry Birds & dimangi

Ihastuin noihin pantoihin oitis. Ne ovat paitsi tyylikkäitä, myös ihanan pehmoisia. Villakoiran omistajana pidän tärkeänä, ettei panta hankaa kaulan aluetta joka ajellaan koneella lyhyeksi.

Jimi vaaleanvioletissa dimangipannassaan ja toisessa kuvassa Hekalla on yllään satiinivuorellinen Paavo pesusieni-panta.

Koska villakoira on turkkirotu, suurta plussaa Kanan tekemissä pannoissa saa turkkiystävällinen, takuttamaton ja liukas satiini joka ei kuluta karvaa lainkaan. Se onkin hyvin suosittu materiaali muidenkin turkkirotujen (kuin pelkästään villakoirien) keskuudessa. 

Ihan ylimmässä kuvassa Hekalla on yllään Kanan meille lahjoittamat vermeet. Ihan huikean hieno siipipanta mustalla satiinivuorella, pinkillä liekkikuosilla ja koska Heka on kirjaimellisesti kuin valkoinen elosalama, valitsin pantaan tuollaiset hopeiset glitter-salamat. Mukana tuli vielä "Pehmeee!"-sarjan hihna heijastimella sekä tuollainen ihan yybersöpö kakkapussibägi. Kyllä nyt kelpaa edustaa kisoissa, tapahtumissa ja haastatteluissa.

Miljoonat tsiljoonat kiitokset Kanalle tästä mahdollisuudesta!

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Haastatteluista puheenollen, meillä on ollut melkoista hulinaa ja vientiä tämä viikko. Heti maanantai-aamuna alkoi puhelin piristä ja se on siitä lähtien soinut päivittäin. Maanantaina käytiin antamassa haastattelu YLE radio keski-suomelle ja samassa yhteydessä meistä kuvattiin pätkä alueellisiin uutisiin sekä nettiin. Molemmat klipit voi käydä katsomassa näiden linkkien takaa:

Heka on haka koirafrisbeessä

Alueelliset uutiset 10.6.2015

Koska nyt on ollut ilmassa pieniä väärinkäsityksiä, kyseessä eivät olleet mitkään koirafrisbeen SM-kisat, vaan yhdysvaltalaisen Skyhoundz sekä eurooppalaisen KMARCh-formaatin järjestämät kisat. Tässä lajissa koira ei saa titteleitä nimensä eteen, koska laji ei ole kennelliiton alainen ja sellaiseksi se tuskin edes tuleekaan. Koirafrisbeellä on omat 3 kattojärjestöä/formaattia, nuo 2 edellämainittua sekä USDDN jonka tiimoilta kisataan Helsingissä syyskuussa.

Tuomaritkin painottivat Turussa "just go there and have fun with your dog!" Ja se kyllä alleviivaa hyvin sitä, kuinka upeasta lajista onkaan kyse. Koirafrisbee...se on PARASTA JUST NYT!

Mul ei ollut mitään muut' ku mahdollisuus

Tiedetään tiedetään, blogi on päivittämättä ja sitä rataa mutta let's fix that. Perjantaina alkoi kesäloma ja sen myötä myös kisakausi.

Samana päivänä kun loma alkoi, pakkasin kimpsut ja kampsut kasaan, heitin kiekkokassin olalle ja matkattiin Hekan kanssa Turkuun josta Taija poimi meidät mukaansa lauantai-aamuna.. No mitä siellä Turussa sitten oikein tapahtui? Viime kesästä asti odottamani häppeningit - kaksipäiväiset koirafrisbeekisat ja formaatteina KMARCh sekä Skyhoundz. 

Tiedetään, ei sano suurimmalle osalle yhtään mitään, mutta jos jotain nyt kiinnostaa asiaa tutkia niin eikun seikkailemaan Suomen frisbeekoirien sivuille.

Kisat järjestettiin aivan Turun kupeessa Ruskolla ja ah sitä autuutta kun näin ison ja vihreän nurmikentän. Ihan "pienen" lisämausteen koko viikonlopulle toi ajoittaiset tuulenpuuskat. Voitte jokainen miettiä miten kiekot sinkoili sinne tänne ja tuonne. Lauantaina oli vuorossa KMARCh sekä Suomen oma pituusheittokilpailu, joista jälkimmäinen kisailtiin ensin. Olin ilmoittanut Hekan women's microdog-luokkaan ja kyllä meidän suoritusta se tuuli pilasi jonkun verran. Yritin itse myötäillä sitä tuulta parhaani mukaan, mutta minkäs teet siinä tilanteessa luonnonvoimille joille ei mahda mitään. Heka kuitenkin sai parhaimman koppinsa +14 metristä mikä oli siinä säässä ihan julmetun hyvä suoritus pikkukoiralta. Ruokatauon jälkeen jatkettiin KMARChilla, johon olin ilmoittanut Hekan vain minikoirien freestyle-luokkaan. Eipä ole sanoja kuvailemaan sitä fiilistä mikä tuli sen jälkeen kun meidän kuulutettiin olevan seuraavia. Minua ei jännittänyt yhtään ja 1½ minuutin ohjelmasta vain yksi, YKSI vaivainen heitto meni päin mäntyä. Reisi sekä -selkävaultsit, floatterit yms onnistuivat KAIKKI! Olin itse rauhallinen sekä tietoinen siitä mitä teen ja se taisi olla suurin syy siihen onnistumiseen, Hekahan nyt on aina ihan super.

Päivä venyi pitkäksi ennenkuin selvisi, että voitettiin sekä women's microdog pituusheitossa että freestylen minikoirien luokassa ja yhteistuloksissa olimme Minor-luokan 3.sijalla! Olin ihan häkeltynyt etten tainnut osata palkintojenjaossa edes sanoa mitään. Mietin hiljaa mielessäni että mitä seuraavasta päivästä ikinä tuleekaan, olen Hekaan jo nyt äärimmäisen tyytyväinen.

Lauantai-ilta ja seuraava yö vietettiin kaverini Taijan anopin luona missä kyllä sai syödäkseen ja juodakseen niin hyvin ettei paremmasta väliä. 

Hyvin syöneinä ja nukkuneina valmistauduttiin toiseen kisapäivään. Nyt oli vuorossa kansainvälinen formaatti Skyhoundz, lajeina D/A (distance&accuary) sekä freestyle. Olin ilmoittanut Hekan vain freestyleen johon siihenkin kyllä kuului pituusheittoa. On nämä säännöt vielä vähän hakusessa täälläkin. Freestyleen kuului kolme kierrosta, joista yhdessä heitettiin pituutta. Tuuli oli typerä kaveri myös sunnuntaina ja päivän ensimmäinen freestyle meni suoraan sanottuna perseilyksi. En tiedä mikä neronleimaus oli käyttää siinä säässä SofFlite-kiekkoja ja niiden kanssahan koko homma meni ihan pelleilyksi. Heka kyllä teki parhaansa. Omien laskujeni mukaan 4 heittoa taisi mennä pieleen, mutta onneksi Skyhoundzissa saa vaihtaa kiekot seuraavalle kierrokselle. Pituutta heitin Jawzin hyperflexillä ja nyt oli joku seitsemäs onni matkassa, kun tuuli laantui meidän suorituksen ajaksi. Viidestä kopista Heka sai neljä kiinni ja yhden vielä pidemmän matkan päästä kuin lauantaina. Ennen viimeistä freestylekierrosta mietin hiljaa mielessäni, että pidän pään kylmänä ja autan Hekaa suoriutumaan niin hyvin kuin ikinä pystyn. Luontoäiti näytti juuri ennen meidän suoritusta ilkeän puolensa kun alkoi tuulla ja kylkiäiseksi vielä satamaankin. Just great. En tiedä mistä Heka kaiken sen energian itsestään kaivoi, mutta viimeinen freestyle oli mielestäni ehdottomasti koko kisojen paras. Yhden kerran heitin pieleen ja tuuli tarttui kiekkoon, mutta noin muuten olin kokonaisuuteen niin tyytyväinen kun vaan voi. Uhkarohkena saatiin myös flippi onnistumaan viimeisellä kierroksella. Ei ollut sanoja kertomaan mikä fiilis itselläni oli sen jälkeen, kun oltiin saatu meidän suoritukset taputeltua pakettiin.

Jaa-a...miten tämän seuraavan asian nyt voi selittää kun olen edelleen ihan sanaton. Heka oli kisojen paras microdog freestylessa ja näin ollen se sai myös pääsylipun koirafrisbeen MM-kisoihin! Ei tätä tunnetta riitä mitkään sanat kuvailemaan.

Palkintorohmu

Meidän ensimmäiset frisbeekisat, ihan käsittämätöntä. Oli ihanaa päästä tutustumaan sekä suomalaisiin, että ulkomaalaisiin koirafrisbeeharrastajiin ja -kisaajiin, tunnelma oli jotain ihan ainutlaatuista. Kisojen päätuomarilta, belgialaiselta Sveniltä sain vain ja ainoastaan kehuja meidän suorituksista sekä loistavasta koiran kannustamisesta. Lämmittää mieltä ja sydäntä suunnattoman paljon. Eniten kehuja, kiitoksia ja rapsutuksia ansaitsee kuitenkin Heka.

Sillä oli takanaan 2 yötä täysin vieraissa paikoissa, matkustamista ja siihen vielä päälle se on jaksanut vetää täydellä sydämellä kaikki 5 suoritusta. Ihan uskomaton kaveri.

Miten tästä eteenpäin nyt sitten? Nyt lomaillaan, pistetään kiekot joksikin aikaa syrjään ja keskitytään vaihteeksi agilityyn. Sekä tietysti nautitaan näistä saavutuksista, ei sitä ihan joka päivä jaella lippuja MM-kisoihin...syksyllä on vielä edessä toiset kisat, silloin kisaformaattina on USDDN.