Voihan nosework minkä teit

True-koiraharrastajan viikonloppu. Taas vaihteeksi niin. 

Sunnuntai-ilta kului Ellin (Etoelävä) järjestämässä nosework-koulutuksessa. Sain ko.koulutuksen kiitokseksi Ellille kuvaamistani Etoelävän esittelyvideoista ja valittavana oli joko rallytokoa, tokoa tai sitten noseworkkia. Jälkimmäinen oli sekä minulle, että Hekalle ihan uusi laji vaikka sinällään termi "nosework" antoi jo jonkinlaista osviittaa mitä se pitää sisällään. Ja voi että miten pähkinöiksi tästä lajista meninkään! Jäin koukkuun ja pahemman kerran.

Lyhyesti. "Noseworkin pääideana on opettaa koiraa etsimään ja ilmaisemaan erilaisia kohdehajuja erilaisista ympäristöistä." Koiran voi periaatteessa opettaa ilmaisemaan ihan mitä tahansa hajuja (vaikka ihmisen kainalohikeä), mutta kisoissa etsittävät/ilmaistavat hajut ovat eukalyptus, laventeli ja laakerinlehti. Ja jotten ihan puhu läpiä päähäni, niin erilaisista etsinnöistä sekä yleistietoa noseworkista voi käydä lukemassa esim. täältä.

Voi hyvänen aika sentään. Mistähän sitä osaisi edes lähteä liikkeelle kun asiaa tuli niin paljon. Ensin aloitettiin laatikkoetsinnällä. Kentällä oli 6 muovista laatikkoa, joista yhdestä oli otettu kiinnikkeet pois joka toimi siis "hajulaatikkona", minne teipattiin topsipuikko johon oli sipautettu pisara eukalyptusta. Ihan aluksi Elli hetsasi Hekaa itse laatikoille ja tiputti jokaiseen laatikkoon nakkipalan. Itse hajulle annettiin palkkaa hieman enemmän. Tätä harjoiteltiin kaksi kierrosta ja kun Heka oli sinuit laatikoiden kanssa, laitettiin seuraavaksi vain hajulaatikkoon nakkipala (ja sekin aivan lähelle hajulähdettä) ja laatikkojen järjestystä hieman sekoitettiin. Heka sniiffasi laatikoita edestakaisin, kunnes löysi suoraan hajulle. Neljännellä kierroksella mentiin jälleen astetta hieman ylemmäksi, kun Elli lisäsi laatikoiden päälle kannet, joita raotettiin ihan vain muutaman sentin verran. Tällä kertaa primäärihajuna toimineet nakkipalat jätettiin kaikista muista laatikoista pois, paitsi itse varsinaisesta hajulaatikosta. Tässä vaiheessa Heka oli jo saanut idean päästä kiinni, sinne se syöksyi suoraan hajulle nuuskuteltuaan ensin pikaisesti neljä ensimmäistä laatikkoa. Lopulta se ilmaisi itse hajulle ilman primäärihajua, jonka tarkoitus oli antaa aloittelevalle koiralle motivaatiota.

Sieltä se haju löytyi!

Seuraavaksi siirryttiin autoetsintään. Elli piilotteli ensin pelkkiä nakinpaloja ympäri autoa ja tässä oli kyllä mielenkiintoista nähdä miten koiran käytös muuttui jos tuli esim. pieni tuulenvire joka vei heti sitä hajua toisaalle. Ensimmäinen kierros olikin melkoista haahuilua auton ympärillä, mutta jo toisella kierroksella Heka tiesi täsmälleen mitä on tarkoitus tehdä ja niin se nuuskutteli koko auton läpi ja löysi lopulta tiensä itse hajulähteelle joka oli renkaan alaosassa.

Viimeisenä harjoiteltiin ilmaisua laatikolla. Elli suosi tapaa, missä koira ikäänkuin jää tuijottamaan hajulähdettä paikoilleen jolloin ohjaaja tietää sen löytäneen oikean hajun. Jotkut opettavat koirat haukkumaan, toiset istumaan tai makaamaan mutta Elli demosi tuon tuijottamisen omalla koirallaan ja itse aion pyrkiä samaan toimintamalliin. Koira ei saa raapia kohdetta missä haju on, kukapa sitä nyt autoonsa naarmuja haluaisi. Hekalta ikäänkuin lähdettiin hakemaan haluttua toimintaa positiivisen vahvistamisen periaatteella - kansi aukeaa vain jos se nuuskii sitä yhtäjaksoisesti ja lopulta työntää päänsä laatikkoon jossa on haju.

Niin sanoinko jo, että koukkuun jäin? Jotenkin tiesin että Heka voisi tästä lajista tykätä, mutta sehän syttyi ihan satasella. Se voima millä se syöksyi laatikoille sekä autolle ja aloitti samantien nenänsä käyttämisen, oli ihan mielettömän hienoa! Ellikin totesi että Heka sisäisti asian todella nopeasti, sillä viimeisimmän autoetsinnän se teki kuulemma kuin vanha tekijä. Innostuin jopa niin kovasti, että menin ja tilasin samantien meille yhden hajupullon. Juuri tämmöistä vaihtelua Heka ihan selvästi kaipaa. Agility ja koirafrisbee ovat vauhdikkaita lajeja, joista varsinkin fribaillessa vire menee niin korkealle että tämmöinen rauhallinen tekeminen laskee virettä luonnostaan ja tekee Hekan pääkopalle varmasti enemmän kuin hyvää. Pahoittelen jos tekstissä meni joku vikaan tms, mutta laji on vielä aika vieras minulle ja asiaa koulutuksessa tuli niin paljon.

Siihen true-koiraharrastajan viikonloppuun kuului myös agilityn mm-karsinnat, joita kävin katsomassa molempina päivinä. Onhan se nyt aika spesiaalia kun moiset karkelot järjestetään kotoa ihan kivenheiton päässä. Ei voi kuin ihailla niitä kaikkia upeita suorituksia. Kummasti nostatti omaakin treenimotivaatiota. Btw...on muuten ihan mielettömän hienoa, että tänä vuonna Suomen maajoukkueessa on peräti 2 VILLAKOIRAA! Poodlepower!

2 kommenttia:

  1. Woo, lisää nw-puudeleita! :) Sairaan kiva laji! Ja tosi koukuttavaa tosiaan. Plussaa siitä, ettei tarvitse lähteä minnekään jontkaan rämpimään jälkeä, kun voi steriilisti sisätiloissa puuhastella, jos haluaa. :D Toisaalta sit voi pusata ulkoetsinnän tarpeen vaatiessa. Oli kiva lukea yhdenlaisesta opetustavasta suht seikkaperäisesti, meillä kun tehdään kahdella erilaisella tavalla, Laika about tällä idealla ja Vinski hajuerotellen. Vertailevaa koulutusta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No todellakin! Saa Hekakin vähän vaihtelua noiden vauhtilajien rinnalle, oli suorastaan ihanaa treenata sen kanssa kun ei tarvinnut yhtään sellaista räjähtävää energiaa :) Tätä kyllä aiotaan todellakin jatkaa, vaikka sitten pienimuotoisesti mutta voisi ihan hyvin esim. aamulenkkien yhteydessä tehdä hajutreenin.

      Poista