Heka rajun ripuli -ja oksennustaudin kourissa

Vielä sunnuntaina Heka oli täysin normaali, lukuunottamatta sitä asiaan kuuluvaa reissu -ja kisaväsymystä. Maanantaiaamuna se sen sijaan oksensi kahdesti tyhjää mahaansa ja oli ehkä hieman ruokahaluttomampi kuin yleensä. Iltaa kohden kuitenkin piristyi ja ruokaakin tuli kerjäämään keittiöön asti. Mitään muita oireita Hekalla ei vielä tässä vaiheessa ollut, mutta tiistaina se alkoi lievästi ripuloimaan ja sillä ilmeni pelottavan tuntuisia oireita, jotka olisivat voineet viitata jälleen ongelmiin anaalirauhasissa. Olin Suviin yhteydessä ja olimme molemmat sitä mieltä, että nyt taitaa olla kyse ihan puhtaasti jostakin mahapöpöstä. Hekalla ei meinaan ole ollut hanurinsa kanssa ongelmia sitten ruokavaliomuutoksen ja tylosiinikuurin. Sain ohjeeksi seurata koiran vointia ja palata aamulla asiaan, mikäli tilanteessa tapahtuu käänne pahempaan. Sehän tapahtui jo seuraavana yönä, kun havahduin siihen että Heka oksensi eteisessä. En ehtinyt edes ovea aukaista, kun tavaraa alkoi tulla perästäkin. Koira kuitenkin rauhoittui uudelleen nukkumaan, kunnes n.tunnin päästä tuli seuraava ryöppy.

Ensimmäistä kertaa tunsin itseni ihan voimattomaksi siinä tilanteessa. Kun sitä seuraavan kerran havahduin siihen, että Heka oksentaa ja ripuloi eteisessä, oli kello jo melkein seitsemän aamulla ja uskalsin laittaa Suville viestiä. Sovittiin, että seuraan Hekan oloa puoleen päivään asti ja jos olo on edelleen yhtä huono, mennään klinikalle. Aikaa kerkesi kulumaan kutakuinkin kaksi tuntia lisää, kunnes kävi näin...


Kyllä siinä muuten mentiin tuhatta ja sataa. Heka ruuttasi yhtä aikaa molemmista päistä vaakasuorassa ja perästä alkoi valumaan silkkaa vertakin. Sitä vaan tuli. Vain alle tunnin päästä klinikalle saapumisesta Teppo oli jo kanyloinut Hekan, mitannut siltä kuumeen ja ottanut laajat verinäytteet. Suvi itse tuli töihin siinä puolilta päivin. Tuossa vaiheessa Hekan pää vain roikkui alhaalla ja sen silmistä pystyi näkemään pelkkää kipua. Vietettiin klinikalla käytännössä lähes koko päivä, Heka oli tipassa n.7 tuntia ja tänä aikana se sai myös pahoinvointilääkettä suoraan suoneen sekä hieman rauhoittavaa. Iltapäivään mennessä vointi hieman koheni, mutta ei se todellakaan selvillä vesillä ollut. Kanyyli jätettiin yöksi paikoilleen ja se suojattiin, sillä jos koira vaatisi nesteytystä vielä seuraavana päivänä, vältettäisiin aiheuttamasta turhaa stressiä kun se on jo kintussa valmiiksi kiinni.


Verinäytteistä selvisi, että punasoluarvot olivat hieman koholla ja Heka oli noinkin lyhyessä ajassa ehtinyt kuivumaan jo liki 10%. Valkosoluarvot sen sijaan olivat ihan kohdillaan, samoin kaikki elinarvot. Näin ollen pystyttiin sulkemaan pois monta tekijää ja diagnoosiksi tuli erittäin raju ripuli -ja oksennustauti.

 

Torstaiaamuna soitin sovitusti klinikalle ja Suvi oli sitä mieltä, että Heka voisi vielä tulla yhdeksi päiväksi tippaan. Siellä me taas lojuttiin lähes sen seitsemän tuntia klinikan lattialla ja otettiin torkkuja pitkin päivää. Heka piristyi ko.päivän aikana huomattavasti, se mm.söi sille tarjottua Hill'sin i/d-säilykettä ja Henna-hoitajaltakin lähestulkoon kerjäsi saman merkin kuivanappuloita. Päivän lopuksi Suvi kävi vielä tarkistamassa Hekan ja siinä tovi jos toinekin keskusteltiin, että mikä tämän mahdollisesti aiheutti yms. Nyt on kuulemma paljon liikkeellä koirien ärhäkkää mahatautia, joka kaiken lisäksi vielä tarttuu erittäin herkästi. Se mistä Heka tartunnan sai, ei ole täysin varmaa, mutta sekä minä että Suvi epäilemme erittäin vahvasti viime viikon Onnidogia ja/tai frisbeekisoja. Jos Heka olisi syönyt jotakin sille sopimatonta, oireilu olisi alkanut kuin salama kirkkaalta taivalta ja loppunut yhtä nopeasti kuin olisi alkanutkin. Tämä sen sijaan eteni asteittain, vieden koiran lopulta niin huonoon jamaan, ettei tästä olisi selvitty pelkällä kotihoidolla. Hekalla sen sijaan oli taustalla suolistotulehdus, josta se oli vähän aikaa sitten parantunut ja siinä on todennäköisesti osasyy sille, miksi tauti iski siihen niin lujaa.

Suvin sanoin "Heka on siitä erikoinen koira, että sen silmistä näkee onko sillä kipuja" pitää kyllä täysin paikkansa. Silloin kun sillä oli anaalirauhasten kanssa ongelmia, se oli vieläkin kipeämpi kuin mitä nyt ja päivän lopuksi Hekan silmistä paistoi ihan erilainen katse kuin aikaisemmin. Itselleni jäi noista kahdesta päivästä ehkä parhaiten mieleen se hetki, kun eilen klinikalta poistuessamme Heka kävi vielä lipaisemassa Suvia. Kun luottamus on rakennettu, ei sitä noin vaan nujerreta.


Ylläolevalla miksauksella mennään viikonlopun yli ja Avital Floran sekä Nutri-plussan antamista jatkan vielä ainakin koko ensi viikon. Hekan paino kerkesi tippumaan näinkin lyhyessä ajassa 6,3 kilosta 5,9 kiloon, joten tiedossa on ainakin sen menetetyn massan takaisin hankkiminen. Kontrollissa todennäköisesti tullaan vielä käymään n.kahden viikon päästä, hysteerikko-omistaja ei muutoin saa mielelleen rauhaa. Haluan vielä tätäkin kautta esittää miljoonalämpimät kiitokset meidän luottoklinikan, AlmaVetin ihanille eläinlääkäreille, Suville ja Tepolle sekä hoitajille Hekan hyvästä hoidosta. Nyt näyttää siltä, että Heka on toipumaan päin.

Että sellaista tällä kertaa. Oli toivottavasti ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun noinkin raju ripuli -ja yrjötaui vie yhtäkään koiraani tippaan saakka. Tähän loppuun haluan kuitenkin vielä esittää kaikille koiranomistajille yhden "pienen" pyynnön: Mikäli koirasi oksentelee ja/tai ripuloi, älä vie sitä muiden koirien sekaan, äläkä varsinkaan harrastuskentille, näyttelyihin tai muihin massatapahtumiin. Ei, vaikka kyseessä olisi se vuoden tärkein häppeninki. Sama koskee myös lauman muita (oireettomiakin) koiria. Pidä taukoa, oli se sitten tarttuvaa tai ei. Jos oksentelu ja/tai ripuli ei ota laantuakseen kotikonsteilla, konsultoi omaa eläinlääkäriäsi. Meidän ihmisten omat harrastushalut eivät saa missään vaiheessa kiilata koiran terveyden edelle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti